Jos joku älykkäämpi osaisi hieman neuvoa miten kannattasi toimia kun itse en saa päätöstä tehtyä.
En ole luottanut mieheeni noin kahteen vuoteen, en sen jälkeen kun sain tietäähänen pettäneen minua eräissä juhlissa, itse olin töissä silloin. Valehtelu asiasta olis todella räikeää vaikka tiesin pettämisestä niin silti hän ei tunnustanut kuin pakon edessä. Hän on asiaa katunut kovasti mutta syy pettämiseen jonka hän kertoi oli että olin etäinen. (varmasti olin etäinen kuusi päivää viikossa työssä jotta saan elätettyä perheeni ja puolisoni koska hän on ollut työtön jo vuodesta 2010).
Olen koettanut antaa anteeksi mutta jokin minussa ei unohda vaikka haluaisin. En haluasi olla jatkuvasti varpaillani ja olla kyttääjä. Olen tässä taannoin havainnut että en tunne oikeastaan mitään miestäni kohtaan en vihaa enkä rakkautta mutta silti en halua luopua hänestä. Kai! Tunnen toisaalta että meillä olisi tulevaisuutta yhdessä mutta silti tunne että minulla voisi olla elämää myös muualla. Taloudellisesti tämä olisi hyvinkin mahdollista. Nyt jos joku viisas osaisi auttaa mitä minun kannattaisi tehdä kitua suhteessa jota en välttämättä enää halua vai jatkaa?
En ole luottanut mieheeni noin kahteen vuoteen, en sen jälkeen kun sain tietäähänen pettäneen minua eräissä juhlissa, itse olin töissä silloin. Valehtelu asiasta olis todella räikeää vaikka tiesin pettämisestä niin silti hän ei tunnustanut kuin pakon edessä. Hän on asiaa katunut kovasti mutta syy pettämiseen jonka hän kertoi oli että olin etäinen. (varmasti olin etäinen kuusi päivää viikossa työssä jotta saan elätettyä perheeni ja puolisoni koska hän on ollut työtön jo vuodesta 2010).
Olen koettanut antaa anteeksi mutta jokin minussa ei unohda vaikka haluaisin. En haluasi olla jatkuvasti varpaillani ja olla kyttääjä. Olen tässä taannoin havainnut että en tunne oikeastaan mitään miestäni kohtaan en vihaa enkä rakkautta mutta silti en halua luopua hänestä. Kai! Tunnen toisaalta että meillä olisi tulevaisuutta yhdessä mutta silti tunne että minulla voisi olla elämää myös muualla. Taloudellisesti tämä olisi hyvinkin mahdollista. Nyt jos joku viisas osaisi auttaa mitä minun kannattaisi tehdä kitua suhteessa jota en välttämättä enää halua vai jatkaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
jos teillä on asuntolainaa minusta sinun ei kannata lähteä vielä ennenkuin saat vielä vähän säästettyä, suosittelisin sinua pettämään miestäsi takaisin vaikka jonun hänen kaverinsa kanssa tai vähintään jotenkin kostavan tuota pettämistä että tietää ettei ollut reilua ja oikein, tuo ei käy oikein syyksi ja tilinne ei ole tasan, ehkä voisit aloittaa itse salasuhteen oikein kunnolla, kotona olet sitten ihan et ei kai tässä mitään mutta et halua miestäsi tai koita edes loukata miestä arkoihin paikkoihin ovelasti siten että et jää kiinni sen olevan tarkoituksellista, huomauttele vaikka säälivästi löysästä ihosta tai kehu muiden miesten ulkonäköä, masturboi siten että jäät kiinni tms.
Lisää ehdotuksia edellisen viestin jatkoksi.
- pese vessa hänen hammasharjallaan
- laita aamiaissämpylän täytteeksi kissanpaskaa
- puhko renkaat hänen enonsa autosta.
- ilmoita paikallislehdessä hänen impotenssistaan.
- koristele naapurin postilaatikko miehesi alastonkuvilla
...
Kylläpäs tuntui pisto sydämessä kun luin sun tekstin. Mun nainen petti noin vuosi sitten. Minusta tuli kertaheitolla kyttääjä ja en vieläkään aina meinaa uskoa ettei heidän välillä olisi mitään kun samalla kylällä asutaan.. Tiedän todella tunteesi, en minäkään haluaisi kytätä ja luottamuksen takaisin saanti on todella hankalaa. Meiläkin on melko pieniä lapsia. Mutta, käytiin noin kymmenen kertaa parisuhde terapiassa naiseni aloitteesta ja kyllä kannatti. Parisuhde pelaa nyt ihan ok. Ainut että sänky puuhat on vähentynyt melko paljon, naiseni ei halua enää niin usein kun minä! Arvanet varmaan mitä ajatuksia se minussa, petetyssä herättää. Se on kyllä raastavaa kun ei osaa päättää mitä suhteella tekisi. Arki pyörii ja toimii muttakun se vilpitön hellyyden osoitus ja rakastelu sanan varsinaisessa merkityksessä uupuu niin ottaahan muuten koville. Sitä tulee tosiaan miettineeksi olisiko minulle jossain vielä se oikea, luotettava nainen olemassa. Naiseni teki todella törkeän pettämisen ja valehteli moneen otteeseen asioita kun alkoi yllättäen asiat selviämään.
Minkä ikäisiä olette. Me noin 30. Ajattelin vaan että kyllä me kaikki kerran vaan eletään..
ollaan reilu 30-vuotiaita ja penskoja on kaksi. Pettämään en ala koska se jos mikä tuntuu todella paskalta . En halua kenellekkään muulle yhtä paskaa fiilistä ja riittämättömyyden tunnetta jonka mieheni minulle aiheutti. Eipä tästä palstasta paljoakaan apua ollut ainakaan vielä joten paskassa tarpomista ilmeisesti tarvitsee vaan jatkaa. Petettykin: tottatuo ettäkerran täällä vaan eletään siksi juuri en haluasi tätä rajattua aikaa paskaankaan hakata. Mutta luottoa ei löydy enkä usko että se koskaan palaakaan. Sen verran paskamaiselta tuntuu vieläkin näin reilu kahden vuoden jälkeen. Rakastaa ja luottaa en enää osaa, tämä ihminen on mulle ilmaa ja pelkkä elätettävä. Ikävä kyllä!
" Rakastaa ja luottaa en enää osaa, tämä ihminen on mulle ilmaa ja pelkkä elätettävä."
Mitä vielä odotat, mikset jo eroa?!
Meil on kanssa kaksi lasta. 6v tyttö ja 4v poika. Heissä yksi syy miksi en lähtenyt heti suhteesta. Olisi niin väärin heitä kohtaan. Tuliko sulle sellanen tunne että et voi luottaa keheenkään kun sait tietää pettämisestä. Mulla oli ainakin vähän aikaa sellanen fiilis koska niin törkeen helposti tuo luotettu naiseni minulle syötti valheensa että usko horjui kaikkiin ihmisiin vaikka se nyt typerältä kuulostaa.. En minäkään ole pettänyt naistani ja ei oo tullu edes mieleenkään pettää mutta ajattele mitä naiseni vastasi kun kysyin sillon pahinpaan aikaan: voinkos minä nyt vuorostani käydä vieraissa? Hän vastasi että eihän sitä toivo mutta voin jos siltä tuntuu! Sanoin samantien että en todellakaan aio vaipua samalle tasolle kuin hän! Ei hän ymmäryänyt tekojaan vasta kun oltiin aikamme käyneet parisuhde terapiassa asiaa kääntelemässä. Voisitko lähteä terapiaan miehesi kanssa? Olisi ainakin yritetty tehdä suhteelle jotain. Minusta tuntuu tämäkin keskustelu jo hyvältä kun toinen on samassa tilanteessa, vähän kuin vertaistukea. Olet jo pidempään käynyt tätä asiaa läpi kuin minä. Oletko pystynyt puhumaan siitä jollekkin ulkopuoliselle? Kumpa tietäisi että pystyykö tämän taakan pudottamaan harteiltaan vai kasaantuuko sitä vuosien mittaan vaan lisää, minulla kyllä on leveät hartiat joilla murheita kantaa... Mites tämä asia on teidän makkari elämään vaikuttanut? Pystytkö vielä "heittäytymään" täysillä mukaan? Kyllä minusta hyvään parisuhteeseen kuuluisi myös toisen huomiointi makkarissa, joka ainakin meillä jää minun tehtäväksi jos aion jotain lämpöä saada..
Voi voi. Nimenomaan lasten takia pitää erota! Lasten "koti" on vanhempien parisuhde. Millaisen mallin haluat lapsillesi antaa? Lapset huomaa kylmät välit ja osaavat itsekin syyllistyä tilanteesta. Kuten minä lapsena. "Jos minua ja siskoa ei olisi, vanhemmat vois erota ja olla onnellisia". Olin ite sillon ala-asteen ekoilla luokilla. Lapsi haistaa tilanteen ja tajuaa olevansa vanhempien eron ja ehkä onnen este. Ja kun vuodet kuluu, imetään parisuhteen malli, miten ihmistä saa kohdella ja millaista pitää vaan sietää.
Älkää nyt h*lvetti omaa avuttomuutta ja rohkeuden puutetta erota kaatako edes täällä lastenne niskaan.. "Kyllä minä muuten, mutta kun on nuo lapset".
Ite oon tosi vihainen, että pettämisten ja muun jälkeen vanhemmat vaan yhteisen maatilan ja muka meidän lasten takia kitui yhdessä, pilasivat mun lapsuuden ja siitä aiheutui paljon haittaa omiin ihmissuhteisiin. Lapsia en sitten uskaltanut edes tehdä.
Asiathan voi hoitaa sivistyneesti ja kumpikin vanhempi on mukana lasten elämässä ja likasankoja ei kaadeta penskojen niskaan. Siinä annetaan malli, että pieleen voi mennä, mutta on lupa epäonnistua, elämä jatkuu.
Eipä ole ihan yksinkertainen tilanne sinulla. Itse ajattelen, että parisuhdeterapia voisi olla ihan hyvä tapa yrittää kehittää suhdettanne rakentavaan suuntaan. En tiedä, voiko luottamusta koskaan enää saada takaisin, kerran rikottu on hauras särkymään uudelleen. Mietin, onko työttömyys ollut tärkeä syy uskottomuuteen: ehkä miehelläsi on niin huono itseluottamus, että on yrittänyt pettämisellään päteä ja saada jonkinmoista ylivaltaa suhteessa sinuun, joka olet kuitenkin se arjen peruspilari ja perheesi vastuunkantaja. Mitä luulet, voitko vielä arvostaa ja kunnioittaa miestäsi? On totta, että jokaiselle -joten myös aivan varmasti myös sinulle!- tulevaisuus voisi tuoda myös ihan jotain muutakin. Jos vain tahdot. On vaikeaa tehdä päätös. Se on sinun käsissäsi ja vallassasi! Ehkä asumusero antaisi tilaa ja etäisyyttä arvioida tulevaisuutta uudessa valossa?
Miehet ny koittaa aina päästä kuin koira veräjästä. Keksii kaikenlaista, että itse pääsee helponmalla. Viis siitä toisesta.
Niin minunkin mies tekee. Valehtelee minkä kerkiää ja tuntee siitä ylpeyttä. Mikä on hänelle hyväksi. Mieheni haukkui ja teki kaikkee yleisesti,kunhnan hän vaan saa sen minkä haluaa.
Jos joku saa jotain, niin hän kokee niin, että se on häneltä pois.