Olenko henkisesti jälkeenjäänyt?

Vai oletko vaan omaksunut sen, mitä sulle on hoettu lapsesta asti?
Ujous ei muuten sitten ole sama asia kuin tyhmyys.
Vaikeahan se näin sanoa onko joku tyhmä vai ei, kun ei tunne tai ole edes koskaan tavannut toista.

Jos sinut on kasvatettu pelolla, ei ihme että menet lukkoon. Epävarma, pelokas ja ujo ihminen valitettavasti on eri lähtöviivoilla. Jos kukaan ei ole rohkaissut koskaan, tulee helposti kierre, joka ruokkii itseään. Pelosta aiheutuva "moka" muistuu aina mieleen ja saa aikaan jännitystä ja sen myötä menee taas pahemmin jumiin, jolloin on taas on vaikeampaa olla rennosti ja normaalisti.

Tekstisi ei vaikuta tyhmän ihmisen kirjoittamalta. Kuulostaa ettei kasvuympäristösi ole ollut terve - vaikka olisitkin heikompilahjainen, fiksut aikuiset eivät kommentoi sitä lapselle ja latista tuolla tavoin. Minkä ikäinen olet? Oletko koskaan käynyt juttelemassa kenenkään kanssa ongelmistasi? Mielestäni ensisijainen haasteesi ei vaikuta olevan henkinen jälkeenjääneisyys, vaan sosiaalisen kanssakäymisen ja itseluottamuksen opettelu.

Jos olet mies olet ATM

Jos olet nainen, olet ruma, sillä muussa tapauksessa joku mies olisi sinut jo korjannut pois kuljeksimasta.

vaikuta tyhmän kirjoittamalta.

Voiko olla edes totta koko tarina? Mollaat ja haukut itseäsi kuin sen tekisikin jokin muu sinuksi tekeytynyt randomjonne.

http://www.aspalsta.net/

Itse asiassa minulla oli täysin samanlaisia tuntemuksia yli parikymppiseksi asti, mutta vanhetessa huomasin että on PALJON minua tyhmempiä ihmisiä. Koko lapsuuden ajan minua haukuttiin koulussa ja isäni solvasi minua jatkuvasti. Ala-asteella keskiarvoni oli 6 ja voin rehellisesti sanoa, että olin tyhmä. En tajunnut suurinta osaa vitseistä ja uusien asioiden oppiminen oli erityisen vaikeata. Sitä on vaikea ymmärtää miten pahalta tuollainen tuntui sisältä... ihan kuin en saisi henkeä ja olisin kuolemassa. Laitetaan tähän päälle vielä erittäin paha puhevikani.

Koulun vaihtaminen pienempään luokkaan auttoi valtavasti itseluottamukseeni ja sain opiskella rauhassa. Keskiarvoni nousi 7.75 yläasteen loputtua mikä oli henkilökohtaisesti valtava saavutus... olin yrittänyt kuitenkin parhaani. Tämän jälkeen opiskelin suurinpiirtein samanlaisella keskiarvolla toisen asteen koulussa ja tämän jälkeen vielä AMK:ssa.

Yläasteelta alkaen ja netin yleistyessä aloin lukemaan myös paljon lehtiä, foorumeja ja muita artikkeleita joista keräsin tietoa. Pikku hiljaa keräsin tietoa asioissa ja vaikka uusien asioiden oppiminen teettikin vaikeuksia niin yritin sinnikkäästä silti. Nykyisin tuntuu, että ennen luovutin liian helposti ja mietin liian paljon mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Nykyisin haluan tehdä asioita ja oppia uusia asioita itseni takia.

Mutta siis olen kyllä vieläkin kömpelö sosiaalisesti, olen parhaimmillani keskivertoälykäs, en voi sanoa olevani missään erityisen hyvä, mutta silti tykkään itsestäni paljon enemmän kuin lapsena. Olen myös seurustellut useamman tytön kanssa mihin en olisi pystynyt silloin kun kärsin surkeasta itseluottamuksesta.

Piste

Minusta itsestäni tuntuu, että olen "erilainen". Kaksi suhdetta 16-kesäisiin ja ero toisesta "vasta naisen" ollessa 21-vuotias ei kai koskaan ole opettanut olemaan aikuisten kesken naisen kanssa ja sen takia kai "kuolaan" edelleen 15-16-vuotiaita.

Sanotaan vaikka tällaisella haarukalla, että 25-35-vuotias nainen tosin saattaisi olla todellinen pettymys, kun ei ole koskaan tunteistaan puhunut aikuisen naisen kanssa. ehkä hoitosuhteita lukuunottamatta, ja sielläkään suurin osa hoitajista ei ole "omaa ikää".

Eli vedoten siihen, että en alunperin tai koskaan ole ottanut "omaikäistä" ( /- 2 vuotta) naista, olen kai jollain tasolla "jälkeenjäänyt", ainakin naismarkkinoilla. Kaveri- ja ystävyyssuhteiden luominen ei myöskään ota onnistuakseen aikuisena millään, kartan varattuja jopa kavereina ja ystäväkseni en edes varattuja (naisia) huolisi, vaikka mielipiteillään, arvoillaan ja asenteillaan kasvattaisikin minusta(kin) toisenlaisen miehen.

Mulla on aika samanlaisia tuntemuksia.
Lukemaan tai kirjoittamaan en meinannut oppia millään ja laskea en osaa vieläkään. Myönnän, että joskus joudun monta kertaa laskemaan uusiksi tuon yksinkertaisen varmistuslaskunkin. Välillä sitten tulee ihan käsittämättömiä katkoksia aivoissa ja teen tai sanon ihan tyhmiä juttuja jotka ei kuulu tilanteeseen millään tavalla. Tyhmäksi haukkumista sain kuunnella koulussa.

Ehkä lievää sokeritautia, ei ole tarpeeksi entsyymeitä pitämään verensokeri tason, ala syömään karkkia tai ota limukkaa muutaman tunnin välein, vähennä ruuasta kalorit niin et liho

Itse olen työskennellyt kuusi vuotta IT-alla ja olen huomannut, etten sovellu ollenkaan työhöni. En kestä ollenkaan kokouksia ja minun on erittäin vaikea ymmärtää suuria kokonaisuuksia. Jokaista asiaa pitäisi osata tehdä ja suurin piirtein kuukauden välein tulee uusi opittava asia. Aivoni eivät vain pysty käsittelemään tätä ja ihmettelen miten ihmeessä olen pystynyt välttämään neljät YT-neuvottelut...

Ei varmaan kukaan tuolla tavalla alentaisi itseään. Pakko olla jonkun keksimä provo.

ihmiset kehittyy eri tahtiin. nykyään kaikki laitetaan samaan muottiin ja jos et pärjää olet jälkeenjäänyt.
olen nainen, blondi ja vissiin tyhmän näköinen. mulla on kamalat paineet todistaa aina , että olen ihan fiksu. Ok, olen laiska, mutta koulussa en koskaan antanut kaikkea. luin koealueen max kerran edellisenä päivänä ja joskus pelkät lihavoidut kohdat. Ylläri en saanut kymppejä mut pääsin läpi. Sanoin kaikille aina, etten lukenut kuin vähän. siitä jäi tapa. Pelkäsin, että entä jos lukisin hirveesti ja opiskelisin hulluna enkä pääsisi läpi.. silloinhan olisin todistetusti tyhmä, eikö? joskus pelonsekaisin tuntein yritin vähän... luin enemmän ja sain huonon arvosanan ja itkin viikon.
Vaikka kasvoin rakastavassa perheessä olin herkkä ja ujo lapsi.. otin kaiken raskaasti, kaikki pienet sanat ja teot, koulukiusaamisen, erilaisuuden yms.
isot kokonaisuudet ja jotkut sosiaaliset tilanteet ovat vieläkin raskaita.. mietin kaikkea liikaa.
välillä tuntuu, että aivojen tilalla on puuroa, mutta luin että homeesta saattaa tulla sellaisia oireita..
Pakotin itseni kasvamaan. Vaihdoin työpaikkaa tiuhaan ja asetin itseni mitä kummempiin sosiaalisiin tilanteisiin, joista oli vaan selviydyttyä. Nyt pitää vielä nujertaa laiskuus :) Tiedän, että minulla on eväät kaikkeen ja selviydyn ihan mistä vain.
Kaikki on mahdollista, jos yrittää. Et ole tyhmä, kasvoit väärässä paikassa.

seksuaalisesti jälkeen jäänyt, koska en tähän ikään (27) menessä ole saanut pillua.

Mitä vanhempi ihminen on, sitä tyhmempi hän on, tulee alzheimerin tauteja ja muistikin pettää ja valehtelee oma muistikin itselleen.

Ompa sulla ollut ilkeitä sukulaisia ei noin lapselle saisi mennä sanomaan.

Enemmän kuulostaa itseluottqmuksen puutteelta. Ei sussa mitään vikaa ole.

Jos ei oo pillua saanu niin jotain vikaa on ja paljon

Aloitus ei todellakaan ole tyhmän kirjoittama. Olettaisin, että jatkuva vähättely ja pilkkaaminen on saanut sinut itsekin uskomaan moiseen.

Oma isäni on oikeastaan juuri päinvastainen ja aina lastensa apuna. Kuten olen todennut aikaisemmin minulla on ihan fyysinen aivovamma, joka vaikuttaa mm. Motoriikkaan, muistiin ja tasapainoon.

Olenkin käyttänyt sitä hyväkseni ja aina, kun olen hölmöillyt, olen laittanut sen aivovaurion piikkiin.

Kerran isäni luona kahvilla hän sanoi: "Poika, et sinä aina voi törttöilessäsi vedota tuohon aivovammaan, kun vieläkään et ole tyhmä."

Ehkä minä sitten vain olen hulttio? 😁

>simiti<

Jep. Kaikki viittaa siihen että olet ns. hitaalla käyvä. Minulla on kolme vihjettä:

1) Älä pelaa elämää samalla tasolla kuin muut. Odotukset joita asetetat eivät voi olla samat kuin muilla ihmisillä.

2) Sinun ainoa toivosi ja mahdollisuutesi on sosiaalisuus. Se on se ominaisuus joka ei vaadi varsinaista älykkyyttä vaan tyhmänmukava ihminen kyllä pärjää itsenään. Ei välttämättä vertailukelpoisesti, mutta pärjääpähän kuitenkin.

3) Et ole lopultakaan niin hirveän erilainen. Keskinkertainen ihminen on melko typerä ja puolet porukasta on vielä siitäkin typerämpiä. Voi olla että olet tässäkin kategoriassa alinta viidennestä mutta se ei tarkoita että olisit elinkyvytön, järjen määrässä meidän yhteisömme ei oikeastaan vaadi yhtään mitään.