Itse olen vasta nyt avannut silmäni ja huomannut kuinka yleistä pettäminen on. Uskottomuutta ei näytetä pidettävän mitenkään moraalittomana tekona vaan juostaan vieraissa minkä ehditään. Mikä saa ihimisen menemään sänkyyn jonkun muun kuin oman rakkaansa kanssa? Lihan himo? Tuntuu surulliselta kun ei voi luottaa enää kehenkään, sillä ei voi tietää kenestäkään mitkä motiivit hänellä on taustalla... En yleistä että KAIKKI käyvät vieraissa mut olen nähnyt sen olevan valitettavan yleistä tänä päivänä.
Kuinka yleistä on pettäminen?
Pettynyt
134150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
taitaa olla nykyään aika yleistä. Itse olen viikonlopun mietinyt asiaa paljonkin, kun aviomieheni on ollut laivalla. Vaikka järjellä ajatellen luotan mieheeni, mutta ikäviä ajatuksia on noussut mieleeni. Itse haluaisin uskoa että voi elää liitossa pettämättä kumppaniaan. Mutta kun jokapuolelta kuulee tarinoita pettämisistä. Ainakin kaveripiirissä tuntuu olevan aika yleistä.
Tilaisuus tekee varkaan
Kulissiperheet on NIIN yleisiä, ikävä kyllä
ajattelin,ettei minun mieheni petä ja luotin sokeasti.Kesällä sitten paljastui kahden vuoden salasuhde.Keneenkään ei voi luottaa sata prosenttisesti! Mutta elämä jatkuu,ehkä hiukan parempanakin kuin ennen,mutta aina painaa takaraivossa.Ja kosto on vielä suloinen!
Kuulehan Hilma,mitä kostut kostosta? Vieläkö suhde on voimassa? Anna kenkää, jos vielä haudot kostoa ja suhde jatkuu. Mitä olet tehnyt asian hyväksi? Nalkuttanut, piruillut, muistuttanut....
Tule kostoretkelle kainalooni. Korkataan konjakkipullo ja haukutaan ukko suohon suhteineen.
Ei kai siitä kostosta mitään hyödy,eikä minusta taitaisi siihen ollakkaan,kunhan uhkailen.Mieheni suhde nyt ohi ja mies oma itsensä.Mutta piruilu ja muistutus minun puoleltani varmasti jatkuu,eihän sellaista niin vain pois mielestä pyyhitä.
Hmmmm. Oletko miettinyt, mitä se piruilu ja muistutus saa aikaan miehessäsi? Jos hän on suhteen jo lopettanut ja jatkat piruiluasi. Luulen, en tosin tiedä, että hän etsii taas jonkun suhteen iteslleen. Niin minä tekisin. Jos akka jaksaa muistuttaa siitä toisesta, jonka on jo jättänyt. Uutta kehiin tai lämmittää sen suhteen uudellen.
Ei siitä meidän kostoretkestä sitten tullutkaan mitään. Harmi, olisi ollut kiva *kostaa*. Jos nyt kuitenkin jatkat piruiluasi ja muistuttamista ja miehesi palaa suhteeseen, niin tiedät mistä minut löytää....täältä.
Mietin tässä vaan,että oletko sinä se pettäjä.Ja näinkö sinä olet vaimollesi tehny,kun on jaksanut sulle jankuttaa.Mieheni kyllä tietää että toista kertaa en enää katso asiaa sormien läpi,vaan sitten on laukku pakattuna,hänen laukkunsa.
Nyt vaan täytyy kerätä luottamuksen rippeitä yhteen ja katsoa mitä tulee.Ja mitä tohon "kostamiseen" tulee,älä hullua yllytä!
liittyy palstan aiheeseen jotenkin, että täällä näitä tapauksia riittää...
Kuitenkin sanoisin, ettei uskottomuus ole ollenkaan niin itsestäänselvä juttu kuin jotkut ajattelevat. On tietysti ihmisiä, jotka suorastaan harrastavat uskottomuutta. Heidän ystäväpiirinsäkin koostuu samanlaisista kevytmielisistä ihmisistä. Mutta sitten on paljon ihmisiä, joiden moraali on todella kova ja luonnollisesti he viihtyvät toistensa seurassa.
Toisen motiiveista pääsee perille vain tuntemisen ja itsetuntemuksen perusteella.
Se on hirvittävää kohdata omakohtaisesti jos ihminen, johon on uskaltanut luottaa pettää seksin ja valheiden muodossa. Sitä on luullut tuntevansa ihmisen.
elämä on pienestä kiinni.
luottamuksen voi menettää niin helposti mutta takaisin saaminen onkin jo toinen juttu.
sitä on tosiaan luullut tuntevansa toisen ihmisen mutta ei se niin ollutkaan.
ja kun joudut keskelle helvettiä,huomaat,ettet ole itsestäsikään kaikkea tiennyt.
ihmistuntemuksessa pitää aina ottaa huomioon mahdollisuus, ettei toinen ole olekaan sellainen kuin kuvittelee. Tai on mutta vain joiltain osin.
Pohjimmiltaan toista ihmistä on todella vaikea tuntea. Voitko sanoa tuntevasi itseäsikään kokonaan? Ihminen myös muuttuu jatkuvasti. Ainakin se mitä ajattelin ennen on joskus täysin eri kuin mitä ajattelin tänään; aika kuluu, kokemus karttuu ja jokainen tapaamani ihminen jättää jälkensä niin hyvässä kuin pahassa.Eikä pahakaan aina ole pahaa. Se on kasvattavaa ja mitä vahvempi on sitä vähemmän mainitsemasi asiat hirvittää. Eiköhän se jotenkin näin mene...
Olen huomannut saman ilmiön, valitettavasti. Alunperin kreikkalaisen loivat avioliittoidean ihmisten elämänpituiseksi, eli yksi avioliitto ja yksi seksikumppani per yksi elämä. Piste.
Sittemmin siirryttiin seuraavaan ajattelumalliin: ennen häitä saa vehdata salaa, muttei enää häiden jälkeen muiden kuin oman kultansa kanssa.
Seuraava vaihe: suhteet muuttuvat hyvin lyhytkestoisiksi ja niitä haalitaan mahdollisimman paljon ja yhä nuorempina. Seurustelukumppaneita kertyy komekymppiselle pahimmillaan 30, eli vuosi/lärvi!
(HUOM!seurustelu eli tietyllä tasolla henkisestikin tyydyttävä suhde ja vakiintunut.)
Nykyaikanahan kun vierasta on tarjolla, niin ihmisluonne antaa periksi. Monet väittävät rakastavansa kumppaniaan ja sortuvansa vain vieraaseen seksiin, mutta sekin kuulostaa hyvin pahviselta...