Tutustuin entiseen tyttöystävääni koulussa, kun oltiin samalla luokalla. Kun alettiin seurustella, kumpikin tietty kertoi asioita omasta elämästään. Hän kertoi, että hänen ensimmäinen poikaystävänsä oli kuollut auto-onnettomuudessa. Ja myöhemmin hänen toinen poikaystävänsä oli loukkaantunut pahasti toisessa auto-onnettomuudessa. Tyttö itse ei ollut kummassakaan mukana.
Meidän seurusteluaikana tuli kerran vaihe, etten saanut hänestä kunnolla minkäänlaista "otetta". Hetken kuluttua en tiennyt, missä hän vietti yönsä, ja pian selvisi että tyttöystäväni oli ollut miespuolisen "kaverinsa" luona yötä minun tietämättäni. Annoin sen anteeksi, koska hän selitti ettei siellä tapahtunut mitään. Jo muutaman viikon päästä tämä "kaveri" kuoli rajussa onnettomuudessa, jossa rekka murskasi hänen autonsa kalliota vasten.
Yritin tietysti kaikin tavoin tukea tyttöystävääni, joka oli täysin järkyttynyt monista onnettomuuksista joita hänen rakastamilleen ihmisille sattui. Pian hän alkoi uskoa että hänessä on jokin kirous, joka johtaa miesten onnettomuuksiin. Sanoin ettei sellaista voi olla olemassa, vaikka itsekin alitajuisesti ihmettelin, miten voi olla mahdollista. En silti pelännyt että minulle tapahtuisi jotain.
No, sitten olimme lähdössä omalla autolla Eurooppaan lomamatkalle. Paria päivää ennen tyttöystävä ilmoitti, että "mä en voi". Hän koki sellaista syyllisyyttä aikaisemmista onnettomuuksista, että ei kuulemma voinut enää riskeerata minua. Emme siis lähtisi ollenkaan matkalle. Siinä kohtaa näin jo hänen toimintansa hiukan vainoharhaisena ja sanoin, että minä ainakin lähden. Hän ei hyväksynyt sitä, ja oli varma että minulle tapahtuu jotain jos lähden sinne yksin. Päätin lähteä, ja hän päätti jättää minut. Kuulemma jos hän ei olisi jättänyt minua, olisin joutunut onnettomuuteen.
Lähdin yksin, ja matka meni hyvin. Silti en voi ymmärtää, miksi oli niin. Tyttöystävässäni täytyi olla jokin kirous! Tämän takia hän mm. ei itse koskaan uskalla hankkia ajokorttia.
Meidän seurusteluaikana tuli kerran vaihe, etten saanut hänestä kunnolla minkäänlaista "otetta". Hetken kuluttua en tiennyt, missä hän vietti yönsä, ja pian selvisi että tyttöystäväni oli ollut miespuolisen "kaverinsa" luona yötä minun tietämättäni. Annoin sen anteeksi, koska hän selitti ettei siellä tapahtunut mitään. Jo muutaman viikon päästä tämä "kaveri" kuoli rajussa onnettomuudessa, jossa rekka murskasi hänen autonsa kalliota vasten.
Yritin tietysti kaikin tavoin tukea tyttöystävääni, joka oli täysin järkyttynyt monista onnettomuuksista joita hänen rakastamilleen ihmisille sattui. Pian hän alkoi uskoa että hänessä on jokin kirous, joka johtaa miesten onnettomuuksiin. Sanoin ettei sellaista voi olla olemassa, vaikka itsekin alitajuisesti ihmettelin, miten voi olla mahdollista. En silti pelännyt että minulle tapahtuisi jotain.
No, sitten olimme lähdössä omalla autolla Eurooppaan lomamatkalle. Paria päivää ennen tyttöystävä ilmoitti, että "mä en voi". Hän koki sellaista syyllisyyttä aikaisemmista onnettomuuksista, että ei kuulemma voinut enää riskeerata minua. Emme siis lähtisi ollenkaan matkalle. Siinä kohtaa näin jo hänen toimintansa hiukan vainoharhaisena ja sanoin, että minä ainakin lähden. Hän ei hyväksynyt sitä, ja oli varma että minulle tapahtuu jotain jos lähden sinne yksin. Päätin lähteä, ja hän päätti jättää minut. Kuulemma jos hän ei olisi jättänyt minua, olisin joutunut onnettomuuteen.
Lähdin yksin, ja matka meni hyvin. Silti en voi ymmärtää, miksi oli niin. Tyttöystävässäni täytyi olla jokin kirous! Tämän takia hän mm. ei itse koskaan uskalla hankkia ajokorttia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sun naises on NIIIN karsee milkero että ne äijät tappo ittensä kun ne pelkäs että ne joutuu vielä höylään sitä joskus, ja ajatus oli liikaa niille ja ne päätti ettei enää koskaan....
Kaunis oli kuin enkeli, sen takia olin valmis antamaan anteeksi ja ymmärtämään. Mutta ihan kaikkea ei voi ymmärtää. Pystyttekö selittämään nuo onnettomuudet jollain tilastoilla?
Sun täytyy tulla tänne sanomaan tollasia asiattomuuksia. Pitäisit vaan mölyt mahassa niin et loukkais ketään. Toi on todella rasittavaa käytöstä. Kannattais vähän miettiä milloin avaa suunsa ja mitä sieltä päästää ulos.
Kiitos;)
Valitettavasti mitään kirouksia, jotka aiheuttaisivat huonoa onnea, ei ole olemassakaan. Tietysti jos vakaasti uskoo vaikka lumimieheen, niin tarpeeksi uskottuaan lumimiehen voi nähdä.
Jos uskot kirouksiin, niin sittenhän uskot myös tähän: *plim* nyt tai'oin sinulle ja tytsyllesi onnea niin että sitä riittää, lottovoittoja ja ties mitä tulee niin että ei paremmasta väliä.
...joka uskoo ettei Jumalaa ole olemassa, ja siksi ihminen ei voi olla onnellinen. ?
Toi on ihan puhtaasti sattumaa.
Skeptinen kun olen, niin tarina kuulostaa vähintäänkin epäluotettavalta.
En halua loukata, mutta onko sinulla faktatietoa että noin on tapahtunut? Muutakin kuin ex-tyttöystävän tarina?
Valitettavasti kuulostaa ihan patologiselta valehtelijalta... ja huomion, säälin keräämiseltä.
Vähän samalla tavalla kuin mitä nyt on paljastunut siitä Dominic Arduinista.
Totta se on, on puhui siitä muutkin kuin pelkästään tyttöystäväni. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, ettei olisi totta.
Maailman napana olisi toki kiva olla ja kaiken epäonnen keskus, mutta harvoinpa näin on... Joten muutama epäonninen poikaystävän kuolema saattaa olla sattumaa, mutta että oikein kirous? Höpöhöpöä...
"ja sanoin, että minä ainakin lähden. Hän ei hyväksynyt sitä, ja oli varma että minulle tapahtuu jotain jos lähden sinne yksin. Päätin lähteä, ja hän päätti jättää minut. Kuulemma jos hän ei olisi jättänyt minua, olisin joutunut onnettomuuteen. "
Niin, minusta tuo kuulosti ihan yritykseltä sanella sinulle mitä tehdä ja kun teit niin kuin itse halusit hän käytti "epäonneaan" selityksenä ja jätti sinut. Melkoinen pillipiipari naiseksi ;-)
Tiedän erään tapauksen jossa miespuolinen henkilö käyttää samantapaista "taustatarinaa" hallitakseen seurustelukumppaneitaan. Se on julmaa ja lapsellista, mutta tyhmiä naisia riittää maailmassa :-( Ja tämä kyseinen herrahenkilö myös käyttää tuota "traumaa" hyväkseen kun haluaa vaihtaa eukkoa: "mä en halua että sulle tapahtuu mitään pahaa, siksi me ei voida olla enää yhdessä. Tää on vain sun omaksi parhaaksi..." Joopa joo...
Ehkä se oli tytöltäsi huomionkipeyttä, ehkä halua hallita sinua, ehkä seassa oli oikeaa epäilystä ja pelkoa. Sitähän me ei voida tietää. Mutta en usko että mitään onnettomuutta olisi oikeasti tapahtunut vaikka olisitte lähteneet yhdessä matkalle. Vaikka eihän me sitäkään voida varmasti tietää.