Olen kaukosihteessa mieheni kanssa,välimatkaa on vain n 60km. Mieheni ei soita minulle viikonloppuisin, kun olemme erossa eikä oikeastaan ikinä... Minä soittelen useita kertoja kuten viime viikonloppunakin, mutta mies ei vastaa....Syyksi väitti ettei viitsi humalassa....mutta ei hän vastaa oikein muulloinkaan viikollakaan.... Minä epäilen että muitakin naisia on kuviossa, mutta mies tiukasti väittää,että ei ole, kavereita vain. Olen jotenkin tunnekoukussa tähän mieheen, en haluaisi luopua hänestä, vaikka kohteleekin minua aika törkeästi välillä.
Mies ei soita
kamomill
171997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Onko suhteenne ollut alusta alkaen tällainen? Itselläni on samoin kaukosuhde ja suhteen alussa yhteydenotot ja käynnit olivat molemminpuolisia ja usein, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen yhteydenottomme ovat harventuneet ja yleensä minä olen aloitteellinen osapuoli sekä hänen luonaan käymisessä että viesteilyssä. Ymmärrän kyllä miehen kiireitä ja muita vastuita, eikä kukaan voi jatkuvasti päivystellä puhelimensa ääressä, en minäkään, kun olen töissä, kyläilemässä kavereiden luona tai harrastuksissa. Mutta sitä en ymmärrä ettei hän vastaa viestiin moneen päivään ja kertoo mukamas unohtaneensa tai että lupaa tulla käymään ja ei tulekaan, eikä edes ilmoita estyneensä tulemasta ennen kuin kysyn asiaa. Tällaisia ohareita on ollut muutaman kerran suhteemme aikana ja joka kerta ne vaan syö sitä luottamusta toista kohtaan ja eikun jälleen luottamusta rakentamaan.
Eihän suhteen pitäisi siihen mennä, että yhteydenpidon perusteella alkaa epäillä kaikenmoista ja varsinkin se luottamuspuoli suhteessa kuin suhteessa pitäisi olla kunnossa. Älä anna sen miehen roikottaa sinua, vaan anna hänelle tilaa ja anna hänen ottaa yhteyttä sinuun päin. Ehkä hän kokee jatkuvan soittelusi ahdistavana ja ei siksi vastaa ja todellakin haluaa olla kavereidensa kanssa, harrastuksissaan yms. siis haluaa sitä omaa aikaa.
Ikävältähän se tuntuu ettei toinen sinua huomioi, niin kuin itse odottaisit huomioivan, mutta sen asian kanssa on vaan elettävä tai sitten hänet jätettävä.
Onko mies koko viikonlopun humalassa? Eipä tuo touhu muutenkaan kovin hyvältä kuulosta. Tiedätkös, kivojakin miehiä on olemassa?
Kaukosuhteet on hanurista.
No Sama juttu mulle. 2 KK toimi sitten loppui, minä pidin yhteyttä, Mies kyllä vastasi aina ja nähtiin. Mies keksi vaikka mitä. No muita naisia oli vaikka kuinka paljon ja bileitä. Ties vaikka olisi Sama mies.
Ja siis faktahan on, että jos mies on kiinnostunut, se ottaa kyllä itse yhteyttä ja haluaa myös nähdä. Jos sinä otat aina yhteyttä ja ette näe kovin usein (60 km ajaa vaikka joka päivä tai joka toinen ja viikonloput kai nyt ainakin näkisi), niin mies ei ole sinusta kiinnostunut, pitää varalla jos ei satu muuta seuraa saamaan.
Tämä on vaan fakta, vaikka voi tuntua pahalta.
Mistäs olet itse tai mies? Kuulostaa 100 % samanlaiselta kuin minun mies, jonka kyllä jätin jo, mutta ollaan kavereina yhteydessä edelleen.
Miksi ette ole yhdessä viikonloppuisin, jos välimatkakin on noin lyhyt? Tuollaisen matkan nyt ajelee suuntaansa vaikka useita kertoja viikossa. Toisilla päivittäinen työmatkakin paljon pidempi.
Ei taida miehellä olla suurempia haluja sitoutua seurusteluun. Siinä kai vika ja tietysti aina mahdollista, että on myös muita naisia kuvioissa.
Mitäs tuosta itkemään kun sitä on saatu mitä on tilattukkin eli joka tytön unelmapelimies joka pyörittää sitä haaremiaan ja vain tämä saa ensitreffeilläkin sen naisen pikkuhousut kostumaan että jatkoa saa.
Eihän se tavallinen jamppa- ja matti meikäläinen sitä saa ja pystykkään ja joka ei sitä haaremia omista eikä saakkaan.
....mutta sinäkin sen haaremin haluaisit, et vain pysty hankkimaan......
Ehkä Anna Hanski soittaa.
Ihan uteliaisuudesta... Miten usein/harvoin te tapaatte..?
Jos sillä ei ole asiaa kun ei soita.
Joku tuolla kommentoi, että jos on oikeesti kiinnostunut toisesta, niin soittaa, se ettei pidä yhteyttä, on merkki ettei välitä.
Onko se näin? Olisiko täällä ketään, joka olisi joskus elämässään ollut palavan ihastunut, eli että tietää miltä se tuntuu ja siksi osaa verrata... Ja joka kuitenkin suhteessa kaipaa paljon omaa tilaa ja soittelisi siksi harvoin?
Minulla on miesystäväni kanssa 60 km välimatkaa. Soitamme ja ennen kaikkea lähetämme viestejä (suukkojen kera) useita kertoja päivässä. Joka viikonloppu tapaamme vuoroitellen toistemme luona. Olemme olleet yhdessä kohta kaksi kuukautta.
Jos toisesta välittää, niin kyllä toisesta pitää olla kiinnostunut. Tietysti, jos liikkuminen on rahasta kiinni, se on eri asia.
Niin kyllä sitä suhteen alussa ja ihastuneena siinä onnen huumassa haluaa olla liki koko ajan ja yhteyttä pitää tiiviisti, mutta onhan sitä omaa elämää ollut jo ennen sitä ihastusta ja se pitää sovittaa sitten yhteen sen kumppanin elämän kanssa. Ja siitähän seuraa sitä oman tilan tarvetta työelämää, kavereita, harrastuksia ja omia lapsia varten. Jos on halua jatkaa suhdetta, niin osaa joustaa ja osaa tehdä kumppanin kanssa kompromisseja, että sille yhteiselämällekin säilyy se oma aikansa.
Kyllä sitä haluaa kuulla toisen ääntä ja tietää mitä kuuluu edes viesteiillä jos on kiinnostunut. Se nyt vaan on näin. Minulla oli kaukosuhde 500 km ja vuosia soitelriin joka päivä ja viestittiin, mies soitti joka päivä, joskus useanminkin jos taphtui jotain erikoista. Viineisin suhde välimatkaa 80 km, miehestä ei kuulunut viikolla mitään, viikonloput yhdessä. Sitten ei nähty enää viikonloppuisinkaan. Syy: miehellä oli eri naiset viikolla ja sitten jo viikonloppunakin.
itse ollut "kauko" suhteessa kohta vuoden, välimatka reilu 80km. molemmat 40 joten on "omaa elämää" myös muuallakin. molemmat tekee töitä, paljon ja pitkiä päiviä, joten ei välttämättä nähdä edes joka viikonloppu, yhteydessä ollaan vähän väliä, mutta ei joka päivä. "alkuhuumassa" huomasin että aamulla kiristelin hampaita jos ei ollut tullut hyvää huomenta viestiä tai omaani viiden minuutin sisällä vastattu... nyt hymyilyttää. olemme sopineet että kun toinen menee kavereiden kanssa viettämään iltaa niin niitä "missä olet, teet jne" nyyhky viestejä perään laitella, luottamus pitää olla ja kuitenkin omakin rauha. meitä varmaan tässä auttaa se että ollaan luonteeltamme enemmän "hiljaa hyvää tulee" kuin "nyt just heti lupaus tulevaisuudesta" tyyppejä.
edellisestä suhteesta opin että jos on pelkästään se yhteydenpitäjä kannattaa miettiä mitä suhteelta haluaa. itse ajattelin että minulle suhde on molemmin puolista "puoleenväliin tietä tulemista", kovetin sydämen ja pyysin miestä miettimään mitä hän minulta haluaa. miettihän hän; etsi uuden ja vasta sitten kertoi minulle mitä minulta halusi.
ainoa vinkki minkä voin sulle antaa: kun olet kysynyt jo kerran, kysy toiste ja puhu epävarmuudestasi. jos senkin jälkeen jää olo että olet "vedätettävänä" mieti jäätkö odottelemaan vai otatko sydän surut nyt. niistä kyllä selviää vaikka ensin tuntuu että ei. itsellä meni vuoden verran selvitä edellisestä...