Kaipaisin apua, mielipiteitä ja teidän omiakin kokemuksia. Tilanne on siis se, että pyysin yhden miehen treffeille. En saanut minkäänlaista vastausta siihen. Joudun tapaamaan tämän miehen parin kuukauden päästä työasiaoissa ja minua pelottaa nähdä hänet. Treffikutsun jälkeen iski paniikki ja häpeä. Tuntui että oli ihan tyhmää laittaa koko kutsu. Yritän ajatella että onpahan nyt ainakin tehty eikä olisi kaduttanut jälkeenpäin etten olisi laittanut sitä. Eikai tässä mitään menetä (paitsi nyt sen miehen, jonka kanssa en voi olla "ystävänkään" tuskin tekemisissä tämän jälkeen)
En voi olla oma itseni kun näen sen miehen, en tiedä pitäisikö sanoa jotain. Pitäisikö ylipäätään ottaa koko kutsu esille, jos hän on kuin ei olisi koskaan sitä saanutkaan. Olisin kyllä odottanut jonkinlaista vastausta, mutta luulen syyn johtuvan siitä, että kutsu tuli liian nopeasti ja tapaaminen sovittu jo seuraavalle päivälle.
En voi olla oma itseni kun näen sen miehen, en tiedä pitäisikö sanoa jotain. Pitäisikö ylipäätään ottaa koko kutsu esille, jos hän on kuin ei olisi koskaan sitä saanutkaan. Olisin kyllä odottanut jonkinlaista vastausta, mutta luulen syyn johtuvan siitä, että kutsu tuli liian nopeasti ja tapaaminen sovittu jo seuraavalle päivälle.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Nooh, miten teit sen treffikutsun?
Mautonta, jos ei vastannut. Aina pitää vastata. Jokainen nainen, jota olen milloinkaan elämäni aikana pyytänyt ulos ovat kaikki antaneet pakit. Kukaan ei ole jättänyt vastaamatta!
En tiedä miehen puhelinnumeroa, joten laitoin netin kautta viestin että haluaisiko hän lähteä kanssani kahville. Tiedän, että se on hölmösti tehty, mutta en voinut muutakaan.
Eräs kaverikin naureskeli ja sanoi että hän olisi varmaan vastannut jos olisi saanut "miettimisaikaa". Paljon sitä aikaa täytyy sitten olla? Kaksi päivää? Viikko?
Miten tämä nyt on näin vaikeaa?
Facebookkiin vai sähköpostiin (työ vai koti)?..
Millainen oli treffitkutsu?
Mitä jos hän ei nähnyt koko viestiä?
Kyllä minä ottaisin asian puheeksi, onko hän saanut viestiä, ja olisi ollut kohteliasta vastata, jos on lukenut.
12 tuntia
Pyysitkö nimenomaan treffeille vai 'ulos' tai seuraksi? Kun itse olen pyytänyt miestä ulos (niinkin on tapahtunut!) niin olen kysynyt häntä seuraksi, en treffeille. Siis tyyliin: "Olen menossa katsomaan elokuvan X, lähdetkö seuraksi?"
Silloin toiselle ei tule liikaa paineita ja toisaalta molemmat säilyttävät kasvonsa, ellei kiinnostus olekaan molemminpuolinen.
Helkalle pisteet diplomaattisuudesta. :)
Loistava vinkki helkalta.
Mies ei välttämättä voisi toimia noin, koska
- pyyntö katsottaisiin treffiehdotukseksi
- miehen oletetaan ilmaisevan kiinnostuksensa mikäli sellaista on
Mutta naiselle todella fiksu taktiikka :)
Ihan Facebookin kautta laitoin menemään. Luki viestin, koska viestin perässä luki niin.
Haluaisitko lähteä kanssani vaikka kahville huomenna?
Kyllä tämä varmasti aika tökeröltä kuulostaa, mutta minulla ei ole ollut kokemuksia treffeistä.
Oletteko kavereita facebookissa?
MIelestäni todella törkeää jos ei vastaa viestiin lainkaan.
Olen mies joka on toiminut joskus noin ja saanut todella ystävälliset pakit.
Odottele, kyllä hänen pitäisi vastata jotain tai on täysi törppö.
Ihan hyvä viesti, älä suotta harmittele. Rohkea olet, onnittelut siitä!
Annat asian olla, ja käyttäydyt niin kuin et koskaan moista edes ehdottanut, jos ei hän itse ota asiaa puheeksi.
aika kevyeltä viestiltä, eli ei tollaiseen ole mitään tarvetta vastata jos ei kiinnosta.
Miksi siitä treffeille pyytämisestä tehdään näin häpeällistä?
Sehän on vaan hienoa, että edes uskalsit! Olisit ylpeä itsestäsi.
Ja miksi hän ei sitten vastannut, onkin toinen asia... oletetaan, että osoite oli kuitenkin oikein. Ehkä hän on jollain tapaa ujo ja ajatus treffeistä voi ahdistaa. Ehkä hän on hämmentynyt, eikä tiedä mitä vastata. Ehkä hän on moukka... paha sanoa.
Mä itse saattaisin kysäistä seuraavalla tapaamiskerralla ihan vaan jotain, että "saitko mun mailin?" Ja jos se vastaa myöntävästi, niin sit vaan voisin todeta, että "on ihan kohteliasta vastata yleensä jotain..."
Ja kävelisin tilanteesta pois sen jälkeen. Se voi sit selitellä jos huvittaa.
yleensä treffipyyntöön ei vastata mitenkään naisen taholta ja jos vastataan vastaus kiusantuneen kielteinen ja jos pyyntö tapahtuu edes hieman julkisesti, niin seurauksena on jonkinasteinen nöyryytys. Jos pyyntö tapahtuu vaikka tietyn yhteisön, esim. työyhteisön sisällä, pyytäjä leimautuu ja hänelle naureskellaan ja pidetään jonkinlaisena luuserina tai pervona.
No joo, jos hän ON luuseri. Muutenhan nainen on imarreltu. Mutta miten sinä reagoisit, jos vaikka 90-kiloa painava Niina pyytäisi sinua julkisesti ulos? Olisit varmaan todella kohtelias hänelle....
Olkoot vaikka se 90kiloa painava Niina, mutta ei silti saa olla toiselle ilkeä. Asian voi ilmaista hienostuneemminkin.
Emme ole kavereita Facebookissa.
Tosiaan, on melko epäkohteliasta olla vastaamatta mitään. Ymmärrän kyllä, jos hän on ujo (kuten olen minäkin!) mutta eikai ainakaan netin välityksellä luulisi niin paljoa ujostella vastata. Ainakin itsellä on helpompi laittaa viesti netin kautta. En varmaan olisi uskaltanut edes soittaa, jos minulla olisi ollut hänen puhelinnumero.
Ei kukaan ole niin ujo ettei vastaa mitään.
Jos siellä näkyy että on lukenut viestin niin sitten hän ei tunne sinua lainkaan jne. tai sitten voisiko hän olla varattu?
Voi olla että miettii aikansa ennen kuin vastaa ettet loukkaannu vastauksesta.
Ei tuossa mitään väärää ole vaan rohkeaa toimintaa pyytää ulos noin suoraan.
Ei välttämättä ujoudesta kysymys. Tuollainen puskista tuleva viesti voi olla vaan niin vaivaannuttava, että päättää ignoorata sen ja toivoo, että ymmärrät yskän. Aika yleistäkin sellainen. Vielä tökerömmät "pakit" oli ehkä kerran kun soitin yhdelle naiselle ja pyysin elokuviin, no se suostui (koska ei kai kehdannut kieltäytyä), mutta sitten aina siirsi sitä päivää jolloin hänelle sopi monta kertaa, niin että vihdoin luovutin. Aika tökeröä tuokin, mutta moni ihminen on tuollainen. Ei se vittumaisuutta ole, vaan arkuutta, kun ei kehdata torjua suoraan ja toivotaan, että epäsuorasti toinen ymmärtää. Reilumpaa se olisi toiselle tietysti kohdata ja sanoa suoraan, mutta minkäs teet, ihmiset on pelkureita usein.
Ap:kin olisi voinut asiaa lähestyä vähän enemmän mutkan kautta, niin olisi ollut ehkä parempi lopputulos.
Olen saanut sellaisen käsityksen että hän on vapaa, mutta en tiedä ihan tarkkaan tietenkään. En tunne häntä niin hyvin, että tietäisin esimerkiksi ikää tms. Meillä on oletettavasti muutaman vuoden ikäero. Mietin, voisiko se johtua myös siitä? Silti mielestäni viestiin kuuluu vastata. Enemmän ehkä loukkaannun tästä kun joudun odottamaan ja en saa vastausta välttämättä koskaan, kun siitä että hän olisi vastannut kielteisesti. Täytyy uskaltaa kertoa rohkeasti mielipiteensä, enhän minä muuten voi tietää mitä hän ajattelee minusta.
Olemme siis olleet vähän tekemisissä, sanotaanko nyt työnpuolesta, mutta eihän siinä toiseen tutustu. Mutta eipä sitä voisikaan tutustua, jos ei ota sitä mahdollisuutta vastaan. Tässä tapauksessa hän olisi voinut yhdet kahvit hörppästä, mutta ilmeisesti ei paljon kiinnosta.
"Olemme siis olleet vähän tekemisissä, sanotaanko nyt työnpuolesta, mutta eihän siinä toiseen tutustu."
Siinähän juuri tutustuu toiseen. Duunista ne parhaat jutut ovat alkaneet!
Kun ette kerran ole fb-kavereita oletko varma että han sai viestin tunnisti sinut lähettäjäksi? Jos ei tunnista niin tuskin sitten lähtee kahvittelemaankaan. Olisit ensin pyytänyt kaveriksi sinne fb:hen ja vasta sen jälkeen treffikutsu jos huolii ensin kaverikseen.
Miehille ei kamnata koskaan tehdä aloitetta. Niillä on aina vain joku tietty tyyppi, jota ne hakee ja se on yleensä joku Megan Fox tms.
Kyllä minuakin vituttaisi jos joku läski tai esimerkiksi pari rasvapallonaista työpaikalta tekisi aloitteen.
Aina kyttäämässä ja odottamassa huomiota, aivan kuin minua kiinnostaisi.
Sitten vielä joku treffikutsu napsahtaisi yhtäkkiä...voi jeesus!
Sama juttu, sain itsekin kahvikutsun tekstarilla lihavalta kamalalta naiselta ja jätin vastaamatta.
Ootte te ätmit ihania. Lähdetkö kahville?
Olisit vastannut, että "on nyt vähän kiireitä seuraavat 10 vuotta, että jos katsottais sitten paremmalla ajalla".
Niin tyypillistä taas, ensin palstalla valitetaan kun naiset eivät muka koskaan tee aloitteita, sitten jos tekee vittuunnutaan siitä että "hyi vittu läski ämmä teki aloitteen". Turha olettaa, että ne kaikkein kauneimmat tapaukset itse aloitteita tekisivät (elleivät sitten bongaa jonkun todella poikkeuksellisen kiinnostavan miehen), kun ei heidän tarvitse (ja se johtuu ihan vaan teistä miehistä).
"Kyllä minuakin vituttaisi jos joku läski tai esimerkiksi pari rasvapallonaista työpaikalta tekisi aloitteen."
Ei minua kyllä vituta, vaikka saisinkin aloitteen (kunhan se ei ole ahdistelua vaan asiallinen aloite) joltain lihavalta mieheltä, vaikken itse lihava olekaan. Sanoisin vain kohteliaasti ettei kiinnosta, tosin ei ole paljoa kokemusta asiasta koska yllättävän harva mua lähestyneistä miehistä on loppujen lopuksi olleet lihavia.
"Aina kyttäämässä ja odottamassa huomiota, aivan kuin minua kiinnostaisi."
Siis rohkea treffeille pyyntö on vain huomionkerjäystä? Vai eikö voisi olla kuitenkin mahdollista, että se "huomiota kerjäävä läski" onkin ihan oikeasti kiinnostunut sinusta? Ja siinä tapauksessa ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa (huom. muista: KOHTELIAAT!) pakit. Jos ei niistä kohtelaista ensin usko vaan jää vainoamaan, niin sitten voi olla paikallaan sanoa karumminkin - mutta jos ei ole kyse mistään roikkujatapauksesta, en voi todellakaan ymmärtää tuollaista asennetta mitä tekstissäsi osoitit.
Mun mielestä tuollaiset tekstari/facebook-treffipyynnöt on aina vähän noloja ja antaa liian pelokkaan kuvan esittäjästään. Jos ei uskalla kasvotusten pyytää treffeille tai edes soittamalla, niin sitten ei kannata pyytää ollenkaan. Silloin saa myös sen vastauksenkin varmasti. Tilanne saattaa olla muutenkin sellainen, että jos kohdatessa ei ole edes mitään ns. kipinää ja kemiaa tuon toisen kanssa, niin joku tuollainen viesti tulee ihan puskista.
Toisaalta kun paskat on jo ns. housussa ja tehty mikä tehty, niin mitäs sitä enää murehtimaan.
Itse olen mies ja mun mielestä tekstarissa tai netissä tehdyssä kahvipyynnössä ei ole mitään negatiivista päinvastoin hieno homma kunhan kysyy.
Eiköhän sitä jännitä enemmän, kun jätti vastaamatta. Mitäs tuosta enää, asia tuli selväksi ja olet sen jo unohtanut parin kuukauden päästä. Kuka Jesse? Sami? Mikko?
Totta, töissähän sitä toiseen tutustuu, mutta me emme nyt niinkään hyvin. Luulen, että hän muistaa minun nimen ja tajusi kuka sen kutsun sitten lähetti. Vaikka enhän minä voi ihan varmaksi sitä sanoa.
Facebookissa näkee kun viesti on luettu.
Annoin kyllä pelokkaan kuvan, mutta en voinut soittaa kun ei ole numeroa. Soittaminen olisi ollut kyllä niin jännittävää, että tuskin olisin edes siihenkään pystynyt. Ainakin tietää sen verran minusta että olen ujo nainen. ;) Mutta antoihan se mieskin aika pelkurimaisen kuvan kun ei suostunut vastaamaan yhtään mitään. Minä ainakin olin rohkea ja kysyin!
Ja tuohon lisäystä vielä; en tajunnut odottaa paria kuukautta, koska olisin voinut kutsua kahville silloin kun vielä näemme. Se harmittaa todella paljon, koska se on nyt ehkä liian myöhäistä, koska olen jo treffikutsun laittanut eikä hän lähtenyt.
Ei, vaan parempi näin. Nämä pienet siemenet pitää laittaa ajoissa itämään, miehet on joskus hitaita kuin taivas. Ennustan, että tyyppi on eroottisesti virittynyt, kun tapaatte seuraavan kerran, ja täysin hölmistynyt siitä, että olet jo haudannut asian. Tule sitten kertomaan miten oli, kun olette töissä törmänneet.
Tuntuu tosi karmeelta, jos laittaa s-postia mistä vaan asiasta ihan vaan saadakseen jonkinlaisen kontaktin ja siihen ei edes vastata :( Toisaalta voi käsittää, ett äsaattaa olla moniakin syitä vastaamattomuuteen lähtien sen hetkisen elämäntilanteen vaikeudesta, jostain henkilökohtaisesta kriisistä, jonkun toisen kriisistä, avioeron riitaisuudesta, tai jos on jollain tapaa varattu sillä hetkellä. Silloin ymmärtää hiljaisuuden;)
Jos asiat ovat muuttuneetja niin päin pois, osottaisi olevansa rohkea mies ja vastaisi vihdon, vaikka aikaa kulunut kuinka ja paljon.
Sähköposti on nyt niin helppo. Mutta en ole koskaan saanut vstaus edes käsinkirjoitettuun kirjeeseen. Sähköpostiin ei siis välttämättä edes oleta saavansa mitään vastausta, mutta kirjeeseen toivoisi saavan jonkin vastauksen.
Jotkut osaavat kirjoittaa kirjeitä, joihin ei ole yhtä vastattavaa, joulukortistakaan ei palautettu tullut. Kaiken muun lisäksi oli halu tuottaa hyvää mieltä kohteelle;)
Pyytämättä, ihmiset on keskimäärin moukkia. Varsinkin naiset ei paljon vastaile.