5vuotta samassa suhteessa.perheellinen.aika ruvennut menemään vaan miehen työhön ja lapsen hoitoon yö myöhään,kun lapsi ei suostu meneen nukkumaan kun viimestään 23.00.ei siinä jää aikaa ainakaan parisuhteelle.ja mies kun tulee töistä niin istahtaa vaan tietokoneelle eli klo.16.00-melkein puoleen yöhönkin.selin vaan istuskelee ja mä katon telkkua.ja kun sen vapaat alkaa ni olutta ensimmäisenä naamaan tai perse kännit.tuleekohan tälläsestakaan enää mitään.seksiäkin on aina ukon vapailla ainoastaan.eli sillon kun ukko ite on ollut monta päivää puutteessa.mutta nyt aoin pitää omat kintut ristissä.se loppuu kerran itekin käyttäytyy noin.musta toi ei oo oikein mua kohtaan.itse saa aina olla oottava osapuoli.mikä avuksi?
kyllästynut mieheeni!
passi
143509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ERO
Sinun ratkaisusi olisi ero! Tajuatko, mitä se merkitsee lapselle! Siis pienelle lapselle, joka ei ymmärrä koko sanaa!?! On täysin vastuutonta edes leikkimielellä heittää tuollaista kommenttia.
Asiat kyllä järjestyvät kun niistä keskustellaan!
Täytyy siis osata keskustella. Joskus toki vaatii aikaa opettaa toinenkin osapuoli keskustemaan.
Mutta aina löytyy ratkaisu jos on halua!
Joskus keskustelu on liian myöhäistä.
Ei ero välttämättä ole huono ratkaisu. Eikä lapsi/lapset ole riittävä syy pysyä yhdessä. Pieni lapsi ei edes muista myöhemmin tapahtuneita. Tutkimuksen mukaan (en muista minkä)lapselle riittää tasapainoiseen kehítykseen yksikin vanhempi.
Kaikista miehistä, kun ei ole perhe elämään...
nim. kokemusta on...
Ehkäpä Sirpaleen viesti oli provo, mutta näin ajattelevia kun on oikeastikin valitettavasti olemassa. Siksi kannan korteni kekoon...
Rohkenen olla sitä mieltä, että jos yhteen on aikanaan menty oikeasta syystä eli rakkaudesta, vaikeuksien ilmetessä ero on aina se viimeinen vaihtoehto. Eikä vähiten silloin, jos on jo lapsiakin. Uskon, että lähes kaikki vaikeudet parisuhteessa on tehty voitettaviksi! Täytyy vain lähteä siitä, että toista ihmistä ei voi muuttaa ilman, että muuttuu ensin itse. Ihan jokaisessa suhteessa on kriisejä ja välillä joutuu käymään pohjamudissa asti vain löytääkseen taas hetkeksi kadonneen rakkauden.
Siihen, miten kukakin näitä kriisejä käsittelee, on erilaisia tapoja. Toiset selviävät puhumalla ja taas puhumalla, toiset ottavat omaa aikaa, jotkut hyötyvät erilaisista terapioista tms. Pääasia on, että molemmat sitoutuvat tekemään työtä suhteen eteen.
Ainoastaan siinä tapauksessa, että puoliso on väkivaltainen, vakavasti päihde- tai muu riippuvainen tai (jatkuvasti) uskoton, ero on ehkä ainut keino kummallekin päästä jatkamaan elämäänsä tyydyttävämmin.
Itselläni on takana lähes kymmenen vuoden suhde, joka on ollut melkoista vuoristorataa alusta asti. Vasta nyt, ehkä liikaakin koettuamme, tuntuu siltä, että asiat alkavat loksahdella paikoilleen. Pitkästä aikaa tuntuu todella siltä, että yhdessä on hyvä olla ja näinhän sen pitää ollakin. Nyt on taas työkaluja seuraavaa kriisinpoikasta varten...
Voimia kaikille!
Minkäikäinen lapsi? Voisiko hänet saada hoitoon yöksi, isovanhemmille, kummeille, ystäväperheeseen? Jos ei tällaista ole, alapa tehdä töitä asian eteen jotta saat järjestettyä! Sinä ja miehesi tarvitsette aikaa olla vain kahdestaan. Säännöllisesti. Ilman että on mitään menoja. Äläkä pelästy; aluksi saatatte riidellä pari kertaa; näin kävi meilläkin, mutta kun asiat on puitu niin sitten pääsee taas jatkamaan.
Tarvitset kyllä ihan omaakin aikaa...
Aloitapas ihan ensin lapsen päivärytmin muutoksesta, minusta vähän vaikuttaa sille että lapsesi nukkuu päiväunet niin myöhään ettei yöunet tule sitten ajallaan?Säännöllinen päivärytmi varsinkin pinellä lapsella on kaiken a ja o.
Aamulla aikaisin ylös, aamupala, ulos, ruoka, päiväunet ajoissa. (tosin riippuu siitä minkäikäinen lapsi on kyseessä, nukkuuko vielä)
Jaksat itsekin paremmin kun saat illalla omaa aikaa etkä ole koko vuorokautta kiinni lapsenhoidossa.
Miehesi suhteen neuvo: Puhu asiasta hänelle, sano miltä sinusta tuntuu. Äläkä takerru tuohon että miehesi käyttäytyy sinua kohtaan niin ja näin, mieti olisiko sinussakin jotain vikaa? Mies saattaa tulkita sinut samalla tavalla kuin sinä hänet, ehkä hänestä tuntuu että sinä olet kyllästynyt kun istut vaan telkkaa katsomassa, et puhu, tai et tee aloitetta huomionosoituksiin, seksiin, olet kyllästyneen oloinen, välinpitämätön jne.
Ehkä hänestä tuntuu sille, ettei muuta ajanvietettä ole kuin tietsikka ja kaljan kiskominen. Ihan totta, en syyllistä sinua vaan miehet ovat joskus sellaisia ettei heistä ota selvää. Käyttäytyvät kuin olisivat leipääntyneet koko perhe-elämään ja eukkoon, vaikka käytös johtuu ihan siitä että he itse luulevat naisten ajattelevan asioista sillä tavalla.
Yllätä miehesi jollakin uudella,puhu hänelle, jospa saisitte suhteenne heräämään henkiin! Tsemppiä!
...vaan haitanneenko mitään
Me ainakin jutellaan, halaillaan, pussailaan, puristellaan toistemme takapuolia.. jne.. Näytetään rakkautemme ja välitetään toisistamme. Otatko miehesi mukaan vauvan hoitoon? Kyllä vaan mun mies hoitaa lasta ja jos haluan jostain syystä että hoitaa niin sitten ainakin kysyn että: otatko vauvan syliin? Syötätkö? Nukutatko? Vaihdatko vaipan?
Kannattaa jakaa vauvan hoito, ja ottaa mieskin mukaan vauvan hoitoon, ettei hän tunne itseään ulkopuoliseksi. Mies pystyy tekemään kaiken muukin kuin sinäkin, paitsi imettämään, jos imetät vielä.
Nytkin mieheni on poikansa kanssa pylly pesulla, katselevat peilistä ja yhdessä sammuttavat valon. Sitä ennen syötti iltapuuron ja varmaan nukuttaakin.
Meidän poika menee nukkumaan klo:24 aikoihin, kun ei ole rytmi vielä löytynyt, mutta emme ota siitä sterssiä nytten, yritän saada ruokailut eka kondikseen ja sitten nukkumisen.
Me yhdessä naureskelemme poikamme ihanille ilmeille ja persoonalle, otamme paljon valokuvia, leikimme hänen kanssaan, esim. lattialla.
Olkaa yhdessä ja tehkää yhdessä te olette perhe. Nyt kun poikamme on 6kk uskalla jo jättää hänet isukille ja lähden itse uimaan, huomasinkin kuinka kivaa oli olla hetken yksikseen. Luotan mieheeni, että hän pärjää muutaman tunnin pojan kanssa kahdestaakin. Anna miehellesi vastuuta.
Pyydäpäs miestäsi likemaan tuo:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000113&posting=22000000005218817
Siinä vähän miettimisen aihetta.
olen myös kyllästynyt mieheeni ja tosi pettynyt!
Luulin hänen ymmärtäneen mistä olen puhunut, mutta ei!
Tuntuu kuin en olisi edes tuntenut koko miestä.
Olemme olleet yhdessa jo 16-v.
Voi kun sais laittaa vaihtoon.....
Ei JUMALAUTA! Eikö nykymaailmassa osata enää puhua asioista?
ollaan kohta 2vuotta oltu yhessä.meillä on 5kk ikänen poika.mies tekee pitkää päivää töissä ja vapaalla juo.nyttenkin lupasi olla tämän viikonlopun selvinpäin,mutta joi eilen ja juo nyt,"viikonloppu alkaa kuulemma vasta sunnuntaina".ei tällasta kestä,mikä miehiä vaivaa!?
Huhhuh. Ihan melkein sama stoori kuin meillä. Paitsi että mä olen se selkä-mies...
Ja nyt tilanne on riistäytynyt käsistä kun en tajunnut mitään kun ei puhuttu. Olis kenties voinut pelastaa liiton. Nyt on myöhäistä kun vaimo löysi lohduttajan, nyyh....