Miehet eivät huoli minua!

Moni kunnollinen mies varmasti huolii sinut. Voi olla ettei sinua kuitenkaan kiinnosta kaikki herrat ja näytät sen jollakin tavalle heille. Minä olen työtön eikä se juuri kiinnosta naisia.

Suuresti on täälläkin ihmetystä herättänyt noi naisten ilmot. Tätä menoa suomessa ei ole yhtään yli 180cm äijää vapaana, tai siis ei ole. Eli onkohan ne pitkät miehet sitten pettäjiä?????
Akateemisuus kans ihmetyttää!!!?? eli joku akateeminen voisi kertoa mitä sillä tehdään suhteessa?????? Itse ainakin arvostan sitä aitoa ja oikeeta maalaisjärkeä joka valitettavasti on nopeesti katoava ominaisuus meissä ihmisissä.
Tätä tarinaa vois varmaan jatkaa loputtomiin mutta tämä ei nirso joutuu palaamaan sorvin ääreen!!!
ja single 76:lle itseäni ei ainakaan pelota menestyvät/hyvintoimeentulevat naiset.

Olen huomannut miehenä ihan saman ilmiön, että sellaiset naiset jotka saavuttavat asioita ja ovat päämäärähakuisia ja sinut itsensä kanssa, tuntuvat olevan jotenkin uhka meille miehille.
Itselle on aivan se ja sama paljonko nainen tienaa tai mitä tekee, kunhan hänen kanssaan viihdyn. Itse olen kulkenut omia polkujani aina ja aion myöskin kulkea, riippumatta siitä mitä muut minulta vaatisi.
Osaan keskustella, olen ok näköinen ukonköriläs, mutta itselläni on sellainen ongelma että en löydä itselleni tarpeeksi vahvaa naista viereeni.
Kaikki alkavat ripustautumaan ja heittäytyvät jossain vaiheessa säälittäviksi ruikuttaessaan että teen ihan mitä tahansa kulta jne. paskaa.
Ehkä naiset haluavat alistua ja kokea itsensä niin tärkeiksi, en tiedä.
Kuitenkin oli kiva lukea että siellä jossain on myös naisia kellä on oma tahto ja elämä. Ehkä itsellenikin sellaisen löydän vielä...

Tällä palstalla oli kysely unelmanaisesta. Siitä kävi ilmi, että monen unelmanainen ei saa olla liian älykäs, ei ainakaan älykkäämpi kuin mies itse! Harmi jos näin todella on.

Et ole edes kovin vanha vielä ja silti olet menestynyt hyvin. Ehkä naiselle sallitaan menestys vasta vuosien puurtamisen jälkeen, vasta keski-ikäisenä on hyväksyttävää ajaa hienolla autolla (hienommalla kuin mies!).

No, tämä oli tällaista ajatuksenjuoksua, enkä tosiaan halua yleistää - eivät kaikki miehet näin ajattele. Sen vuoksi uskonkin, että löydät vielä miehen!

Ainostaan toi moottoripyöräilyä on vähän outoa, tiedä miksi mutta semmonen tunne tulee... Minä olisin ainakin todella ylpeä puolisosta, jos emäntä tienais ja olisi paremmin koulutettu kuin minä.

kyllä sulle ottajia piisaa........

Kyllä potkunyrkkeily- ja prätkäpiireistä luulisi miehiä löytyvän.
Miten he suhtautuvat sinuun? Pelkäävät vai eivät ole kiinnostuneita? Ei kumppanin tapaamiseen ole oikein mitään viisastenkivieä, pitää vain olla ihmisten ilmoilla ja pitää haku rauhalisesti päällä.

Miten sinulla voi muuten olla hulppea palkka akateemisena nuorten kanssa työskentelevänä henkilönä? Jotenkin tuo ei kuullosta hyvin palkatulta. Olisi kai itse pitänyt opiskella jotain muuta sittenkin.

Tup pituus on mielenkiintoinen juttu. Olen itse juuri rimaa hipoen 177cm. Mutta jos siis olisin vain kolme senttiä lyhyempi niin naisista olisi turha haaveilla. En ymmärrä, mutta tämä aihe kuuluisi paremmin Naisen logiikka palstalle.

Eikö vain olekin hauskaa - vai olisiko sittenkin surkuhupaisaa?

Palkka on siedettävä, töissä on kivaa, auto on vanha Bemari ja prätkiä on kaksin kapalein - antiikkisuitza kesäleluksi ja enduro Yammu ympärivuotiseen iloitteluun :)

"pelottaako miehiä nainen jolla on hyvä palkka ja hieno auto ja prätkä?"

Eihän toki ja akateemisuudestakin saa "plussia", jos se sattuu esiintymään aitona sivistyksenä enemmän kuin tiedon tuomana taitona vittuilla fiksusti. Poikia voi ujostuttaa, mutta miestä utsittaa.

"Kai minun on tyydyttävä olemaan yksin koska en halua enkä pysty itseäni muuttamaan."

Sas se :(
On siinä oma hankaluutensa, kun ei sovi oikein mitenkään yleisten periaatteiden mukaiseen raamiin. Sinä olet tekstisi perusteella juuri sellainen nainen, josta voisin kiinnostua, mutta mutta mutta... tars olla tuo nimimerkkisi "Single woman66".

No ei sillä, etteikö minulle kävisi rapiasti nuorempikin tyttöystävä, mutta mitäs sanoo kakkosella ikäkymmenensä ilmineeraava daami miehestä, jonka poika käypi jo yläastetta?

Vaatimukset puolin ja toisin ovat mielestäni aika suhteellinen käsite. Menneet kokemukset heijastuvat odotuksiin ja olisi suunnatonta tyhmyyttä toistaa tekemiään virheitä. Elämänkokemuksen myötä kuva siitä, millaisen ihmisen kanssa voisi elää hyvää elämää, täsmentyy ja siinä käy niin, että rima nousee halusi sitä tai ei.

Oleellista on tajuta utopian ja pilvilinnan suhde arkeen! Jalat tukevasti maan kamaralla ja pää pikkasen pilvissä on aika hyvä lähtökohta. Eikö olekin?

Omat kriteerini naisista on aika vähäiset,
pituus alle 180cm(ite176),
paino sais olla alle 90kg,
koulutus: ei väliä
hiukset väri ym:ei väliä
rillit:ei väliä
harrastuksilla ja kiinnostuksen kohteilla ei sinänsä ole väliä.(innostun helposti)
kokemus on osoittanut että naisen pitää olla omillaan toimeentuleva koska en etsi elätettävää/elättäjää.

Eipä tähän voi muuta sanoa kuin että kilpailu on koventunut eikä aina välttämättä tiedä miten miehen saa kiinnostumaan. Aina ei voi onnistua eikä siitä pidä katkeroitua. Pitää vaan miettiä mitä mies haluaa ja pistää itsensä likoon!

Silloin nuorena tyttönä minulla oli selkeä näkemys siitä, millainen unelmamiehen tulee olla. Tietysti akateeminen kun itsekin opiskelin, hyvä työ ja mielellään tietysti hyvä palkka, urheilullinen, kun itsekin satuin harrastamaan liikuntaa säännöllisesti. Fiksu, hyvin pukeutuva jne. Kaikenlaisia vaatimuksia silloin listasin. Päässä oli vaan sellainen mielikuva siitä, millainen se oikea mies on. Sit kun tapasin näitä unelmamiehiäni, niin jotenkaan ei vaan natsannut. Mä en vaan jaksanut olla näitten ns. unelmamiesten kanssa. Ihmettelin vaan, että mikähän minua vaivaa. Olen tavannut useamman ns. unelmamiehen, kaikki ne hienot ominaisuudet, tuntui, että mitään ei miehestä puutu, niin hyviä ne oli.
No, ikää tuli hieman lisää, kuten myös elämänkokemusta ja se mies, jonka kanssa nyt aviossa. Mutta, mieheni ei suinkaan ole hyvin koulutettu, ei ole "hienoa" hyvin palkattua työtä, jne. Hän on varmaan jonkun määritelmän mukaan epäfiksu, kun eihän sillä ole sitä akateemista tutkintoa ja hienoa työtä. Näillähän sitä fiksuutta tunnutaan nykypäivänä mitattavan.
Olen asiaa monesti pohdiskellut ja tullut siihen lopputulokseen, että monet näistä minun ns. unlmamiehistä tuppaavat pitämään itseään jotenkin vaan parempana kuin esim. huonosti koulututetut ihmiset ovat, ja sen lisäksi kun ovat niin "fiksuja", niin se kai tekee heistä turhan tylsiä ja vakavia, niiltä on vaan puuttunut se jokin, jota minä kaipaan puolisoltani. Miehen täytyy saada minut nauramaan, sen pitää olla vähän hassu, eikä aina ajatella, mitä muut hänestä ajattelevat. Rento. Tavallinen arki voi olla aika puuduttavaa, jos ei osaa vähän vitsailla niistä arjen pienistä asioista, hölmöillä vähän kotona. Ei se akateemisuus tai hieno auto tai prätkä tai pullollaan oleva lompakko saa minua nauramaan. Onhan se tietysti ihan kiva jos nämä ovat olemassa ja varmasti helpottavat elämää monessa suhteessa, mutta minä ainakin kaipaa niin paljon muutakin.
Ja ihan oikeesti, ihan kuka tahansa voi olla luotettava, rehellinen, hyvä käytöksinen jne. Ehkä sinulla, Single woman76, kuitenkin on rima vähän turhan korkealla vaatimuksiesi suhteen. Saatat fiksuna ihmisenä pitää itseäsi avoimena miesten suhteen, mutta saatat kuitenkin tehdä jollakin tapaa selväksi, että sinulle kuitenkin kelpaa vain ne miljoona kriteeriä täyttävä mies. Tai sitten sinulta puuttuu se jokin, mitä näistä minun ns. unelmamiehistäni aina tuntui puuttuvan.
No, tämä nyt on vaan minun näkemykseni.

pointtisi oli kuitenkin se että on parempi vaatia ns. pehmeempiä arvoja ja vaikeammin nääriteltvissä olevia henkisiä ominaisuuksia, kuin raakasti ja suoraan vaan rahaa ja statusta?

Koska muutoin et eroa arvostelemistasi "vaatija-naisista" yhtään.

Vaatimukset on vaatimuksia, oli ne sitten mitä tahansa tai kuinka kauniisiin korulauseisiin ja ideologioihin puettu.

Jos mies ei tykkää päivänkakkaroista niin onko se hyvä syy antaa kenkää?? *pohtii* ;-)

Hei, mites tämä yhtälö nyt menikään?:

"Miehiä tuntuu kiinnostavan sellaiset typerät kanamaiset viimeisen päälle tällätyt naiset jotka opiskelevat tai ovat pienipalkkaisessa työssä joten mies saa elättää naista. Sellaiset naiset jotka vamppaavat miehen kuin miehen ja jonka uskollisuudesta ei ole takeita!
Kai minun on tyydyttävä olemaan yksin koska en halua enkä pysty itseäni muuttamaan. Olen vain kyllästynyt katsomaan kuinka em. kaltaiset naiset viedään käsistä ja minä jään yksin. Sellaisia ne miehet ovat... "

Siis...typerät, kanamaiset, tällätyt naiset? Opiskelijat, pienipalkkaiset? Uskollisuudesta ei ole takeita?
Onko mielestäsi "tällätty" aina typerä tai kanamainen? Eikö "tällätty" opiskelija tai pienipalkkainen voi olla uskollinen? Olet itsekin tainnut joskus opiskella etkä varmasti silloin ajtellut, että kukaan mies ei saisi sinua huolia, kun olet "vaan opiskelija"? Itsekään et sitä suuripalkkaista miestä ole etsimässä, niin miksi ihmeessä mies olisi kiinnostunut vain suuripalkkaisista naisista!
Eiköhän kuka tahansa voi olla uskollinen kun se oikea kolahtaa kohdalle. Ehkä sinunkin kannattaa vielä katsoa itseäsi peiliin ja miettiä, oletko sittenkään niin ihana, upea, hauska nainen kuin annat ymmärtää. Miehiä ei kannata omasta yksinäisyydestä syyllistää.

Tuo kirjoituksesi oli osuva nykyiseen tilanteeseen mikä on tilanne. Hyvä, että kerroit ja varmasti se on vaivannut sinua ja olet sen kertonut muillekin, kenties lievästi katkerana? Mutta jos seuraava vähänkään auttaa selventämään asiaa niin hyvä olisi?

Minulla on ollut tai oli aivan samanlainen "ongelma". En kelvannut miehenä kenellekään ja syyt eivät olleet mielestäni missään muussa kuin siinä, että en tosiaakaan ole yli 180 senttinen. Tosin en ole pätkäkään onneksi. Minulla on koulutusta ja useita ammatillisiä pätevyyksiä elämän varrella on tullut mukaan. Olen tehnyt töitä laidasta laitaan ja vaikka nyt toiminkin ylempänä toimihenkilönä, niin ruumillinentyö ei olisi vieläkään ongelma tauon jälkeen. Uskallan väittää olevani melkoisen monipuolinen mies, joka pystyy tekemään/korjaamaan vaikka minkä autosta kodin remontiin. Liikunta on ollut elämässäni aina tärkeällä sijalla ja sitä harrastankin todella paljon ja monipuolisesti. Eli kuntopuoli on kunnossa ja sitä kautta ei ylikiloja ole, päinvastoin lihasta olen koko jätkä... Mutta sillä ei ollut merkitystä suomalaiselle naiselle sitten yhtään! Eli kaikki nk. pitkätukkarokkarit ym. retkut, jotka rahattomana kulkevat kelpaavat ja niin vaan sitä ihmettelee vierestä. Toisin sanoen naiset hylkäävät miehen armotta, jos jokin yksittäinen kohta ei miellytä.

Joskus päätin, että minulle ei tarvitse sellaisen naisen kohdatessani tulla itkemään, että "mies pahoinpiteli, petti, ei tullut kotiin, lainaa rahaa ym.". Olenkin sitä mieltä, että sitä saa mitä tilaa ja jos naiset ovat niin tyhmiä että eivät suhteen alussa osaa sanoa ei näille retkuille, niin oma on häpeä. Ehkä vuodatan tässä näin asiasta, mutta aina pitää toivoa parasta. Näin se on sinullekin Sigle Woman76. Eli kyllä se kunnon ja sinua arvostava mies vielä löytyy ja se mies on luonteeltaan niin vahva, että hän ei tarvitse naiselta mitään muuta kuin rakkutta. Sen näkee miehestä heti, että onko se puheiltaan haihattelija vai kunnon rehtimies. Naisten naurattajia on paljon ja niitä, jotka pettävät heti kun pääsee kotoa pois. Nämä ne vaan osaavat puhua naiset pyörryksiin, vähän samoin kuin isopovinen nainen saa huomiota miesten puolelta?

Olen huomannut, että naiset iältään 25-40 ovat kaikkein ronkeleimpia. Jos nainen omaa vähänkään ulkonäköä siten, että hän on huomannut miesten olevan hänestä kiinnostunut, niin sitä kyllä käytetään surutta hyväksi. Eli haetaan jotain aivan ihmeellistä "tummaa, akateemista, yli 180 senttistä ja lapsetonta" miestä. Huh huh ja kuinka monella on todella varaa em. kriteereihin? On naisissa kyllä ihan "normaalejakin", mutta nämä ovatkin sitten parisuhteessa ja parin lapsen äitejä.

Yksi asia mielestäni kannattaa huomioida, kun tapaa toisen ihmisen. Odota ja odota alussa vähän ja sitten kun se alku jännitys on lauennut, niin pääset sisälle paremmin. Jos miehessä on jokin vika, niin mieti sen vian arvoa. Voihan olla, että hän ei edes huomaa sitä? Siksi onkin raukkamaista naisten puolelta antaa heti rukkaset miehelle, jos se ei ole sitä kymmentä senttiä pidempi kuin nainen.... Suhde syntyy pienistä palasista, mm. samanlaiset harrastukset ovat niitä. Sellaisen minäkin löysin, tai siis naisen onneksi :), että olen tyytyväinen ja ihmeissänikin siitä. Siksi ei kannata liikaa ottaa paineita, vaikka se vaivaisikin.

Vaikka web:ien seuranetsintä palveluja arvostellaan paljon, niin mielestäni se on tällä hetkellä paras paikka kohdata se oikea. Itselleen täytyy vaan tehdä tietyt asiat selviksi ja eteenkin se mitä hakee: Jos sinulla on ilmoitus niin kriteerit voit laittaa miten haluat. Sitten vastauksista pitää osata karsia haihattelijat ja valehtelijat pois. Ne kyllä paljastuu... Baareista et valitettavasti pääse kenenkään mukaan, jos ulkonäköseikka pettää pituuden vuoksi. Ja jos pääseekin, niin sillä ei ole kuin "takavalotakuu".

Eli mitä pitäisi sitten tehdä niiden, jotka eivät kelpaa? Miehille voisi sanoa ainakin sen, että katsokaa peiliin ja jos vähänkään mietit vaatetuksen, kaljamahan tai muuten vaan epäsiistin olemuksen olevan syynä sinkkuuteen niin toimi muuttuaksesi! Naisille sen, että älkää olko niin ronkeleita...Kun se "ei kiinnostava mies" päästää sinut tutustumaan itseensä paremmin, niin alta löytyy monesti oikea helmi :)