Järjetön työpaikka

Alkaakin taas kerran olla mitta täynnä työpaikkaa, jossa käyn vain saadakseni tunnit täyteen. Mitään tekemistä minulla siellä ei ole ja kuitenkin pomot hyppäävät yhtenään kyyläämässä sen näköisenä, että minun pitäisi tehdä jotain. Tärkeintä tuntuukin olevan vain lusia työaika minuutilleen. Ei ihme, että yksi työkavereista tuli siellä hulluksi ja joutui pitkäaikaiseeen hoitoon. Taisikin olla ainoa terve, sillä eihän ole terveyden merkki sopeutua sairaaseen yhteisöön. Hakeutuisin itsekin hoitoon, mutta kun lääkärikäyntejä varten joutuisin tekemään niihin kulutettua työaikaa sisään ja siten lusimaan vieläkin pidempiä päiviä, vaikka en millään meinää kestää loppuun yhtään normaaliakaan. Toivottavasti pääsen pian pois siitä mausoleumista, etten itsekin muutu samanlaiseksi vainaaksi, kuin muu porukka siellä.