Usein, kun suhdetta vaivaa haluttomuus tms. onglemat, niin ihmiset toteaa tylysti vaan, että teillä on arki astunut suhteeseen. Ei sen kummempaa.
En usko tuohon. Vaikka kuinka elettäisiin arkea yhdessä monta kymmentäkin vuotta, niin jos toista rakastaa, häntä myös haluaa. Ja sen rakastamisen haluaa osoittaa. Jos seksi arkistuu, niin uskon, että rakkauskin on hiipunut. Vuosien myötähän intohimon pitäisi vaan vahvistua ja kasvaa, kun toisen oppii kunnolla tuntemaan!
Olen myös huomannut, että suhteen alussa käydään paljonn yhdessä joka paikassa. Mutta sitten jossain vaiheessa sekin jää, molemmat pyörii omissa ympyröissään. Mikä suhde se on, jossa vaan käydään nukkumassa samassa sängyssä, muuten liehutaan viikot toisensa jälkeen omien kavereiden ja harrastusten parissa?
Uskon, että eliniän kestää vain suhde, jossa löytyy haluja, romantiikkaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita koko eliniäksi. Koska kyllähän sitä haluaa viettää aikaansa sen kanssa, jota rakastaa. Kun vaan löytäisi sellaisen miehen, joka ei anna kaiken muuttua harmaaksi ja tylsäksi...
Itse olen yrittänyt pitää suhteissa vireillä mielikuvituksekasta seksiä ja keksiä yhteistä menemistä ja tekemistä. Yleensä n. 2-3 vuotta suhteen alkamisesta mies ei kuitenkaan vaan jaksa enää innostua vaan katsoo mieluummin tv:tä kuin rakastelee tai lähtee mielummin kaverille pelaamaan korttia kuin minun kanssani uimaan. Onko mitään järkeä jatkaa sellaista suhdetta enää?
En usko tuohon. Vaikka kuinka elettäisiin arkea yhdessä monta kymmentäkin vuotta, niin jos toista rakastaa, häntä myös haluaa. Ja sen rakastamisen haluaa osoittaa. Jos seksi arkistuu, niin uskon, että rakkauskin on hiipunut. Vuosien myötähän intohimon pitäisi vaan vahvistua ja kasvaa, kun toisen oppii kunnolla tuntemaan!
Olen myös huomannut, että suhteen alussa käydään paljonn yhdessä joka paikassa. Mutta sitten jossain vaiheessa sekin jää, molemmat pyörii omissa ympyröissään. Mikä suhde se on, jossa vaan käydään nukkumassa samassa sängyssä, muuten liehutaan viikot toisensa jälkeen omien kavereiden ja harrastusten parissa?
Uskon, että eliniän kestää vain suhde, jossa löytyy haluja, romantiikkaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita koko eliniäksi. Koska kyllähän sitä haluaa viettää aikaansa sen kanssa, jota rakastaa. Kun vaan löytäisi sellaisen miehen, joka ei anna kaiken muuttua harmaaksi ja tylsäksi...
Itse olen yrittänyt pitää suhteissa vireillä mielikuvituksekasta seksiä ja keksiä yhteistä menemistä ja tekemistä. Yleensä n. 2-3 vuotta suhteen alkamisesta mies ei kuitenkaan vaan jaksa enää innostua vaan katsoo mieluummin tv:tä kuin rakastelee tai lähtee mielummin kaverille pelaamaan korttia kuin minun kanssani uimaan. Onko mitään järkeä jatkaa sellaista suhdetta enää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykyjään puhutaan paljon laatuajasta, mitä se sitten tarkoittaakaan. Minulle on tärkeää (puhuttakoon tästä nyt sitten laatuaikana), että saan olla mieheni kanssa joka päivä vähän aikaa ihan kahdestaan. Tuo voi kuulostaa hassulta kun sanon, että me asumme ihan kahdestaan, meillä ei ole lapsia.
Mutta tuolla kahdestaan ololla tarkoitan ihan sitä, että ollaan vaikka sohvalla syleikkäin, silittelyä, rapsuttamista jne. Ei sanojakaan välttämättä tarvita. Tieto toisen läsnäolosta (henkisesti) riittää.
Tapaan joskus sanoa miehelleni, että "mulla on ikävä sua", vaikka olisimme olleet koko päivän kotona molemmat. Mutta tällöin onkin ollut niin, ettemme ole olleet toistemme lähellä oikeasti (=henkisesti). Jos ymmärrätte ajatukseni... Pienikin halaus tai silitys tai ihan vaan pysähdys yhdessä siten, että maailma sulkeutuu ympäriltä, helpottaa.
Kun tällainen jokapäiväinen pieni henkinen läheisyys on täyttänyt molempien tarpeen toisesta ihmisestä, makuuhuonehommat jaksavat kiinnostaa vuodesta toiseen. Uskokaan pois.
En tiedä, kuinka tämä nyt meni sivuraiteille, mutta tulipahan kirjoitettua.
kirjotit varmasti myös asiaakin, mutta itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei seksi ja yhdessä meneminen joka paikkaan ole elinehto suhteen säilymiselle...
Toisille seksi ei merkitse niin paljon kuin toisille... todettu juttu on se, että ne seksuaalisesti virittyneet parit viihtyvät yhdessä, samoin kuin ne "ei niin usein rakastelevat"... Mielestäni ei voi verrata niin, että parit jotka rakastelevat kerran kuukaudessa olisivat jotenkin ei niin hyviä pareja kuin ne kerran päivässä rakastelevat... PÄÄASIA on se että kumppanit ovat samalla aaltopituudella toistensa kanssa...
Ja vielä tuohon yhdessä tekemiseen... Pitää paikkansa.. Mutta sekin on faktaa että kyllä ilman kumppaniakin on normaalia mennä esim. juhlimaan... siitä ei kannata heti ottaa hernettä nenään... On hyvä, että osataan mennä yhdessä ja erikseen.. Siinäkin se luottamus toista kohtaan kasvaa ja ei olla niin takertuneina toiseen.. on osattava olla myös yksin... Joskushan sitä on kuitenkin erottava (kuolemassa, niin karulta kun se kuulostaakin)
..olenko aivan hakoteillä???
Mutta ehkä me ollaan sitten liian erilaisia. Toinen haluaa seksiä, toinen ei. Jos molemmat olisi haluttomia rakastelemaan, kaikkihan olisi ok. Hassua tässä on vaan se, että miehen edellinen suhde päättyi osaksi siihen, kun tyttöystävä ei välittänyt rakastelusta...
Ja tottakai molemmat saa mennä välillä menojaan. Kurjaksi menee vaan, kun ei ole niitä yhteisiä menoja oikeestaan enää ollenkaan...