Tätä en tahtonut, mutta nämä sain.
Mieheni on jatkuvasti räpläämässä läppäriään tai kännykäänsä. Aina pitää olla saatavilla, työ, työ ja työ. Mitään muuta elämää ei ole, kuin työ. Koneella hänen täytyy roikkua aamusta, nukkumaan menoon ja yö myöhään saakka. Selitys on aina, "töissä oli sitä, ja tätä".
Ärsyttää, kun pitää muistuttaa itsestään selvistä asioista. Hän ei ole vielä tajunnut, että meillä ei ole älyjääkaappia, joka täyttyy sitä mukaa kun sitä tyhjentää. Sairastuin kehkokuumeeseen ja olin lasaretissa 4vrk. Olipa kiva ylläri kotona. Tyhjiä leipäpusseja, maito-, ja mehutölkkejä, jugurttipurkkeja, leikkele paketteja pitkin pöytiä. Jääkaapissa nahistunut salaattipussi ja hilloja. Roskat viemättä, astiat likaisena pitkin pöytiä. Likapyykit huonekalujen päällä, lattialla jne.. ja sitten se kuuluisa selitys, "töissä oli tilanne päällä", ja luulin sinun joutuvan olemaan pidempään sairaalassa!
Jotenkin alkoi sarvet nousta ohimosta. Pitääkö aikuista miestä muistuttaa siivoamaan jälkensä, kantamaan vastuunsa muustakin kuin töistä. Mielestäni johonkin se raja on vedettävä, vaikka kuinka olisi uraputkessa. Ei hän alkuvuosina roikkunut kännykässään, tai tietokoneella. Nyt ne on mukana syödessäkin!
Millä saisin äijään älyä?
Mieheni on jatkuvasti räpläämässä läppäriään tai kännykäänsä. Aina pitää olla saatavilla, työ, työ ja työ. Mitään muuta elämää ei ole, kuin työ. Koneella hänen täytyy roikkua aamusta, nukkumaan menoon ja yö myöhään saakka. Selitys on aina, "töissä oli sitä, ja tätä".
Ärsyttää, kun pitää muistuttaa itsestään selvistä asioista. Hän ei ole vielä tajunnut, että meillä ei ole älyjääkaappia, joka täyttyy sitä mukaa kun sitä tyhjentää. Sairastuin kehkokuumeeseen ja olin lasaretissa 4vrk. Olipa kiva ylläri kotona. Tyhjiä leipäpusseja, maito-, ja mehutölkkejä, jugurttipurkkeja, leikkele paketteja pitkin pöytiä. Jääkaapissa nahistunut salaattipussi ja hilloja. Roskat viemättä, astiat likaisena pitkin pöytiä. Likapyykit huonekalujen päällä, lattialla jne.. ja sitten se kuuluisa selitys, "töissä oli tilanne päällä", ja luulin sinun joutuvan olemaan pidempään sairaalassa!
Jotenkin alkoi sarvet nousta ohimosta. Pitääkö aikuista miestä muistuttaa siivoamaan jälkensä, kantamaan vastuunsa muustakin kuin töistä. Mielestäni johonkin se raja on vedettävä, vaikka kuinka olisi uraputkessa. Ei hän alkuvuosina roikkunut kännykässään, tai tietokoneella. Nyt ne on mukana syödessäkin!
Millä saisin äijään älyä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se, että nalkutat ja riitelet, ei varmasti paranna asiaa. Siitä syntyy vain lisää riitoja ja pahaa oloa. Työnarkomania on sairaus. Ota siitä selvää ja keskustelkaa asiallisesti, ajan kanssa ja syyttelemättä. Tarpeen voisi olla myös työterveysvisiitti. Valitettavan useilla on todella kovat paineet töissä ja liikaa töitä. Moni ei myöskään koe, että vapaa-ajalla asioiden hoitaminen lasketaan työnteoksi..
Koeta saada mies näkemään, montako tuntia vuorokaudessa hän on töissä ja monestako hänelle maksetaan. (sähköposteihin vastaaminen puhelimellakin on työtä jne) Onko hänen pakko valvoa kaikkea? Onko töissä liian vähän väkeä, liian vähän osaavaa väkeä, vai eikö hän vain perfektionistina luota alaisiinsa/työkavereihin. Eikö hän osaa delegoida?
Kysy, eikö hän halua elämässään tehdä muuta, entäpä suhteenne, tai ystävät? Aloittakaa pienistä. Sopikaa vaikka, että alkuun kerran viikossa keskitytte vain toisiinne. Puhelin äänettömälle jne., käytte kävelyllä, syömässä tms. tai tapaatte ystäviä.
Oma mieheni tekee joskus pitkää päivää ja joskus joutuu myös viikonloppuisin töihin, vaikkei se työnkuvaan kuulukaan. Tällöin hän on stressaantunut, univajeinen ja huonolla tuulella. Hän tuntee jonkinlaista syyllisyyttä, kun ei huomioi minua tuolloin. Minä sen sijaan pyrin noina aikoina tukemaan häntä, teen ruuat, jätetään siivous vähemmälle jne. Tiedän, että hän arvostaa minua tuon takia ja hän sen myös sitten näyttääkin. Meillä puhutaan siis n. viikosta-kahdesta muutaman kerran vuodessa. Tiedän, että on ohimenevää eikä jatkuvaa.
Heitä kartanolle sesika.
Meillä se ei ole viikkosta - kahteen, vaan vuodesta - toiseen. Jatkuvasti töitä, niin että kaikki muu kärsii. Mitään muuta elämää ei ole, kuin herran työ!
Kaikki muu häneltä jää, eikä kotitöihin tai mihinkään muuhun enää paukut riitä. Lisäksi pitää jatkuvasti päivystää, jos joku töistä sattuu laittamaan sähköpostia tai tekstiviestiä. Nukkuukin kännykän, läppärin, ja ibadin kanssa.
Tulos alkaa näkyä. Ei jaksa mitään, ei muista mitään, ei edes sovittuja asioita.
LAitappa seuraavan kerran kun ei usko puheela että kannettava ja kannykkä pois niin rikot na heittämällä lattialle niin voi hertä tai sitten ei.
Tuttua hommaa itsellenikin, mies pk-yrittäjä ja kännykät/tabletiti tulivat sänkyynkin asti mukaan. Ymmärrän toki itsekin että esim. yrittäjänä hommia kun ei voi jättää tekemättä ja välttämättä apua ei ole varaa palkata.
Meillä homma äityi niinkin pahaksi, että lopulta mies sairastui "burn outtiin". Eli vakavaan masennukseen johon kuului myös psykoottisia oireita. Apua onneksi saatiin nopeasti ja nykyään on palannut takaisin työn pariin. Miehelläni tuo oli se seisauttava hetki, jonka jälkeen osaa paremmin miettiä ajankäyttöä työn ja vapaa-aja välillä. Henkisesti kun se vapaa-aika on kullanarvoista!
Toivottavasti teillä tilanne ei äidy niin pahaksi kuin meillä, mutta se vinkki täytyy kyllä antaa että "nalkuttaminen" ei auta ollenkaan melkeimpä vain pahentaa asiaa.
Voisit toki yrittää keskustella miehesi kanssa vakavasti (mutta rauhallisesti, ei missään nimessä kiukutellen tai syytellen) tilanteestanne ja siitä miten itse koet asiat. Kannattanee ehkä myös kertoa burn outin mahdollisuudesta joka saattaa viedä työkyvyn pitkäksikin aikaa. Jos tuntuu että keskustelu kahdestaan on mahdotonta, apua saa kyllä jos sitä vain uskaltaa/viitsii hakea ja usein puolueeton henkilö saa näkemään asiat ihan uudella perspektiivillä. Onnea ja jaksamista asian selvittelyyn!