Sain tietää että mieheni oli seksisuhteessa ystäväni kanssa monta kuukautta. Tunteet ovat menneet vuoristorataa ja nyt elämää hallitsee jatkuva asian pohtiminen ja kysymykset, että miten omat rakkaat voivat tehdä noin pahasti. Kunnon selitystä en heiltä saanut. Miten te muut saman kokeneet pääsitte eroon tästä järkyttävästä vihasta, pettymyksestä ja surusta? Voin kertoa että ajatukset tällä hetkellä kyseisistä pettureista ovat aika väkivaltaisia.
Mitä teen?
Pettynyt78
9185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Voin kertoa että ajatukset tällä hetkellä kyseisistä pettureista ovat aika väkivaltaisia"
Minä en ymmärrä näitä väkivalta juttuja, mitä se auttaa? On minuakin petetty ja pahasti, tottakai kun lähin ihminen pettää, mutta ei mulle tullut agressiivisia ajatuksia eikä edes kosto mieleen. Nostin pään pystyyn, tiesin että olen enempi arvoinen. Minun kanssa ei pelleillä, minua ei kohdella kuin roskaa. pistin saman tien pelin poikki. En antanut edes selitys mahdollisuutta. Sen sijaan kerroin mitä mieltä olen hänestä. Oltiin vuosi erossa ja sitten yritettiin uudestaan (ei muutettu saman katon alle). En voinut enään luottaa yhtään, joten sanoin että parempi kun olemme about väleissä, mutta yhdessä emme tule olemaan. Tiedän että toinen osapuoli katu ja katuu edelleen, mutta mitä sitten. Oisko minun pitänyt vielä siinä vaiheessa häntä alkaa miettimään? ei. ei todellakaan. mietin vain ja ainoastaan omaa parastani. Erosin lopullisesti ja nyt juttelemme sillöin tällöin enkä kadu yhtään. Maailmaan vaan mahtuu ns. paskoja ihmisiä, jotka voi pettää, valehdella, teeskennellä jne. Se on reaalimaailmaa, pitää vaan osata suhtautua itseään kohtaan kunnioittavasti ja sen lisäksi tarvitaan rutkasti itsekuria ja tahtoa. Ei ole luottamus mennyt kaikkiin ihmisiin, ymmärrän, että jotku vaan ei osaa olla rehellisiä eivätkä omaa minkäänlaista omaatuntoa. Miksi olisin jäänyt sellaisen ihmisen kanssa pilamaan elämääni. Ei kiitos.
Lisään vielä, luulen että monelle tulee ne agressiiviset fiilikset ja ajatukset mieleen juuri sen takia, kun ei tee asioiden eteen mitään ratkaisuja. Tietysti vihan tunteet tulee ja menee, mutta jos viha jää liian pitkäksi aikaa sisälle siinä tuhoaa vaan itseään. Toiseksi, moni jää vit'tuileen, mitä sekään auttaa? Ehkä olen ja olenkin niin ratkaisukeskeinen ihminen, että en todella jää vellomaan asioita, vaan pistän asiat jonoon halki poikki pinoon. Palkkioksi saan hyvän mielen, että kunnioitin itseni ja pystyn tekemään ratkaisuja. En tunne sen enempää vihaa kuin rakkauttakaan tai edes välittämistä entistä petturia kohtaan.
Heips. Satuin lukemaan nuo kommenttisi. Olen tässä muutaman päivän miettinyt mitä tehdä kun ei voi enää luottaa mieheen. Miksi tosiaankaan jäisin sen ihmisen kanssa pilaamaan elämääni, siinä todella hyvä ajatus ja se itsekunnioitus. Varmasti hyvän mielen lopulta saa vaikka nyt ei siltä tunnukkaaan.
Ai mikä auttaa? Itse lopettaisin ystävyyden. Ainakin jos ei olisi ystävän ainoa ystävä. Kyllä hän pärjää sitten. Ja voiko pettävän miehen kanssa olla? Entä jos mies jatkaa jossain sitä? Saa olla aina tutkimassa mitä tekee, missä menee, salaa. Vai oliko se muka kerran vaan. Jatkuuko ystävän ja miehen seksileikit edelleen? Tottakai väittää että se on loppu, mutta onko oikeasti niin. Ja entä jos sitten taas tulee joku muu nainen /naiset. Eikös uskollisia ole vielä jossain.
Kyllä, itse velloin kaksi vuotta siinä vihassa ja raivossa, epäilyissä ja tuskassa. Vain ero auttoi ja vieläkin välillä pistää vihaksi, sillä miehellä oli 5 vuoden salasuhde, jonka aikana tapahtui niin paljon, että ne asiat kun nousee vielä välillä mieleen, nousee vaan jostain se viha.
Miestä kohtaan alkaa olemaan neutraalit tunteet, erosta vähän vajaa vuosi.
Yritin todella kaikkeni, kun jatkoimme liittoa, että olisi saanut luottamusta takaisin, mutta kyllä se oli ihan turhaa. Ja mieskin sitten paljastui uudelleen, että suhde jatkui.
Mitä siinä enää sitten vatvomaan. Omaisuus puoliksi ja se oli siinä. Ei ihan helppoa pitkän avioliiton jälkeen, mutta ei muuta vaihtoehtoa säilyttää oma järki ja mielenrauha.
Viiden vuoden salasuhde?! Etkö huomannut mitään noiden viiden vuoden aikana, ilmeisesti et halunnutkaan.
Ihmettelen näitä pitkiä salasuhteita, miten toinen puolisko antaa sen jatkua? Ilmeisesti, koska ei ole rakkaussuhde, muut asiat pitävät liitossa, raha, sosiaalinen status ja lapset?
Noinko sinun vanhempasi ovat sinua opettaneet, että kaikki pettymykset ja vastaavat pitää kostaa toisille väkivallalla? Onneksi sinusta ei ole tullut urheilijaa. Mahtaisi olla kovaa, kun pettymyksen koettuasi tuntisit väkivaltaisia ajatuksia toisia kohtaan. Suosittelen sinulle mielummin ammattiauttajaa, jotta saisit "kasettisi" kuntoon ja hallitsisit paremmin elämäsi problematiikan.
No sinä se sitten olet kaikkien yläpuolella. Ootko ajatellut koskaan, miten jonkun ihmisen maailma romahtaa totaalisesti toisen uskottomuudesta? Siinä on hirmu myrsky katriina pientä kun ihmisen sisällä alkaa velloa tietyt ajatukset. Siinä vaiheessa so.nice muuttuu tosi aglyksi. Ootko miettiny miksi ihminen toimii niin? Pikku vihje: Sun kaikki unelmat kaadetaan roskikseen. Se toinen on saanut kaiken sen huomion joka piti olla vain sulla ja miehelläs. Matto siis vedetään altasi totaalisesti. Hattua niille jotka sanoo thankjuu änt kutpai. Toiset ei vaan pysty menemään sille ammattiauttajalle. Maailma on tosi paska paikka. Minä pistin kunnolla turpaan toista miestä ja en todellakaan ole katunu. Vaimolle tein selväksi missä mennää ja hän hyväksyi sen. On jatkettu liittoa ja pikku hiljaa luottamus palailee. En sano että palaa koskaan, kas kun on noita ihania "pettäjiä". Eikä ne vanhemmat ole mitään opettamaan tuossa taoauksessa.
"miten omat rakkaat voivat tehdä noin pahasti"
Siten, etteivät HE koe sinua rakkaakseen, eivät välitä, eivätkä arvosta sinua. Tunnet ihan syystä vihaa ja pettymystä, surua. Arvosta ja rakasta itseäsi: eroa miehestä ja sekä "ystävästä". Lainausmerkit, koska oikean ystävän puolison kanssa ei ainakaan vehtailla.