Alkuun pitää varmasti sanoa se, että poistaakseni vastaväitekortin "Vähemmän nettiä, enemmän toimintaa", että kaikkia EI KIINNOSTA (yli)sosiaalisuus tai hakeutuminen tilanteisiin, joissa "tapaa" ihmisiä.
Jokaisen on hyvä pysähtyä ja joskus miettiä ajankäyttöään, mutta käyn itse nyt listani ajankäytöstä optimaalisessa tilanteessa.
Arkisin:
Herätys mahdollisimman myöhään, sanotaan 7:30, että ehtii 7:51 leimaamaan töihin. Töissä kello 16:15-16:30 huomioiden sen, että tarvitseeko ajaa vain työmatka vai käydä vielä kaupassa. Taukoajat töissä eivät ole seurustelua varten.
16:15-16:30 ja siitä tunti kaksi eteenpäin ruokailu ja kahvittelu.
16:50-17:15 motivaatiosta riippuen matka kouluun opiskelemaan maanantai-torstai.
20:00-20:30 opettajasta riippuen kotimatka maanantai-torstai.
20:15-20:45 iltapala ja mahdollisesti läksyjä, tenttiin lukuja, kenties vielä iltapala.
21:00-22:00 nukkumaan, jos ei syystä tai toisesta esimerkiksi elokuvan takia valvominen veny.
Tämä lista pätee optimitilanteessa siltä osin, kuin eletään maanantaista torstaihin, perjantai-iltana käytetään aika "tehokkaaseen" rentoutumiseen ilman aikatauluja. Optimitilanteessa klo 22:00 nukkumaan.
Viikonloppuisin:
Lauantaina herätys 10:00-12:00 riippuen miten on nukkunut arkena ja onko univelkaa tai ei.
10:00-12:00 Tästä alkaa oma-aika, joka aktiivisena opiskeluna käytetään esimerkiksi siivoamiseen, kodin ylläpitoon/huoltoon, pyykkäämiseen jne. Riippuen lauantaista vapaata rentoutumista ilman aikamenoja siihen saakka, että 16:15-16:45 matka jäähallille katsomaan peliä, joka vie lauantaista matkoineen sen 3-3,5 tuntia ellei sitten ole känniviikonloppu ja lähde hallilta suoraan jatkoille. Tämä voi kestää illasta / yöstä riippuen sinne "pikkutunneille" 4:30 matkoineen, yleensä yksin.
Sunnuntaina herätys samoin 10:00-12:00, riippuen mitä on tehnyt lauantaina ja onko mennyt myöhään vai ei. Ei aikataulutettua ohjelmaa, mutta normaalit ruoanlaitot ja päiväkahvit ja sen sellaiset kuuluvat päivään. "Muista pyhittää lepopäivä" pätenee parhaiten sunnuntaihin optimitilanteessakin eli ei oman tunnon tuskia, jos "koko päivä" menee netissä tai tv:tä katsellessa.
Tämän "optimilistan" pohjalta jokainen voi sitten katsoa, että mihin aikaan sijoittaa ne ihmissuhteet, jotta lepoakin ja omaa aikaa saa riittävästi.
Toki tällä hetkellä tilanne on se, että ainoat aikamenot ovat töihin meno ja jääkiekko-ottelut niin arkisin kuin viikonloppuisin, mutta mielestäni jokaiseen hetkeen ei aikamenoa tarvitsekaan sovittaa.
Jokaisen on hyvä pysähtyä ja joskus miettiä ajankäyttöään, mutta käyn itse nyt listani ajankäytöstä optimaalisessa tilanteessa.
Arkisin:
Herätys mahdollisimman myöhään, sanotaan 7:30, että ehtii 7:51 leimaamaan töihin. Töissä kello 16:15-16:30 huomioiden sen, että tarvitseeko ajaa vain työmatka vai käydä vielä kaupassa. Taukoajat töissä eivät ole seurustelua varten.
16:15-16:30 ja siitä tunti kaksi eteenpäin ruokailu ja kahvittelu.
16:50-17:15 motivaatiosta riippuen matka kouluun opiskelemaan maanantai-torstai.
20:00-20:30 opettajasta riippuen kotimatka maanantai-torstai.
20:15-20:45 iltapala ja mahdollisesti läksyjä, tenttiin lukuja, kenties vielä iltapala.
21:00-22:00 nukkumaan, jos ei syystä tai toisesta esimerkiksi elokuvan takia valvominen veny.
Tämä lista pätee optimitilanteessa siltä osin, kuin eletään maanantaista torstaihin, perjantai-iltana käytetään aika "tehokkaaseen" rentoutumiseen ilman aikatauluja. Optimitilanteessa klo 22:00 nukkumaan.
Viikonloppuisin:
Lauantaina herätys 10:00-12:00 riippuen miten on nukkunut arkena ja onko univelkaa tai ei.
10:00-12:00 Tästä alkaa oma-aika, joka aktiivisena opiskeluna käytetään esimerkiksi siivoamiseen, kodin ylläpitoon/huoltoon, pyykkäämiseen jne. Riippuen lauantaista vapaata rentoutumista ilman aikamenoja siihen saakka, että 16:15-16:45 matka jäähallille katsomaan peliä, joka vie lauantaista matkoineen sen 3-3,5 tuntia ellei sitten ole känniviikonloppu ja lähde hallilta suoraan jatkoille. Tämä voi kestää illasta / yöstä riippuen sinne "pikkutunneille" 4:30 matkoineen, yleensä yksin.
Sunnuntaina herätys samoin 10:00-12:00, riippuen mitä on tehnyt lauantaina ja onko mennyt myöhään vai ei. Ei aikataulutettua ohjelmaa, mutta normaalit ruoanlaitot ja päiväkahvit ja sen sellaiset kuuluvat päivään. "Muista pyhittää lepopäivä" pätenee parhaiten sunnuntaihin optimitilanteessakin eli ei oman tunnon tuskia, jos "koko päivä" menee netissä tai tv:tä katsellessa.
Tämän "optimilistan" pohjalta jokainen voi sitten katsoa, että mihin aikaan sijoittaa ne ihmissuhteet, jotta lepoakin ja omaa aikaa saa riittävästi.
Toki tällä hetkellä tilanne on se, että ainoat aikamenot ovat töihin meno ja jääkiekko-ottelut niin arkisin kuin viikonloppuisin, mutta mielestäni jokaiseen hetkeen ei aikamenoa tarvitsekaan sovittaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
aika hurjaa käydä töissä ja opiskella samaan aikaan, mun mielestä jo 40h viikossa työ on vastenmielistä
Kysymys olikin "optimitilanteesta", kun ei parisuhdetta ole hoidettavana. Lisäksi se, mikä jäi mainitsematta oli, että toki TÄLLÄ HETKELLÄ olen toista vuotta poissaoleva opiskelija, eli en suorita kursseja lainkaan työn ohella.
Arkisin saan vapaa-ajan ihan hyvin menemään yksinkin ilman opintoja, vaikka välillä tuntuu, että hukkaan heitettyä aikaa on (yksin), kun esimerkiksi voisi tehdä 16-tuntista päivää ja tahkoa rahaa elämiseen ja muuhun.
Viikonloput onkin se suurin ongelma, joten kohdallani ennen suhteen vakiintumista ja arkipäiväistymistä viikonloput olisi mukava viettää jonkun kanssa. Vanhat kaveritkaan ei jaksa kiinnostaa enää, eivät ole kiinnostaneet itseasiassa avoeron jälkeen.
No jos et ole kahteen vuoteen käynyt luennoilla, niin miksi edes ilmoitat opiskelevasi tai käyttäväsi päivästä tietyn ajan opiskeluun?
Viikollahan sulla ei siis iltaisin ole töiden jälkeen yhtään mitään tekemistä.
Eli yritätkö tässä nyt uskotella itsellesi, ettei sille naiselle edes olisi aikaa. Kun todellisuudessa taidat vaan pelätä pakkeja ja hylätyksi tulemista sen verran, että on parempi selittää itselleen olevansa kiireinen.
Kysymys lienee pikemmin siitä, että JOS opiskelisin aktiivisesti niin millekään ei olisi aikaa. Enkä minä uskottele faktoja itselleni.
Jostain on vain pakko luopua, saadakseen jotain.
Sitäpaitsi mä oon mies, joka elää niin, että ollaan "aina yhdessä" tai sitten ei ollenkaan.
Mitä sä satuilet?
Aloituksessa kerron opiskeluusi menevästä ajasta ja sitten kommentissa paljastat, että olet poissaolevana tällä hetkellä?
Seuraavaksi varmaan paljastat, ettet käy töissä ollenkaan vaan olet lusimassa.
Seuraavaksi kerrot, ettet olekaan insinööri.
Seuraavaksi, että ....
Jotain jätät kertomatta. Ei ole logiikka kohdallaan jutuissasi.
Puhe oli "optimi"tilanteesta, jos jatkan opintoja, elämässäni on nyt muita tärkeämpiä asioita kuin opiskelu töiden jälkeen, muun muassa terveys.
Töissä käyn ja ihan insinöörin koulutuksella.
Mitään en jätä kertomatta ja sairaudesta olen jo puhunut, kuten myös entisistä suhteista, velkaongelmani ja rahahuolet olen maininnut myös.
Ok. Kiva sitten ☺
Kivan naisenkin varmasti löydät.
Mutta livestä.
Tämä palstakirjoittelu ja lukeminen selkiyttää omia ajatuksia muttei täältä kultaa löydä.
Tapaan livenä naisia päivittäin. Osa kollegoja, osa muita työkavereita, koulussa tapaisin myös, jos siellä VAIVAUTUISIN käymään, kuten myös harrastuksessani jäähallilla "tapaan" ihmisiä, lähinnä tosin lähimpiä kavereita/ystäviä.
Loppuviimeksi tapaan uusia, kiinnostavia ihmisiä harvemmin missään, lähinnä netissä, jos sielläkään. Netin naiset ei nimittäin syty mistään ja livenä taas tuomitaan ulkonäkö sanomatta sanaakaan.
Oman kullan löytäminen on vaikeaa myös naisella.
On sun mahdollista löytää nainen, joka alkaa kanssasi suhteeseen ja josta tykkäät. Monta asiaa on elämässäsi kohdallaan. Olet nuori mies vielä, ehdit elämässäsi vaikka mitä.
Pidä silmäsi avoimina, ettet kulje onnesi ohi. Moni nainen, sun ikäluokassasi haaveilee miehestä, läheisyydestä, parisuhteesta.
Ehkä et ole huomannut ujompia naisia ollenkaan. Jos olet vain yrittänyt niitä tyrkympiä ja kovia naisia.
Mutta harva nainen haaveilee psykoosipotilaasta, joka venkoilee sairaslomilla ja lorvailee netissä työaikansa.
Lisäksi jos netissä naisiin tutustuminen on tätä luokkaa, kun nää kirjoitukset, niin saa etsiä maailman tappiin asti.
Lorvailee netissä työaikana?
Näyttöpäätetyön varjopuolia, kun internet on aina saatavissa. Ja mitä tulee siihen, että ollaan aikuisia ihmisiä tai ei, jos TA alkaa holhoamaan jo netin käytöstä niin miksei samantien laita IT-tuen kanssa maksimaalisia estoja työkoneille, että vain työssä käytettävät sivut ovat sallittuja?
Harva nainen haaveilee psykoosipotilaasta?
Harva nainen haaveilee myöskään pettävästä puolisosta, joka lähtee aina vieraan naisen matkaan, kun tilaisuus tarjoutuu, uskollisuutta ja rehellisyyttä ei nykyään kunnioita tai arvosta kukaan, ainakin tuntuu siltä.
Lisäksi sairaus, joka ei ole itseaiheutettu, kuin EHKÄ alkoholin käytöllä ja muilla psyykkeeseen vaikuttavilla tekijöillä, kuten epäonnistuneilla ihmissuhteilla, ei ole kenenkään ongelma, jos siitä ei tehdä ongelmaa. Sairautta hoidetaan työterveyden (joka ei asiasta ymmärrä mitään) ulkopuolella jatkuvalla lääkityksellä, jota vahvistettiin sairaslomaksi paranemisen takia, joka taasen estää vaikutuksista johtuen täysipainoisen työnteon. Vai onko joku sitä mieltä, että syön lumelääkkeitä ja olen huvikseen töistä pois? Lisäksi sairaslomat ovat tulleet (yli)lääkäreiden aloitteista, ei omista toiveista. Kolmas osapuoli näkee asiat muutenkin eri tavoin kuin asianosaiset.
Mentäköön sen verran asioissa edelle, että työnantajan katsoessa, että työpanokseni ei ole riittävä tai, että sitä ei enää tarvita, toimitan kaikki diagnoosit, lausunnot ynnä muut ammattiliitolle, en työnantajalle, joka oikein toimiessaan riitauttaa työnantajan toimet. Tämä johtaa viime kädessä parhaimmassa tapauksessa siihen, että TA maksaa täyttä palkkaa ilman, että teen tuntiakaan töitä.
Jos netissä tutustuminen on tätä luokkaa?
Ensinnäkään palstalla jaan vapaaehtoisesti elämääni, ilman tarkoitusta tutustua kehenkään. Toisekseen lähestyminen netissä on itselle helpompaa, koska ei olla heti antamassa pakkeja esimerkiksi ulkonäköön vedoten, ja kohdallani näkisin, että netti on ainoa tapa lähestyä kauniita (ja ujoja) naisia, jotka ei itsekään saa suutaan auki miesten seurassa. Kolmanneksi ja loppuun vielä se, että 30 ikävuodesta huolimatta harvoin kadulla/baarissa tai ylipäätään missään missä liikkuu, kävelee tai tulee vastaan nainen, joka ulkoiselta olemukseltaan suurempia tunteita aiheuttaisi kuin kaveripohjalta. Ja kavereita minä en henkilökohtaisesti naisista edes kerää.
Mitä tulee itse kirjoituksiin niin "massan mukana" on huomattavan paljon helpompi mennä, kuten useimmat riman alittajat tekevät menemällä aina siitä mistä aita on matalin. Itse en eläissäni ole muuta tehnyt kuin opiskellut tai tehnyt töitä, joten, jos kerran vuoteen tässä iässä viikko kaksi sairaslomaa muiden lomien ja viikonloppujen lisäksi on liikaa, olkoon niin.
Itse en ole koskaan sairautta pyytänyt, aina ne on tulleet tavalla tai toisella puun takaa. Ja jälkikäteen ymmärrän myös sen, että se määrä henkistä väkivaltaa, jonka olen suhteissani tai niiden loppuessa saanut, ei todellakaan tee kenenkään mielenterveydelle hyvää.
voitko jotenkin muuttaa ulkonäköäsi miellyttävämpään suuntaan? valitettavaa on että ulkonäkö merkitsee ensivaikutelmassa todella paljon. kaikki ovat nykyään niin pinnallisia, ei ketään kiinnosta tutustua ihmiseen jonka ulkonäkö ei miellytä. Itse tein muutoksen tyyliini ja asenteisiini ja se auttoi jonkin verran. baareista kyllä seuuraa löytyy.
oletko ollut kyseisessä työpaikassa pitkäänkin? nythän työnantajasi on maksanut sinulle turhasta jos roikut vain netissä...ethän siis mitään panosta anna työnantajallesi... onko sinusta työnantajalle mitään hyötyä? Itse kerran potkut saaneena voin kertoa etten ole kovinkaan kuumaa kamaa työmarkkinoilla. Jos olisin tajunnut olisin itse lähtenyt ajoissa.
mt-ongelmille kukaan ei kai itse mitään voi... voiko niistä parantua?
Vaatetusta ja esimerkiksi hiusten mallia voi aina muuttaa, mutta jos esimerkiksi silmälasit hankkii (joita ei ole) niin piilolinssit on ainoa vaihtoehto, jos ne häiritsee, varsinaisesti maskeeraajan tai pukusuunnittelijan luokse en menisi.
Kaksi vuotta tuli täyteen ihan töitä tekemällä, sitäpaitsi ko paikassa kaikki näyttöpäätteelle työskentelevät ovat netissäkin työaikana. Sattuman kauppaa tai tahallista kyttäämistä, että jäin "kiinni" vasta nyt, kyllä asiasta olisi voinut huomauttaa aiemminkin, jos on ongelmalliseksi koettu. Luppoaikaa ja hiljaista aikaa on joka työssä.
Ajattelen käänteisesti tuon hyödyn sillä tavoin, että, jos minusta ei olisi hyötyä, TA ei olisi koskaan palkannut minua. Joten kyllä palkan eteen on töitäkin tehty. Ja tullaan tekemään.
Itse olen lähtenyt määräaikaisista työsuhteista suosiolla, parista paikasta olen ottanut loparit itse ja yhdestä lähdin lomautuksen johdosta, kun sain muita töitä. Nykyinen työ on oikeastaan ensimmäinen paremmin palkattu toistaiseksi voimassa oleva työsuhde urallani, joten en minäkään sitä tarkoituksella halua menettää. Toki, työnhaku on voimassa paraikaa ja uutta työnantajaa etsitään, jos palkan saa kilpailutettua.
Mitä mt-ongelmiin tulee niin kai niistäkin voi parantua, mutta tottakai sitä miettii tässä iässä, jos esimerkiksi jälkikasvua haluaa, että onko tällaiset sairaudet naisille totaalinen turn off lisääntyä. Jos näin on niin empä minä naistakaan tarvitse sitten mihinkään.
"onko tällaiset sairaudet naisille totaalinen turn off lisääntyä. Jos näin on niin empä minä naistakaan tarvitse sitten mihinkään."
Eli nainen olis sulle vain lisääntymisväline? Kannattaa kertoa tuokin alussa naiselle, että ei tuu väärinkäsityksiä.
Minä taas olen mielenterveydellisistä syistä aina vain kotona. Elämässäni ei siis ole mitään sisältöä. Turha tällaisessa tilanteessa varmaan edes haaveilla naisesta. Minkäs teet kun ei pysty käymään töissä eikä opiskelemaan.
Aina on aikaa palstailla koska ei ole kavereita eikä töitä. Opiskella ei kannata koska pilluakaan ei saa. Töihin voisin mennä mutta en mihinkään raskaaseen hommaan koska palkkaa ei kuitenkaan paljon saa. Joku toimistyoapulainen voisin siis olla.