Miehen muksut joka toinen viikonloppu meillä. Niin ihan järkyttävää meteliä aamusta yöhön. Juostaan,hypitään,kiljutaan,huudetaan..ym. Täysin kurittomia pentuja. Kiristää niin paljon joka kerta kun ne meillä et tekee vaan mieli muuttaa pois. Oma lapseni ja yhteinen lapsemme rauhallisia. Rakastan miestäni paljon mutta en vain voi sietää hänen lapsiaan niin ei varmaan voi muuta enään kuin erota..:(
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa?
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiesitko ennen lisääntymistäsi että miehellä oli jo ennestään lapsia joista hänellä on velvollisuus huolehtia ja pitää luonaan? Vain muutaman tunnin kuukaudessa?
Tapasitko heitä koskaan aikaisemmin?
Tuliko kaikki tämä tieto täytenä yllätyksenä?
Olivat silloin pienempiä niin meno oli rauhallisempaa. Eikä ollut vauvaa joka vei kaikki voimani. Mies ei kunnon kuria pidä ja kotonaankin saavat tehdä varmaan mitä vaan. Olen yrittänyt pitää meidän kotona myös heille samat säännöt kuin omilleni mut mitään eivät usko. Enkä voi kuitenkaan niitä samalla lailla kurittaa kun omia. Varmasti muuten siitä kuulisin.
Kyllä tuntuu paskalta jos tämän takia ero tulee. Mutta en vain enään jaksa.
"Tuliko kaikki tämä tieto täytenä yllätyksenä? "
Kerroppas minulle mistä saa sellaisia kristallipalloja, josta näkee esimerkiksi viisi vuotta tulevaisuuteen ja vaikkapa sen, kuinka lapset suhtautuvat isän uuteen puolisoon, saatikka uusiin tulokkaisiin? Voiko semmoisen tilata vaikkapa netistä?
Hei,
Teidän koti on myös puolison lasten koti. Teidän pitää yhdessä sopia yhteiset säännöt teidän yhteiseen kotiinne. Lapset eivät ole vieraita, vaan tarvitsevat rajat ja säännöt. Ja ne ovat varmasti erilaisia kuin heidän toisessa kodissaan, mutta yhdessä sovitut rajat ja säännöt varmasti helpottavat teidän kaikkien yhteistä elämää.
Uusperhekuviot ovat haastavia, lapset ja perheet ovat erilaisia, mutta puolison lapset ovat samalla tavalla perheenjäseniä kuin omasi tai yhteiset, kyllä arjen toimivuuteen kannattaa satsata kaikkien yhdessä.
Et kerro aloituksessasi mitä puolisosi ajattelee tilanteestanne?
Kaisa-pappi
" Mies ei kunnon kuria pidä ja kotonaankin saavat tehdä varmaan mitä vaan. Olen yrittänyt pitää meidän kotona myös heille samat säännöt kuin omilleni mut mitään eivät usko."
Mies on tässä se ongelman ydin, kun hän ei välitä lapsiensa touhuista. Miestä ei kiinnosta selvästikään koko asia, joten sen enempää puhuminen ei varmaan auta. Yhteisiä sääntöjä ei voi luoda, kun miestä ei kiinnosta.
Näkisin, ettei lapset ole ongelma tässä vaan aikuiset. Miksi hyväksyt miehesi lapsilta huonoa käytöstä? Tai mieheltäsi vastuunpakoilua? Lapset ovat lapsia eivätkä osaa vielä itseään rajata. Se on aikuisen tehtävä. Laittaa rajat ja huolehtia niistä. Jis lapsilla on mukavaa tekemistä ja osallistuvat arjen askareisiin, niin ei tule töllintyöt mieleen. Tulee väistämättä itselle ajatus, että riekkuvat ja kiljuvat pitkästymistään. Ehkä eivät tunne oloaan tervetulleeksi ja rakastetuksi.
Miehelläsi ja sinulla on nyt aika ottaa aikuisen rooli esiin ja lakata kiukkuamasta lasten käytöstä. Te sen huonon käytöksen mahdollistatte.
Jos mies ei ota vastuuta niiden hoidosta niin käske sen mennä hoitaan niitä muualle siksi aikaa. Mikään ei ota pattiin niin paljon kuin toisen kurittomat lapset.
Moi. Minulla vastaava kokemus. Huonosti kävi. Rakkaan naiseni lapset ensin tappelivat, sitten älytöntä metelöintiä, manipulointia yms. Kun kasvoivat (kyse lähinnä vanhemmasta lapsesta) kuvaan astuivat varastelu minulta, öisin ramppaus tupakalle, loppu vapaaaika tuijotettiin tv:tä ja tietokonetta! Äiti aina vain ymmärsi eikä asettanut rajoja. Minä lopulta yritin ja seurauksena olin se kenelle sopi aloittaa järjetön veetuilu ja ihan melkein poliisit kimppuuni, koska olen (en tod.ole) väkivaltainen. Siitä alkoikin sitten äidin manipulointi. Pois oli muutettava. Ja äitihän suostui. Korostan et mielestäni kaikilla on oltava oikeus pitää kurin ja säännöt kotonaan! Nyt asutaan eri osoitteessa lapsen määräyksestä ja suhde on liiankin kovilla. Kun rajansa on kaikella kuitenkin. Ennenkuin arvostelette minua niin kerron että työskentelen paljon nuorten parissa ja pärjäilen mielestäni hyvin.
Kuulostaa ihan meidän uussotkulta, sillä erotuksella että me vielä yritetään jaksaa saman katon alla. Mies ei siedä minun lapsiani enkä minä aina jaksa hänen. Vanhimmat lapset tosiaan ramppaavat röökillä/valvovat/metelöivät ja pelaavat kaiket yöt. Tässä vaiheessa ei kuria enää heihin saa, vaikka täällä kurkku suorana väillä leimutaankin. Odottelen oikeastaan innolla että toinen näistä saisi kämpän ja toinen lähtisi inttiin. Jos ei sinne mene niin saa muuttaa äitilleen. Täysi-ikäisiä loisijoita molemmat pojat :/ HERMOT MENEEEEE.
Samanlaista. Tee tähdä sitten parisuhdetta, kun vastaavanlaiset yömeuhkaajat asuvat meillä. Eikä puhettakaan, että osallistuisivat mitenkään asumiskustannuksiin. Jääkaapin tyhjentävät sitä mukaan kun käyn sinne ruokaa hankkimassa. Ei jaksa kohta enää. Heijastuuhan tuo koko parisuhteeseen, aikä jaksaisi odottaa noiden loisijoiden muuttamista omille teilleen. Vuosien odotus. Onneksi toinen menee kohta armeijaan.
Niin tuttua...
Mutta mitäpä tässä, itse oman haudan oon kaivanut.
Samanlaista hullumyllyä täällä. Tosin vaimon lapsista kysymys.