Vanhempien luona vierailu

Parisuhteen perusta on keskustelu. Keskustele miehesi kanssa, miksi hän ei halua tulla vanhempiesi luokse, analysoi etkä tyydy vastaukseen, ei huvita, en mä tiedä. Syyhän pitää saada selville, niitähän voi olla kymmeniä, tässä vain muutamia, miehesi ei ole samalla aaltopituudella, tuntee olonsa vaivautuneeksi, vanhempasi ovat jotenkin loukanneet miestäsi, miehesi ei osaa olla vanhempien ihmisten kanssa, hän tuntee mustasukkaisuutta teidän hyvien välien vuoksi jne. Mieti myös hänen suhteita omiin vanhempiin, löytyykö sieltä luurankoja. Kuitenkin sinulle, ihanaa, että on perhekeskeisiä ihmisiä, se on voimavara, myös tuleville lapsille, maailma on mennyt niin kylmään suuntaan, ainoa neuvo on, puhu, tutki, kuullostele, mutta älä hylkää hyviä suhteitasi läheisiisi.

Mene yksin. Niin minäkin teen, eikä ole mitään ongelmia. Mies tulee joskus mukaan, pääosin käyn vanhempieni kotona itsekseni. Sama myös hänen vanhempiensa suhteen. Ei meistä ole yhtäkkiä mitään siamilaisia kaksosia tullut, vaikka yhdessä asummekin. Kummallakin jonkin verran omia menoja, ystäviä ja sukulaisia, jonkin verran (valtaosa jopa) yhteisiä. Ei kaikkialle todellakaan tarvitse mennä kuin paita ja peppu! Jos jokin on sinulle tärkeää mutta ei kiinnosta miestäsi, anna asian olla sellaisena kuin se on ja tee mitä itse koet itsellesi tärkeäksi ja oikeaksi.

Olen se vanhempi.
Hyvin tuttu asia joka kannattaa miettiä mistä se johtuu jos vierailu on usein vastenmielistä.Noin se alkoi meilläkin ja pikkuhiljaa muuttui vahvemmaksi.
Kokemuksesta voin sanoa että siitä tulee hyvin helposti jatkossa todella suuri ja käsittämätön ongelma jota ei pysty edes puhumalla selvittämään. Hyvin herkkähipiäinen mies saattaa alkaa kääntämään kaiken tiedostamatta sopivasti sanotun häntä kohtaa osoitetuiksi piikeiksi tai ainakin ajatukseksi.
Keskustelukin oli usein vaikeaa kun ei uskaltanut sanoa minkäänlaisia mielipiteitä edes yleisellä tasolla ettei sitä koeta asioihin puuttumiseksi.
Minä olen jo vanha "pappa" ja tulin jopa fyysisesti uhatuksi.En saanut selville mikä oli syynä.
Uhkailujen jälkeen ei enää ole tavattu ja aikaa on kulunut 2v. Hän jaksaa kantaa kaunaa.
Hänellä ei ole läheisiä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa, asuvat tosi kaukana. Olen huomannut että on parempi olla kyselemättä sukulaisista.

Voi olla että tyttären suhde vanhempiinsa on liian läheinen ja toinen osapuoli kokee jäävänsä jotenkin ulkopuolelle ja haluaa katkaista siteet.
Kohteliaisuuskäynti ei paljon vaadi eikä vie kiireiseltäkään aikaa tarpeettomasti.
Sinun läheiset suhteet vanhempiisi voivat osittain olla syynä. Jospa hän kokee että vanhempasi puuttuvat liikaa teidän elämäänne ja hän jää ulkopuoliseksi.
Kyllä vanhemmat haluavat olla hyvissä väleissä lastensa kanssa ja nähdä heitä ja lapsenlapsia.

Itse käyn ehkä kerran vuodessa kotona.
Miehesi haluaa elää omaa elämää kanssasi.
Käy yksin kylässä, älä pakota omien tapojesi mukaan miestäsi elämään.
En minäkään halua käydä anoppilassani edes kerran kuussa.
Niin me olemme vaan erinlaisia me ihmiset.
Life is life...

Käymme poikaystäväni kanssa vanhempieni luona keskimäärin kerran kahdessa viikossa, joskus useamminkin. Välillä voimme viettää siellä montakin iltaa, ainakin, jos on remontoitavaa tms.

Kesäisin käytännössä viikonloppuina asumme samassa taloudessa vanhempieni kanssa, koska vietämme paljon aikaa perheeni mökillä. Poikakaverini on alkanut tulla niin hyvin toimeen isäni kanssa, että on tainnut omia hänestä isähahmon itselleen...

Sen sijaan poikaystäväni vanhempien luona käymme aniharvoin, ehkä 5 kertaa vuodessa, vaikka hekin asuvat samassa kaupungissa. Poikaystäväni ei vain halua käydä heidän luonaan, vaikka kuinka pyytäisin ja ehdottaisin. Tämä on minusta huolestuttavaa, hänen äitinsäkin kyselee meitä usein vieraisille.