Miksi et soita jos nainen kiinnostaa edes kaveritasolla? Onko viikko jo sellainen merkki että ei kiinnosta? vai onko se sitä epävarmuutta? Ethän pahastu jos nainen ei ota sinuun yhteyttä myöskään? (ts. roiku perässä vinkumassa miksi en kiinnosta :) Jos näet naista ainakin kerran viikossa työn merkeissä niin etkö uskalla sanoa suoraan että ei kiinnosta jos nainen vaikka loukkaantuisikin? (välimatkaa meilläkin on 300km)
Olisin kiitollinen jos vastaisitte.
Olisin kiitollinen jos vastaisitte.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vetäisin johtopäätökset
Jos mies on kiinnostunut, soittaa kyllä ja usein. Et kai halua sellaista hiirtä, jolla ei ole uskallusta tarttua puhelimeen vaikka kuinka haluaisi.
Miksi hän edes kyselee, ellei itsekään soita? Kyllä hiiri toiselle hiirelle sopii.
...jos sinussa ei ole mitään mielenkiintoista?
Miksei ole rohkeutta tai halua kertoa jos ei kiinnosta ? Onko miehiselle itsetunnolle mielyttävämpää roikuttaa toista, antaa hitunen toivoa, jolla saa roppakaupalla huomiota vastalahjaksi ? Hiveleekö niin paljon ajatus, että joku näännyksiin saakka kaipaa, ja on valmis muutamasta sanasta tekemään mitä vaan ? Onko nautinto, kun tietää että tuolta saisi jos vaan haluaisi. Reilua ja rehellistä olisi kertoa, ettei kiinnosta, kyllä se roikkuja siitä vähitellen tajuaa. Ei välttämättä ole nautinto roikkua henkisessä hirttonuorassa haikailemassa turhanperässä. Selkärangattomiako te miehet olette ? Rehellinen mielipiteeni muuten, että samaa kusipäistä sakkia koko joukko. Tiedätkö aiheuttaako testosteroni toisten tunteista piittaamattomuutta, kirurgi ?
Juuri tuo taitaa olla osalla miehistä suorastaan tapana, intohimona. Itse tein eräälle tuontapaiselle "aikuiselle" miehelle juuri selväksi, etten aio enää odottaa mahdollisia yhteydenottoja. Tapailimme "niissä merkeissä", haluan enemmän. Kysyin toiselta mitä hän haluaa. Ei ole vastannut. Joten teen omat johtopäätökseni ja lopetan tämän kissa-ja-hiiri-leikin ajoissa, ennen kuin omat tunteeni häntä kohtaan roihahtavat tosi liekkiin. Meillä toisilla kun on tunteet. Toisen tunteeton hyväksikäyttö,johon kuuluu juuri tuollainen "otan kun mulla ei muutakaan tekemistä"-mentaliteetti, on yksinkertaisesti väärin ja todella inhottavaa.
En sano, että KAIKKI miehet ovat tuollaisia. Miehissä on joka lähtöön aivan kuten naisissakin. Kunpa vielä törmäisi Siihen Sopivaan, jonka arvot ja rehellisyys ovat omaa tasoani...
Alkuperäiselle kirjoittajalle. Kyllä minunkin mielestäni MIES ottaa yhteyttä JOS häntä kiinnostaa. Jotenkin en pidä edes miehenä sellaista, joka ei pysty naiseen yhteyttä ottamaan. Jotkut sit tietysti ovat niitä tyyliin "jos ei hänkään ota yhteyttä,en minäkään". Lapsellista. Se, jota kiinnostaa, pitää yhteyttä. Eiköhän se niin ole. Ja 300 km... no, lähempääkin löytynee yhteydenpitäjiä...!?
Kuten sanottu, ei kaikki, mutta kummastuttavan iso osa, ja pääsääntöisesti useimmat joita tunnen. Mä yritin tehdä selväksi, tosin tekstareilla mitä olen pitänyt sisälläni pikaisesti nähdessämme pitkälti miehen aikataulujen mukaan. Pyysin että katsottaisiin asiaa reilusti ja realisesti;kummallakin on omat kiireensä, rajansa ja pakkonsa. Mitä tuli vastaukseksi? Hieman loukkaantunut teksti että hän haluaa itse päättää kenen kanssa viettää aikansa. Mitä olisin toivonut,niin sanaa siitä, että olen oikeassa, meillä ei ole mahdollisuutta (halusipa tai ei). Mies halusi vieläkin pidättää itselleen oikeuden kutsua minut paikalle sitten kun listassa akuutimmat asiat on hoidettu. Hieman ontto olo kieltämättä, kun piti mennä härrimään:murusiin tyytyen olisin saanut edes murusia, mutta ne ei riitä. En halua pelkästeen haaveilla ja olla käytettävissä, mutta miehen on taas sitä vaikea hyväksyä. Painavasta tekstistäni on nyt vuorokausi, enkä edes usko että hän mitenkään kommentoi kertomaani. Halju olo menee ohi aikanaan. Miehillä, tai ainakin tällä mainitulla on ihme vaisto soittaa ja pyytää tapaamiseen sitten kun hänestä alkaa tuntua, etten ole liian pitkään aikaan muistanut pönkittää hänen itsetuntoa. Outo kuvio, jossa nainen voi vaan miettiä miten paljon haluaa antaa saamattaa mitään itselleen.
Samanlaiset ovat tilanteemme. Ajattelen niin, että ehkä nämä toisten tunteilla leikkivät miehet jossain vaiheessa saavat samalla mitalla takaisin. No, ainakin toivoisin niin. Kun oikein ihastuvat toiseen ja haluaisivat jakaa asioita ja aikaa ihastuksensa kanssa...tämä ihastus sitten ottaakin vain eikä anna mitään.
Musta on turha vedota kiireeseen ym. Jo yksi viesti tai lyhyt puhelu keskellä työpäivän piristäisi ja olisi merkki kiinnostuksesta ja siitä, että olet sen toisen ajatuksissa. Sellaiseen ei aikaa mene juuri ollenkaan.
Mutta. Kyllä me, Raih, ja monet muut ovat ansainneet parempaa. Kumppanin, joka kunnioittaa ja kohtelee meitä kuin ihmisiä! Niitä kunnollisia on pilvin pimein. Mutta nytkin mietin, että MIKSI mun tielleni piti kaiken muun jälkeenkin vielä sattua tuollainen tunteeton tapaus. Ei ole vieläkään antanut vastausta, kommentoinut mulle. Eli yrittää edelleen pitää tilannetta auki, mua "varalla". Tapaamaan hänet vielä suostuisin, mutta vain keskustelun merkeissä. Jos hän sitä ehdottaa, itse en, koska olen tehnyt selväksi, mitä haluan.
No joo. Miehiä tulee ja menee, näköjään. Kunpa Se Sopiva vaan vielä tulisi kohdalla ja tuntisimme yhtä syvää kiintymystä ja rakkautta toisiamme kohtaan. Toivossa eletään, hyvää syksyn jatkoa!!
Kaikki ihmiset eivät osaa keskustella luontevasti puhelimessa. Toisille (suulaammille) se on itsestään selvyys. Tunnen monia miehiä jotka hoitavat puhelimessa vain tärkeimmät asiat. Eivät soita huvikseen kenellekään. Itselläkin on paha tapa sanoa vain tärkeimmät asiat lyhyesti ja ytimekkäästi sekä karttaa jonnin joutavaa löpinää puhelimessa jos sen ehtii hoitaa myöhemmin kasvotusten.
Jos kavereille ei ole asiaa niin en minä niille soitakkaan, etenkin jos näen niitä viikon sisällä. Vaikka toinen kiinnostaisi kuinka paljon tahansa on knnys lähestyä häntä puhelimella ensimmäisellä kerralla suurensuuri. Mieluummin kasvotusten.
Ja jos minulla olisi kaveri 300 km:n päässä miksi edes vaivautuisin ottamaan yhteyttä? kysyisin leffaan tai baariin?
..ei ole mitään asiaa.
pitäisikö lörpötellä niitä näitä ja kuinka kauan?
lisäksi minulla on muutakin elämää kuin ajaa 300km sivu vain pyytääkseni työkaverista kahviseuraa!
ja sitäpaitsi en edes tiedä että pähkäilet viikot päässäsi asioita jotka koskevat minua ja vielä netissäkin vaahtoat olemassaolostani!
ja ei voi muutakuin ihmetellä oliko noin helvetin vaikeaa vain soittaa ja esittää nuo kysymykset suoraan minulle niin olisin tajunnut heti hakea lähestymiskieltoa!
Niin se vain kävi että tämä kyseinen herra muuttaa Englantiin. No tulipahan sekin selväksi. Tajusin kyllä itsekin tämän toivottomuuden.
Mä voin soittaa sulle, jos liitymäsi on dna. (ehkä jopa Elisa tai Kolumbus).
Mutta jos liittymäsi on jokin muu, en soita, paitsi näin Soneran "Euron sunnnuntai" -kampanjan aikana.
Soita itse, niin ei tule ongelmaa. En todellakaan halua törkykallista puhelinlaskua vain siksi, että liittymäsi on Sonera/Tele Finland/Saunalahti!