13650 mg lyricaa + 5dl 40% vodkaa = lähtiskö henki?

Se on täysin yksilöllistä ja siihen sisältyy myös vakava vammautumisriski.
Yritä hakea apua itsellesi.

Itse olen ajatellut lähteä täältä, kun työelämä on ohi eli parin kolmen vuoden sisällä. Ja jotensakin noin kuin alussa kuvattiin ja kylmettämällä itseni pakkashankeen.

Läheisiä ei käytännössä ole. Minulla on aikuinen lapsi, joka ei halua olla kanssani tekemisissä, hänen tähtensä vaikkei kontakteja ole, olen sinnitellyt näin pitkään. Ystäviä minulla ei ole koskaan ollut, ihmiset eivät ole halunneet ystävystyä kanssani.

Ammattiauttajasuhteita oli yli 40 vuotta, ei hyötyä. Kukaan ei enää ota minua vastaan, olen kuulemma saanut hoitoa riittämiin. Yksityiseen hoitoon ei ole varaa. Kävin joskus myös yksityisellä terapeutilla n. kymmenen vuoden ajan, se taitaa olla pisin hoitosuhteeni.

Olen tätä päätöstä miettinyt pitkään ja nyt olen sen tehnyt, vaikkei se olekaan ajankohtainen juuri nyt. Työelämässä olen terveimmilläni, joten jatkan vanhuuseläkkeelle saakka ja sitten.

Hyvin mahdollista kyllä, riippuen tietenkin fyysisistä ominaisuuksista ja aineiden aiemmasta käytöstä (jos sitä on). Lääkkeet ovat yleisin syy itsemurhan jäämiseen yritykseksi, eli jos tehokasta tapaa etsit suosittelisin harkitsemaan muuta. Toisaalta, lääkkeillä siirtymävaihe saattaa olla verrattain mellow.

Korostan tässä kuitenkin internetin ymmärtämättömille selailijoille, tten missään nimellä puolla itsemurhan tekemistä. Sattuu vain olemaan, että olen ko. itse jo pitkään harkinnut ja osaan samaistua fiilikseen.

Jos löydät elämästä mitään elämisen arvoista, pidä siitä kiinni, älä heitä tyhjyyteen. Ennen kuin teet mitään peruuttamatonta, vietä elämääsi hedonismille antautumalla. Osta niitä fiinejä tryffeleitä, juo pullo sitä helvetin-kallista-mutta-helvetin-hyvää viskiä yhdellä istumalla, lue lempikirjasi, rakasta vielä kerran. Tee jotain impulsiivista ja sellaista mikä on sinua kiehtonut, mutta jota et tänään ehtinyt koska piti hakea maitoa kaupasta. Mene vaikka laskuvarjohyppäämään.
Eli toisinsanoen, tee erilailla ja saatat jipa löytää kasvoistasi jotain, jota kutsutaan hymyksi. Jos tunnet hetkenkään eläväsi, tiedät, että etsiminen on sen arvoista.

Joten, onnea. Toivottavasti päädyt oikeaan ratkaisuun, mikä se onkaan. Itse aion päättää päiväni pikimmiten. Pelkuri kun olen, saattaa olla että jää tekemättäkin. Maailma on absurdi paikka ja sitä absurdimpi on se, mihin matkamme jatkuu, jos edes jatkuu.