seurustelimme jonkin aikaa miehen kanssa. meillä oli paljon meitä yhdistäviä asioita, puhuimme asioista ja meillä oli hyvä olla. sitten aloimme riidellä. mies oli niihin aikoihin aika masentunut ja sanoi kokevansa riittämättömyyttä. suhde päättyi. koin tulleeni hylätyksi.
jonkin ajan kuluttua hän alkoi ottaa minuun kumminkin uudelleen yhteyttä. en ensin vastannut mitään, sitten aikojen päästä vastasin viiveellä, kun viestejä tuli koko ajan. sitten hän halusi tavata. tapasimme muutamia kertoja. hän ehdotti aina vain uutta ja uutta tapaamista. venytin tapaamisten välejä.
en tiennyt, mitä hän haluaa minusta. itse en halunnut aloittaa suhdetta uudelleen.
no, ajan saatossahan siinä kävi niin, että hän oli sitkeä ja suhde lämpisi uudelleen. en voinut vastustaa tunteitani häntä vastaan.
sairastuin vakavasti ja hän oli se, joka toistuvasti sairaalassa valvoi sänkyni vierellä.
lopulta muutimme yhteen.
nyt olemme asuneet jonkun aikaa yhdessä. muuton yhteydessä sovittiin, että menemme naimisiinkin.
nyt häistä puhuminen ahdistaa miestä.
lisäksi seksi on hävinnyt lähes kokonaan.
en oikein tiedä, mitä teen tässä suhteessa. miksi hän minut tähän halusi. rakkauttaan hän vannoo, sanoo, että teot puhukoot puolestaan - ja niin monessa mielessä toki onkin mutta toisaalta koen, että hän elää ihan omaa elämäänsä.
en tiedä, mitä tekisin.
jonkin ajan kuluttua hän alkoi ottaa minuun kumminkin uudelleen yhteyttä. en ensin vastannut mitään, sitten aikojen päästä vastasin viiveellä, kun viestejä tuli koko ajan. sitten hän halusi tavata. tapasimme muutamia kertoja. hän ehdotti aina vain uutta ja uutta tapaamista. venytin tapaamisten välejä.
en tiennyt, mitä hän haluaa minusta. itse en halunnut aloittaa suhdetta uudelleen.
no, ajan saatossahan siinä kävi niin, että hän oli sitkeä ja suhde lämpisi uudelleen. en voinut vastustaa tunteitani häntä vastaan.
sairastuin vakavasti ja hän oli se, joka toistuvasti sairaalassa valvoi sänkyni vierellä.
lopulta muutimme yhteen.
nyt olemme asuneet jonkun aikaa yhdessä. muuton yhteydessä sovittiin, että menemme naimisiinkin.
nyt häistä puhuminen ahdistaa miestä.
lisäksi seksi on hävinnyt lähes kokonaan.
en oikein tiedä, mitä teen tässä suhteessa. miksi hän minut tähän halusi. rakkauttaan hän vannoo, sanoo, että teot puhukoot puolestaan - ja niin monessa mielessä toki onkin mutta toisaalta koen, että hän elää ihan omaa elämäänsä.
en tiedä, mitä tekisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä tuntui pahalle lukea tuota tekstiäsi. Olen nimimerkki "rakkaus ei loppunut". On vaikea kun tunteet herätellään uudelleen. Pääsin jo jotenkin varmuuteen, että suhde loppuisi, Mutta viimeksi kun mies kävi hän ehdotti jopa seksiä ja että voisimme jatkaakin. Mutta taitaa olla sama kuin vanhaa kaurapuuroa lämmittäisi. Sinulle sanoisin neuvoksi, että älä nyt naimisiin hosu. Minun niinkuin sinunkin täytyy nyt selvittää haluaako suhdetta joka jo ontuu pahasti.- Voi kun joku puhuis järkeä päähän,
Niin. Tällaista kai ymmärtää vain sellainen, jolle on tapahtunut se sama. Sanoin vähän aikaa sitten, että lähden pois, niin hän pyysi, etten lähtisi, että jaksaisin häntä...
Olisi kovin helppoa, jos en rakastaisi häntä. Keräisin vain tavarani ja lähtisin, enkä enää palaisi.
Luulin, että olemme jo kaikesta selvinneet, kun eron ja erillään olemisen jälkeen palaamme yhteen, mutta nyt huomaan, että olin tosi väärässä.
En epäile hänen rakkauttaan, mutta joku tässä hommassa vain ei toimi.
Hmm, nyt kyllä suosittelisin että menisitte puhumaan ammattilaiselle yhdessä tai erikseen. Sen verran tuota lastia teillä, masennusta yms. Ehkä siinä sitten selkenisi mitä kukakin tuntee ja haluaa. Ja ennenkaikkea se, miten jatkuu kummankin elämä.
En usko, että masentunut ihminen voi aidosti ketään rakastaa. Sairaus kääntää ihmisen niin sisäänpäin ja latistaa tunteet. Tietysti haluaa pitää susta kiinni. Ajattelee rakaztavansa. Ehkä jopa takertunut mielessään siihen, mitä oli ennen... Talousasiat toimii helpommin ja käytännönhommat paremmin yhdessä. Yksin on enemmän ahdistavaa ja enemmän vastuuta.
Toivon voimia sinulle tehdä hyviä ratkaisuja.