En vaan kykene hyväksymään näitä piirteitä itsessäni. En ole millään tavalla ns. Naisen kauneusihanteeseen sopiva ja olen varma, että kuolen yksin tai seurustelen vähintään kerran. Aina saan kuulla miten minulla on possunenä, vaikka se ei sivusta edes tee suoraa nousua ylös vaan näyttää "mäkihyppyriltä". Edestä päin sieraimet tietenkin näkyvät jonkin verran, ja mielestäni koko klyyvari on oksettavan näköinen ja leveä. Olen päättänyt säästää nenäleikkaukseen. Onko tässä mitään järkeä? Huulieni kanssa olen sujut, mutta hyvin ärsyttävää kun suupielet osoittaa alaspäin ja joudun jatkuvasti hymyilemään vähän. Ihan vaan että en näyttäisi niin saatanan rumalta!
Yritys on ollut kova, että en aseta muiden huomiota ja hellyyttä ykkösprioriteetiksi vaan keskityn tärkeämpuun asioihin. Sattuu silti ajoittain miettiä, että mitä jos en ikinä edes saa sitä huomiota. Itsetunto on niin paskana (en anna sen näkyä) että välillä en voi lähteä edes töihin. Onneksi on päiviä jolloin näytän mielestäni hyvältä.
Haluaisin jotenkin ohjata huomiota isohkoihin ja puhtaansinisiin silmiin, mutta en tietenkään osaa meikata mitenkään nätisti. Kulmatkin suomalaiseen tapaan hieman raskaat, ei onneksi paljoa, mutta silti. Onko tässä enää mitään toivoa?
Yritys on ollut kova, että en aseta muiden huomiota ja hellyyttä ykkösprioriteetiksi vaan keskityn tärkeämpuun asioihin. Sattuu silti ajoittain miettiä, että mitä jos en ikinä edes saa sitä huomiota. Itsetunto on niin paskana (en anna sen näkyä) että välillä en voi lähteä edes töihin. Onneksi on päiviä jolloin näytän mielestäni hyvältä.
Haluaisin jotenkin ohjata huomiota isohkoihin ja puhtaansinisiin silmiin, mutta en tietenkään osaa meikata mitenkään nätisti. Kulmatkin suomalaiseen tapaan hieman raskaat, ei onneksi paljoa, mutta silti. Onko tässä enää mitään toivoa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuskin muut sinua samalla tavalla näkee kuin sinä itse. Ihminen yleensä itse katsoo jotain "vikojaan" ja näkee vain ne, ja antaa niille ihan liian suuren merkityksen, kun muut ei niitä edes huomaa tai pidä vikoina... Vähän sama kuin joskus lapsuudessa tai nuoruudessa katsoi itsestään otettua valokuvaa esim. luokkakuvaa, että hyi vittu kun olen ruma, ja sitten vuosien päästä kuvan nähdessään ajattelee, että siinä onkin ihan tavallisen näköinen lapsi/nuori, jopa söpö ja miettii, että miten näki itsensä aikoinaan niin rumana... Lakkaa tuijottamasta peiliin, äläkä murehdi ulkonäköäsi. Jokusen vuoden päästä sinua harmittaa kaikki se aika, minkä nyt käytät miettimällä peilin edessä että "oon ruma, oon ruma..." sillä se on hukkaan heitettyä aikaa.