http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014102118768030_lz.shtml
Nyt jo siis "parisuhdeasiantuntija" on sitä mieltä ettei syyllistä pidä etsiä..
Kyllä käsittääkseni tapahtui suhteessa mitä hyvänsä ennen pettämistä niin jos suhdetta ei sitä ennen ole lopetettu niin syyllinen on vain yksi henkilö: pettäjä itse.
Tällaista ihmissuhdesontaa varsinkin naiset jaksavat pyöritellä jossa keksitään jälkikäteen tekosyitä ja asiat pyöritellään päässä toisen syyksi, koska "syyllisten etsiminen ei ole hauskaa eikä auta pääsemään eteenpäin".
Vähän sama kuin nykyajan vankilatuomiot raiskauksista ja tapoista. Syyllistä varsinaisesti ei ole vaan hänet pitää yrittää sopeuttaa muuhun yhteiskuntaan jäipä uhrille millaiset tahansa arvet.
"Figes myös ihmettelee nyky-yhteiskunnan automaattisesti tuomitsevaa suhdetta pettämiseen. Esimerkiksi alkoholisteja tai masentuneita ei syyllistetä samalla tavalla, vaan heitä säälitään ja ymmärretään. Uskottomuudesta puhuttaessa ei kuitenkaan ymmärretä, vaan etsitään uhreja ja syyllisiä. Hänen mukaansa suurin osa syrjähypyistä ei kuitenkaan johdu pahuudesta ja lihanhimosta. Ihmiset hairahtuvat heikkouksiensa takia, tai esimerkiksi koska ovat onnettomia tai pitkästyneitä."
Lihan himot eivät ole syynä vaan "heikkoudet" jotka tietysti inhimillisesti ovat verrattavissa alkoholismiin ja masennukseen!
Herregude.
Eli kun nainen kyllästyy ja ********** märkänä menee jonkun toisen miehen painettavaksi niin syy on sen miehen joka on suhteessa hänen kanssaan eikä siinä että nainen ei ole tuonut esille ongelmia parisuhteessa tai eronnut kun ********** on kuivunut suhteen aikana.
AIka ***** sairasta!
Nyt jo siis "parisuhdeasiantuntija" on sitä mieltä ettei syyllistä pidä etsiä..
Kyllä käsittääkseni tapahtui suhteessa mitä hyvänsä ennen pettämistä niin jos suhdetta ei sitä ennen ole lopetettu niin syyllinen on vain yksi henkilö: pettäjä itse.
Tällaista ihmissuhdesontaa varsinkin naiset jaksavat pyöritellä jossa keksitään jälkikäteen tekosyitä ja asiat pyöritellään päässä toisen syyksi, koska "syyllisten etsiminen ei ole hauskaa eikä auta pääsemään eteenpäin".
Vähän sama kuin nykyajan vankilatuomiot raiskauksista ja tapoista. Syyllistä varsinaisesti ei ole vaan hänet pitää yrittää sopeuttaa muuhun yhteiskuntaan jäipä uhrille millaiset tahansa arvet.
"Figes myös ihmettelee nyky-yhteiskunnan automaattisesti tuomitsevaa suhdetta pettämiseen. Esimerkiksi alkoholisteja tai masentuneita ei syyllistetä samalla tavalla, vaan heitä säälitään ja ymmärretään. Uskottomuudesta puhuttaessa ei kuitenkaan ymmärretä, vaan etsitään uhreja ja syyllisiä. Hänen mukaansa suurin osa syrjähypyistä ei kuitenkaan johdu pahuudesta ja lihanhimosta. Ihmiset hairahtuvat heikkouksiensa takia, tai esimerkiksi koska ovat onnettomia tai pitkästyneitä."
Lihan himot eivät ole syynä vaan "heikkoudet" jotka tietysti inhimillisesti ovat verrattavissa alkoholismiin ja masennukseen!
Herregude.
Eli kun nainen kyllästyy ja ********** märkänä menee jonkun toisen miehen painettavaksi niin syy on sen miehen joka on suhteessa hänen kanssaan eikä siinä että nainen ei ole tuonut esille ongelmia parisuhteessa tai eronnut kun ********** on kuivunut suhteen aikana.
AIka ***** sairasta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä sairasta siinä on, että joku kehottaa avioliiton molempia osapuolia niin pettäjää kuin petettyä katsomaan peiliin ja ottamaan vastuun paskasta ja pilalle menneestä suhteestaan? Vai ymmärsitkö niin että tuossa puhutaan vain naisen uskottomuudesta? Ei puhuta, vaan uskottomuudesta yleensä. Olipa uskoton mies tai nainen ja olipa petetty mies tai nainen, niin molemmat on syyllisiä yhtälailla perseestä olevaan liittoonsa, jossa ollaan jo niin syvällä suossa, että toinen lähtee hakemaan muiden seuraa.
On paljon asiantuntijoita, jotka asettavat ihmisille, pettäjille, petetyille ja pareille ihan omia vaatimuksia "näin sinun pitää tehdä, jotta onnistut, näin et saa ajatella etkä tehdä".
Lähinnä he suututtavat mielipiteillään, tiedosta ei voi puhua, kun asiantuntija väittää omaavansa elämää suuremman totuuden siitä, mitä uskottomuus on ja miten se pitää ratkaista.
Oman elämän ja oman parhaan kannalta toisen syyllisyys on toisarvoinen asia. Merkityksellistä on se, halutaanko parisuhdetta jatkaa vai ei, ja jos sitä halutaan jatkaa, asia pitää tavalla tai toisella pystyä käsittelemään ja jättämään sen jälkeen taakse. Valitettavan moni parisuhdetta jatkava tekee sen sillä asetelmalla, että toinen oli syyllinen ja sille toiselle jotakin velkaa, ja pettäminen otetaan joka riidassa aseeksi. Ei minun mielestäni ainakaan mitenkään rakentava asetelma parisuhteessa kummallekaan osapuolelle.
Jos taas suhde päättyy pettämiseen, petetty osapuoli tekee vain itselleen vahinkoa sillä, jos jää rypemään siihen, että syyttää toista, kuinka tämä pilasi hänen elämänsä.
Varsinaisessa syyllisyydessä ei ole minun mielestäni mitään epäselvää, jokainen on vastuussa omista valinnoistaan, eikä minun mielestäni mikään, mitä petetty on tehnyt, voi olla hyväksyttävä peruste pettämiselle. Mutta syyttäminen ja sen syyllisyyden korostaminen ei kuitenkaan johda mihinkään ja on siksi turhaa.
>Merkityksellistä on se, halutaanko parisuhdetta jatkaa vai ei, ja jos sitä halutaan jatkaa, asia pitää tavalla tai toisella pystyä käsittelemään ja jättämään sen jälkeen taakse.>
Tosiaankin merkityksellistä, mutta artikkelissa todetaan että etäisyyttä täytyy ottaa reippaasti. Minusta etäisyyden saaminen vaatii vuosia, ei kuukausia. Pitkä aika suhteen kannalta, joten harvoi toteutuu. Varmemmin kaiketi heillä, jotka pitkä eron jälkeen palaavat yhteen.
Miten niin etäisyyttä PITÄÄ ottaa? Voi olla yhdelle parille totta, toiselle ei ole.
Minä en kyllä näe, että etäisyys vaatisi vuosia - minusta vuosien etäisyys tarkoittaisi sitä, että suhde lopetetaan ja aloitetaan sitten vuosien päästä uudelleen jos aloitetaan. Vuosien kesto tarkoittaisi minusta, että petetty osapuoli valitsee jäädä rypemään siihen, että häntä on loukattu, ja haluaa vain syyllistää toista omasta kurjuudestaan ja olla ottamatta itse vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.
Minusta etäisyyden ottaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että annetaan akuutin tunnemyrskyn laantua, ennen kuin tehdään mitään lopullisia päätöksiä.
Elämä opettaa, että ihmiset tekevät virheitä, kaikki ihmiset. Anteeksikin voi antaa - se tarkoittaa silloin sitä, ettei niitä vanhoja kaiveta esiin jokaisessa riidassa. Se tarkoittaa myös sitä, että pettäjä on vilpittömästi pahoillaan, mikä taas tarkoittaa sitä, että hän myös sitoutuu siihen, ettei petä uudelleen. Asian taakse jättäminen on minusta kiinni "vain" siitä, onko keskinäinen luottamus mahdollista palauttaa. Jos ei ole, suhdetta on turha jatkaa.
On ihan luonnollista tuollaisessa tilanteessa kokea surua, vihaa, pettymystä, ja halua syyttää toista. Ne tunteet saa ja pitääkin käydä läpi, mutta oman itsen takia pitäisi myös nousta sen jälkeen jaloilleen, katsoa eteenpäin ja taas miettiä, miten niistä lähtökohdista luodaan mahdollisimman hyvää tulevaisuutta, joko yhdessä tai erikseen.