Haluaisin kuulla muistakin, joilla on aivan ihana anoppi!!
Näytän ainakin tämän keskustelupalstan (ja yleisen käsityksen) perusteella olevani poikkeuksellisen onnekas, kun minulla on oikeasti aivan älyttömän mukava anoppi. Olen viettänyt mieheni kanssa yhteistä elämää kuutisen vuotta, eikä missään vaiheessa ole ollut kränää appivanhempien kanssa. Päinvastoin!! Välillä tuntuu, että olen jopa läheisempi anoppini kuin oman äitini kanssa (olen aina ollut isin tyttö!).
Usein puhelut anoppini kanssa venähtävät tunnista ylöspäin, ja voimme puhua melkeinpä kaikesta. Olen myös elänyt nuorempana vaiheen, jossa elämääni kuului todella ihnottava anoppi, mutta onneksi suhde kariutui, en nimittäin loppuajasta voinut mennä silloisen poikaystäväni kotiin ollenkaan siellä vallitsevan ilmapiirin vuoksi. Mutta osaanpa nyt arvostaa nykyistä anoppiani paremmin!
Näytän ainakin tämän keskustelupalstan (ja yleisen käsityksen) perusteella olevani poikkeuksellisen onnekas, kun minulla on oikeasti aivan älyttömän mukava anoppi. Olen viettänyt mieheni kanssa yhteistä elämää kuutisen vuotta, eikä missään vaiheessa ole ollut kränää appivanhempien kanssa. Päinvastoin!! Välillä tuntuu, että olen jopa läheisempi anoppini kuin oman äitini kanssa (olen aina ollut isin tyttö!).
Usein puhelut anoppini kanssa venähtävät tunnista ylöspäin, ja voimme puhua melkeinpä kaikesta. Olen myös elänyt nuorempana vaiheen, jossa elämääni kuului todella ihnottava anoppi, mutta onneksi suhde kariutui, en nimittäin loppuajasta voinut mennä silloisen poikaystäväni kotiin ollenkaan siellä vallitsevan ilmapiirin vuoksi. Mutta osaanpa nyt arvostaa nykyistä anoppiani paremmin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on myös todella ihana anoppi!
Hän on minulle paljon läheisempi kuin oma äitini!Ja hän jopa kutsuu minua tyttärekseen! Olen ollut mieheni kanssa yhdessä noin kuusi ja puoli vuotta ja on tärkeää että on ihanat appivanhemmat!
Meillä on myös anopin kanssa tosi hienot välit, ei ole tarvinnut riidellä eikä muutenkaan ole ollut minkäänlaista kränää. Anopillani on loistava huumorintaju ja se yhdistää meitä tosi paljon! Kymmenen pisteen anoppi!
Täytyy tosin antaa pisteitä ex-anopillekin, vaikka olemme exän kanssa eronneet yli kuusi vuotta sitten, pidämme vieläkin yhteyttä toisiimme, itseasiassa olimme puhelimessa viimeksi tänään. Soittelemme ja kyläilen joskus hänen luonaan. Voi olla että kuulostaa hassulta, mutta minä olen tästäkin hyvilläni koska onhan ex-anoppi kahden lapseni mummo!
Sama homma, tosi kiva anoppi, ei mitään ongelmia ollu, ja tuskin pahempia tuleekaan.
Jotenkin piristävää, että edes joillakin on hyvä anoppi. Tässä nyt itse jo masennuin, kun luin näitä juttuja. Onkohan kuitenkin niin, että vain epäonniset kirjoittelee tänne. Itse tunnen olevani aivan normaali anoppi, en täydellinen, mutta en hirviö. Mieltä kuitenkin lämmitti, kun olimme mökillä vävyni ja "riiviöiden" kanssa, naapuri siinä poikkesi ja juttelun lomassa vävyni sanoi, että jos vaimon kanssa menisi yhtä hyvin kuin anopin, elämä olisi täydellistä (siis tarkoittaa, että arjen pyörittäminen on raskastakin, ei avio-ongelmia), minullahan ei ole vastuuta, voin vain noukkia karkit. Autan, taloudellisesti ei tarvitse, mutta lastenhoidossa kyllä, osaan myös sanoa ei ja koskaan ei ole mökötystä tullut. Toinen lapseni ei vielä ole perustanut perhettä ja mutu-tuntumalta on hieman mustasukkainen, mutta jotenkin yritän hoitaa senkin asian. Nauttikaa hyvistä suhteista.
Menetin mieheni joitakin vuosia sitten, mutta tukena minulla on ollut "maailmanparas" anoppi.
Onneksi heitäkin löytyy!!
loistotyyppi, tulemme tosi hyvin toimeen. Lähettelemme sähköpostia lähes päivittäin ja vaihdamme arjen kuulumisia. Pidän siitä, että anoppini kohtelee sekä minua että miestäni aikuisina, eikä "paapo" liikaa (vaikka välillä tietysti hemmottelee ja huolehtii sopivissa määrin:)).
Anoppini on myös rento ja ymmärtäväinen ihminen ja aivan mahtavan huumorintajuinen! Taitaa hänkin pitää minusta, kun sanoi kerran, että hän ehdottomasti TAHTOO minut miniäkseen:)