Pohdin pitkään sitä, miksi oon edelleen ja aina ollut sinkku ja miksi istuskelen tosi paljon yksin himassa vaikka ennen oli ihan kunnolla hyviä kavereita. Kelasin että johtuu vain ujoudesta ja siitä että oon aika arka luontonen, mutta siihen kaikki muut sanoneet että oon yleensä porukassa aina juttelemassa....
Aloin vasta joku aika sitten miettimään että mähän itseasiassa tykkään olla aika pitkälti yksin ja oon aina järjestänyt kaikki aikataulut siihen malliin ettei kukaan ole enää hereillä kun lähen pois neljän seinän sisältä. En tiedä onko jotain sitoutumiskammoa vai mitä. Joskus skidinä oli koiran saamiselle ehtona se että kävin kuukauden ajan ulkoiluttamassa tuttavan koiraa ja hoitamassa kun olivat poissa... Kun olisin oman saanut niin totesin että vaikka tykkään koirista tosi paljjon, haluan olla opintojen ohella täysin oma ehtoisella vapaa-ajalla, mihin ei kuulu pieninkään vastuu kenenkään muun tekemisistä, saati sitten jaloissa pyörivästä karvaturresta.
Lieneekö seurustelu-ja kaverikuvioiden kanssa tullut sama kulmakivi vastaan. Alkaa jotenkin aina nyppiä ajatus siitä että pitäisi kokoajan osata olla hyvä seurustelukumppani, kaveri tai vaikka sitten isäntänä lemmikille. Mulle sanotaan aina että "oon hyvä tyyppi mutta harmittaa kun mua ei näy useammin"- itselleni riittää se että näkee hyviä ystäviä pari kertaa viikossa ja muuten tykkään oleskella itekseni stereot korvilla. Usein duunin jälkeen on sen verran jurppiintunut olo, ettei kiinnosta lähteä yhtään mihinkään.
Ihastuksia olen aina vältellyt viimiseen asti-monesti olen meinannut pyytää kahville, mutta loppupeleissä aina oma "järjen ääni" kysynyt että " Haluutko nyt oikasti mahdollisesti sitoutua johonkin seurustelukuvioon vaikka itseäsi ketuttaa jo valmiiksi kaikki ja haluut kuitenkin olla yksin?". Vaikuttaa myös se että pelkään tosi paljon niitä hiljaisia hetkiä ja itseni nolaamista- mikä tapahtuu varmasti jos ei oikeasti kiinnosta yhtään koko juttu ja tietää että on ihastunut pelkkään ulkokuoreen. Yhden yön juttuja en harrasta koska en halua olla tuntemattoman kanssa(ja jos oon vapaalla niin ne on viiminen asia millä lähen päätäni vaivaamaan-netti on keksitty)
Aloin vasta joku aika sitten miettimään että mähän itseasiassa tykkään olla aika pitkälti yksin ja oon aina järjestänyt kaikki aikataulut siihen malliin ettei kukaan ole enää hereillä kun lähen pois neljän seinän sisältä. En tiedä onko jotain sitoutumiskammoa vai mitä. Joskus skidinä oli koiran saamiselle ehtona se että kävin kuukauden ajan ulkoiluttamassa tuttavan koiraa ja hoitamassa kun olivat poissa... Kun olisin oman saanut niin totesin että vaikka tykkään koirista tosi paljjon, haluan olla opintojen ohella täysin oma ehtoisella vapaa-ajalla, mihin ei kuulu pieninkään vastuu kenenkään muun tekemisistä, saati sitten jaloissa pyörivästä karvaturresta.
Lieneekö seurustelu-ja kaverikuvioiden kanssa tullut sama kulmakivi vastaan. Alkaa jotenkin aina nyppiä ajatus siitä että pitäisi kokoajan osata olla hyvä seurustelukumppani, kaveri tai vaikka sitten isäntänä lemmikille. Mulle sanotaan aina että "oon hyvä tyyppi mutta harmittaa kun mua ei näy useammin"- itselleni riittää se että näkee hyviä ystäviä pari kertaa viikossa ja muuten tykkään oleskella itekseni stereot korvilla. Usein duunin jälkeen on sen verran jurppiintunut olo, ettei kiinnosta lähteä yhtään mihinkään.
Ihastuksia olen aina vältellyt viimiseen asti-monesti olen meinannut pyytää kahville, mutta loppupeleissä aina oma "järjen ääni" kysynyt että " Haluutko nyt oikasti mahdollisesti sitoutua johonkin seurustelukuvioon vaikka itseäsi ketuttaa jo valmiiksi kaikki ja haluut kuitenkin olla yksin?". Vaikuttaa myös se että pelkään tosi paljon niitä hiljaisia hetkiä ja itseni nolaamista- mikä tapahtuu varmasti jos ei oikeasti kiinnosta yhtään koko juttu ja tietää että on ihastunut pelkkään ulkokuoreen. Yhden yön juttuja en harrasta koska en halua olla tuntemattoman kanssa(ja jos oon vapaalla niin ne on viiminen asia millä lähen päätäni vaivaamaan-netti on keksitty)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.