Täällä ämmät itkevät pienistä nettivittuiluista. Katsokaa peiliin ja kärsikää osanne.
Montako vuotta kestit koulukiusaamista?
minun vuoro
24142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ai. Luuletko, että koskaan ketään tyttöä ei ole kiusattu? Minua ahdisti 2 vuotta koulussa yläasteella mutta koskaan en esim. linstsannut koulusta. 9. luokan sain käydä rauhassa kun vuotta vanhempi kiusaajatyttö ( hännystelijänsä) lähtivät koulusta. Sitä ennen on kiusattu ala-asteella ihan samanikäisten tyttöjen toimesta sekä vanhempien poikien. Syinä oli silmälasit, rumat vaatteet, lihavuus jne.
Tuosta kaikesta on tuloksena melko vahva mutta aavistuksen kyyninen aikuinen jolla on aina ollut aika huono itsetunto.
Mitäs olit läski.
Ja sinä olet lapsen tasolla vieläkin.
Wohoo, kylläpä olet kekseliäs!
Ensinnäkään muiden paino ei kuulu toisille ihmisille (mikä ihme siinäkin on, että se mukamas "häiritsee" jotakuta täysin ulkopuolista niin, että siitä pitää alkaa huudella?), ja toisekseen luuletko että pelkästään lihavia tyttöjä kiusataan? Kyllä niitä syitä on monia muitakin, ihan samaan tapaan kuin kiusattuja poikia kiusataan useista eri syistä. Itse olin yläasteaikana pikemminkin tikkulaiha (nykyinen lantio muodostui kunnolla vasta joskus 18-vuotiaana), ja esim. 17-vuotiaana laihdutin itseni jo alipainoiseksi (rehtori sitten pani rajun laihtumisen merkille ja pisti mut terkkarille, joka määräsi mulle ruokavalion ja pisti mut pitämään parin kuukauden ajaksi ruokapäiväkirjaa). Mutta luuletko että se alipainoiseksi laihduttaminenkaan olisi tehnyt esim. lukion haukkujapojista yhtään sen mukavampia mua kohtaan, saati että tikkulaihuus yläasteella olisi estänyt kiusaamisen alkamista? No ei.
Ja vielä tuohon "vastaan pistämisjuttuun": olen joillekin kiusaajille itsekin laittanut vastaan mutta esim. tuo vanhempi tyttö oli sellainen "kovis", että häntä pelkäsin. Itseasiassa en edes tiedä miksi mua kiusasi/piinasi. Ilmeisesti siksi, että yritin itsekin olla jonkin sortin "kovis".
Miksi sinulla on oikeus harrastaa nettikiusaamista?
Miksi kukaan on ansainnut tulla häväistyksi?
Miksi nostat itsesi muitten yläpuolelle?
Ja ennenkaikkea
Muille ilkeilysi ei tee elämästäsi parempaa, häpäiset ennenkaikkea itsesi ja elämäsi vain junnaa paikallaan.
Yläasteella se varsinaisesti alkoi (koska ala-asteen vikoilla luokilla oli lähinnä yksinäisyyttä ja pientä vähemmän vakavaa nälvimistä, mutta se ei ole vielä kiusaamista), eli vastaus lienee 7. luokalta 9. luokalle rajua kiusaamista, lukiossa sitten lähinnä yksinäisyyttä koko lukion ajan ja silloinkin vielä poikien taholta ulkonäön aika rankkaakin haukkumista (tytöt sen sijaan lukiossa olivat jo rauhoittuneempia ja syystä tai toisesta kypsemmän oloisia ainakin haukkumisten suhteen, yläasteella olivat vielä olleet molemmat sukupuolet touhussa mukana). Sosiaalisten tilanteiden pelko jäi yläasteen jälkeen päälle vielä vuosikausiksi (osin myös siksi, että uuden paikkakunnan lukiossakaan ei saanut olla rauhassa ulkonäön jatkuvalta arvostelulta) ja aika paha masennuskin oli päällä 20-vuotiaaksi asti.
Ja tottakai tajuan, että joku s24 on ihan eri asia kuin esimerkiksi tuo yläasteaikainen kiusaamiseni. Enkä ole kertaakaan itkenyt tämän palstan takia, aika turhaa sellainen olisikin. Vastaan kyllä sen sijaan sanon, jos täällä esitetään väitteitä joista olen täysin eri mieltä - tämähän on keskustelupalsta, ei mikään "kaikki mitä miehet sanoo on 100 % totta ja naiset vaan valehtelee" -palsta.
Palstan nimi kyllä voisi olla tuo "kaikki mitä miehet sanoo on 100 % totta ja naiset vaan valehtelee".
Pöh. Nyt taas tekin itse kärjistätte ja valehtelette ihan samoin kuin palstan miehet. Ja tämä on 100 % totta. ;)
Nooh, kunhan vähän jekkuilin. Pistin vähän kulmia suoriksi leikkimielellä. En ole 100 % tuota mieltä.
Muutaman vuoden.
2 vuotta lähes joka päivä.
Syynä kiusaamiseen oli tietenkin äärimmäinen ujous ja se että olin varmaan muiden silmissä ns. nössö pikkupoika.
Noin kahdeksan vuotta.
Kyyl se ala-asteella alko ja kesti öö ylä-asteelle jonka jälkeen kiusaaminen vaihtui kauppiksessa niin sanottuna "hiljaisena" syrjintänä eli ei puhuttu ei katsottu ei noteerattu. Nnoh onneks ne ajat on takanapäin. Harmittaa vain, että ei ole kavereita joiden kanssa kävisi ulkona. Toki työkavereita on, mutta ei työn ulkopuolisia. Se harmittaa eniten :P
En mä itke näitä sun nettivittuiluja :)
Yrittivät yläasteella kiusata mua moneen otteeseen, mutta pistin aina tylymmin takaisin. Useimmiten se kiusaaja itse joutui lopulta vetäytymään tilanteesta nolostuneena. Kolme vuotta puolustin myös mun kaveria parhaani mukaan. Siitä huolimatta hän sairastui lievään masennukseen ja syömishäiriöön. Haki apua ja sai elämänsä kuntoon. Ei siis todellakaan piipitä elämänsä surkeutta netissä anonyymisti tuntemattomille vittuillen.
Mut hei tsemppii sun valinnoille!
Hienoa jos joku on noin vahva että pystyy laittamaan hanttiin kiusaajille kaikista kun ei siihen kuitenkaan ole. Et ehkä käsitä sitä että ihmiset eivät ole samasta muotista veistettyjä. Joillakin menee psyyke jo pienemmästäkin kiusaamisesta ja toisilla se kestää lähes mitä vaan.
No mielestäni pimppalooran kirjoitus ei kuulostanut miltään vittuilulta tai kritiikiltä niitä kohtaan, jotka eivät kyenneet vastaan pistämään. Pimppaloora ei myöskään kritisoinut kiusaamisesta pahimmillaan aiheutuvia pahoja traumoja, vaan ainoastaan sitä, että sen sijaan että niille edes yritettäisiin tehdä jotain (ja tiedetään, aina ei auta vaikka yritettäisiin), tuhlataan koko loppuelämä s24:ssä naisten haukkumiseen ja valittamiseen.
Näin siis itsekin aikanaan puolustautumiseen täysin kykenemättömänä entisenä "hissukkana" ja niistä ajoista itsekin aikanaan traumatisoituneena koen, ja pimppaloorahan päinvastoin puolusti myös tuota kaveriaan joka ei siihen itse kyennyt eikä vain katsellut vierestä asenteella että "vittu kuinka heikko kun ei osaa puolustautua".
Todellakin käsitän sen eron. Olenhan nähnyt seuraukset hyvinkin läheltä. Itse olen kai sen verran vahva, ettei jäänyt mitään traumoja, mutta kaverille tuli.
Mutta mun psyyke tuntuu kestävän vaikka mitä, olen kokenut jotain paljon pahempaa kun koulukiusaaminen ja en ehkä siksi osaa ihan samaistua täysillä. Ja kyllä, olen hakenut apua ja saanut apua ja osaan antaa anteeksi. En kanna menneisyyden taakkaa mukanani.
Mikä siinä muuten on, että useimmiten naiset hakevat myöhemmin apua aktiivisemmin ongelmiinsa kuin miehet. Onko se heikkouden merkki jos hakee apua?
Kiusatuille tukea. Itselle helpotus on nukkuminen. Tauko elämästä.
Tänä syksynähän on ollut paljon puhetta näistä asioista, kuten a talk ohjelman koulukiusausilta, ja tuo -kutsu mua- kampanja. Tuossa se Juha Räty esiintyi edukseen, kuin vain sellainen ihminen voi tehdä, joka ei ole elänyt (sisäistänyt) väkivaltaista kulttuuriamme, silloin ihminen voi ihmetellä juurikin , noin kuinka te kehtaatte, ihmisten pitäisi pystyä ryhmädynamikka hoitamaan toisenkin, kuin vain peloissa kyräilemään ja ivaamaan toisiaan. Moni on antaantunut vanhoille käsityksille ja oikeutuksien tunteille.
Voisitte huumorimielellä vetäistä tähän -kutsu mua- shown.
Ätmi= äläturhaanmuaihmettele, olen vaan ja venaan..
Jännämies= FLR (fucklikerabbies..)
Jne.
yhdeksän vuotta koulukiusaamista ja siihen päälle päiväkoti josta lähdin pois kiusaamisen takia.
Kiusaaminen aiheutti minulle sen, että kiusasin sitten muutamaa tyyppiä sen vuoksi, koska ajettelin, että silloin saa olla kiusaajilta rauhassa kun kiusaan itsekin. Osittain se olikin noin, mutta oloni ei siitä kiusaamisesta ja toisten alentamisesta huolimatta parantunut. Tyttöjäkään en saanut.
Meeri koutaniemi (valokuvaaja) Hesarissa kertoi joutuneensa kiusatuksi, mutta löi ja kettuili takaisin, mikään ei estänyt toimintaa. Tuollainen toiminta pahimmillaan johtaa siihen, että hiiret loikkii kolohinsa, kun pitäisi asioita selvitellä ja syytteessä on vain se puolustautuja. Sekin on kiellettyä, johtuu samasta syystä kuin kiusaamisen sivuuttaminen, yhteenottoihin joutumisen pelko.
Pikkukaloja, tuli mieleen Foban ja a kiusaamisillan jutun käsittelytavoista, pikkukalojen kanssa leikkimistä. Olisiko haitannut, häirinnyt asiaa, jos asioita ilmiöiden takana olisi uskallettu avata. Kun isoja kaloja ei uskalleta haastaa, niin mikään ei kehity, muutu, mekanismit jäävät voimaan.
Siitä Ronin tapauksesta olisi luullut tulleen enemmänkin ihmettelyä, että mihin pisteeseen voidaan mennä, kun kotiakin häiritään, mutta tuollaiset tapaukset kuvastaa sitä joukkokiihkoa mihin voidaan ajatua, ilman että siinä ihmisessä on varsinaisesti mitään syytä. Ja tuollaiset joukkokiihkot saadaan pysäytettyä vain riittävän usean ihmisen normaalilla kysymyksellä, miten te nuo tuollein, se että pidetään tuollaista normivastaisena, eikä sellaisena toiminta, missä joku on jotain jonkunmielestä, mikä usein koetaan riittäväksi perusteeksi.
Toinen outo asia on auktoriteettien perään huutaminen, esim. Poliisit ovat lähtökohtaisesti väkivaltainen instituutio, jonka tarkoitus on viime kädessä voimakeinoin taltuttaa ihminen käyttäytymään. On siis päinvastainen vastapaino kuin esim tuon J Rädyn esille tuoma ajatusmalli.
Silloin kun poliiseja tarvitaan, on yhteisö/ihmiset menettäneet pelin, ja kun niille olisi tarve, on heillä pikkukalat vain posessa, koska pelko se on heilläkin.
Mikä se sellainen "auktoriteetti" on?
Nevermind, the game is over, I could not kill like you kill, I could not hate like you did. I had to leave my life behind, i lived wild