Joskus tulee tilanteita, joissa toisaalta haluaisi pyytää jotakuta treffeille, mutta toisaalta arveluttaa, että juttu ei kuitenkaan toimisi jonkin tietyn seikan takia, johon kumpikaan osapuoli ei voi vaikuttaa. Jos jutulle antaisi mahdollisuuden, mutta huomaisi epäilystensä olleen sittenkin aiheellisia, voisi ikään kuin tulla pelanneeksi toisen tunteilla. Jos taas juttu saisi mahdollisuuden ja omat epäilykset osoittautuisivat turhiksi, niin se olisi toki voitto kummallekin. Rajan vetäminen on kuitenkin joskus vaikeaa, kun ei haluaisi pelata tunteilla, ei omilla eikä varsinkaan toisen.
Onko kellään omakohtaisia kokemuksia tuollaisesta rajanvedosta? Mikä epäilytti, mitä teit ja miten kävi?
Esimerkiksi tuollaisesta epäilyksen aiheesta heitän kielimuurin, mutta niitä voi tietysti olla paljon muitakin.
Onko kellään omakohtaisia kokemuksia tuollaisesta rajanvedosta? Mikä epäilytti, mitä teit ja miten kävi?
Esimerkiksi tuollaisesta epäilyksen aiheesta heitän kielimuurin, mutta niitä voi tietysti olla paljon muitakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vain nösvö miettii tuollaisia. Aito impulsiivinen jännämies tai yolo-nainen tekee ensin ja miettii vasta sitten ja elämä on täynnä kokemuksia ja virheitä joista voi viisastua. Arpomalla ja empimällä ei kerry kokemuksia eikä tule tehtyä viisastuttavia virheitä ja jää tyhmäksi!
Turhaa miettiä liikoja. Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan ja jos alkaa epäilyttää, niin sitten voi vetäytyä.
Mä olen itse ollut koko päivän mittaisilla treffeillä miehen kanssa, jonka kanssa ei ollut yhteistä kieltä ja hyvin meni! :D Google translatorit vaan käytössä ahkerasti ja pari opittua sanaa sinne tänne. Tuli syötyä illallinen, jälkkärikahvit ja lasilliset sekä katseltua nähtävyyksiä. En epäröinyt hetkeäkään kun pyydettiin, vaikka olin sentään yksin reissussa ja vieraassa maassa :D
Monilla epäilyttää myös välimatka. Sekin on järjestelykysymys sitten jos molemmat aidosti haluaa olla yhdessä.
En jättäisi kokematta jotain hienoa vain sen takia, että pelkäisin itse heittäytyä tai pelkäisin loukkaavani toista. Se toinenkin kokee takuulla jotain hienoa ja arvokasta, vaikka se jäisikin vain lyhyeksi tuttavuudeksi. Ei se ole tunteilla pelaamista, jos molemmat ymmärtää missä mennään.
Täsmennän, että tarkoitan nyt etupäässä sellaista tilannetta, että pitäisi tapailla pidemmän aikaa, jotta tietäisi, tuleeko ongelmaa vai ei. Esimerkiksi vaikka kielimuurin kanssa pärjäisi normaalissa arjessa, niin vaikeammissa tilanteissa, joita ei välttämättä tule vastaan ihan heti, se voi haitata liikaa.
Sulla jää oikeasti puolet elämästä elämättä, jos sä mietit asioita liikaa eteenpäin. Ne vaikeudet kohdataan sitten kun ne on kohdalla.
Yllättyisit, jos tietäisit, kuinka paljon olen tuota ongelmaa työstänyt mielessäni, ja vieläpä hyvin tuloksin :) Silti itse kunkin omassa itsessä on asioita, joille ei vaan voi mitään, eikä aina ole tarpeenkaan voida. Senkään ei tosin tarvitse antaa estää keskustelua :)
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kuin "älä mieti" nimimerkki ja pimppaloora. Ei treffit ole lupaus enemmästä, vaan vasta askel tutustumisen alkuun. Samaan aikaan tunnistan tekstissäsi itseni, koska olen kanssa pohdiskelija ja analysoija luonteeltani. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa, niin kuin varmaan itsekin tiedät :)
Tuon tyyppisessä tilanteessa olen itse ottanut asian esille avoimesti. En ekoilla treffeillä, mutta siinä vaiheessa kun juttu on alkanut syventyä. Silloin on minusta ollut reilua ottaa "kissa pöydälle" ja kuulla myös toisen mielipide asiaan. Silloin ei ainakaan pelaa kenenkään tunteilla kun ottaa omat "varauksensa" avoimesti esiin. Oma kokemus on ollut se, että asia jota pidin mahdollisena esteenä, loppujen lopuksi vahvisti suhdetta.