Näin vuoden ja kauden alkaessa budolajit hakevat taas uusia harjoittelijoita ja moni alasta kiinnostunut miettii, mihin menisi, valinnan mahdollisuuksia kun on.
Yleensähän nämä lajit tai seurat järjestävät esittelytilaisuuksia, jossa muutama ylempivöinen esittää kataa tai heittoja ja itsepuolustustilanteita; joku voi halkaista nyrkillä vaikka tiilen. Hyvä niinkin. Valitettavasti ne antavat kuitenkin varsin pintapuolisen kuvan itse harjoituksista ja moni lopettaakin pian kesken pettyneenä.
On esimerkiksi suuri harhaluulo olettaa, että karateharjoitukset ovat pelkkää itsepuolustuksen opettamista, minkä kuvan esittelystä usein voi saada. Ns.rambo-henkiset toteavat ensimmäisten joukossa, ettei tämä ole heille.
Kannattaisi käydä seuraamassa kyseisen lajin tai seuran normaaleja harjoituksia ja kiinnittää huomiota esim.ohjaajien käyttäytymiseen. Musta vyö on todiste taitoista, mutta ei välttämättä ohjaajan kyvyistä. Joskus tavattava sadismi on tästä pahimpia osoituksia.
Syytä on ottaa myös selville, missä määrin alalla tapahtuu onnettomuuksia. Vetoaminen siihen, että kaikilla tulee olla vakuutus, on huono puolustelu.
Olisi hyvä, jos tuntisi jonkun, joka on harjoitellut kyseisessä seurassa. Tältä voisi kysellä harjoitusten laadusta ja tyylistä.
On myös ymmärrettävää, että harrastukseen kyllästyy pian, jos matka harjoittelupaikalle on kohtuuttoman pitkä, harjoituksissa kun on käytävä 2-3 kertaa viikossa.
Yleensähän nämä lajit tai seurat järjestävät esittelytilaisuuksia, jossa muutama ylempivöinen esittää kataa tai heittoja ja itsepuolustustilanteita; joku voi halkaista nyrkillä vaikka tiilen. Hyvä niinkin. Valitettavasti ne antavat kuitenkin varsin pintapuolisen kuvan itse harjoituksista ja moni lopettaakin pian kesken pettyneenä.
On esimerkiksi suuri harhaluulo olettaa, että karateharjoitukset ovat pelkkää itsepuolustuksen opettamista, minkä kuvan esittelystä usein voi saada. Ns.rambo-henkiset toteavat ensimmäisten joukossa, ettei tämä ole heille.
Kannattaisi käydä seuraamassa kyseisen lajin tai seuran normaaleja harjoituksia ja kiinnittää huomiota esim.ohjaajien käyttäytymiseen. Musta vyö on todiste taitoista, mutta ei välttämättä ohjaajan kyvyistä. Joskus tavattava sadismi on tästä pahimpia osoituksia.
Syytä on ottaa myös selville, missä määrin alalla tapahtuu onnettomuuksia. Vetoaminen siihen, että kaikilla tulee olla vakuutus, on huono puolustelu.
Olisi hyvä, jos tuntisi jonkun, joka on harjoitellut kyseisessä seurassa. Tältä voisi kysellä harjoitusten laadusta ja tyylistä.
On myös ymmärrettävää, että harrastukseen kyllästyy pian, jos matka harjoittelupaikalle on kohtuuttoman pitkä, harjoituksissa kun on käytävä 2-3 kertaa viikossa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...että ne rambo-henkiset ei kauan mukana pysy. Do tai sen merkitys ei varmastikaan merkitse mitään näille ramboilijoille
niinhän se että jos joku "rambo" tulee vaikka HMD harjotuksiin niin ei siellä kauan jaksa olla...kun he eivät tajua do:n tarkoitusta tai ynnä muuta sellaista mikä kuuluu meidän lajiin...
Vammoista sanoisin, että kannattaa olla harjoituksissakin varovainen.
Niistä voi tulla seuraavien 70 vuoden ajaksi vaiva, joka estää niin budo-lajien harjoittelun kuin monen muunkin liikuntamuodon harjoituksen, ja pahimmassa tapauksessa muutakin, jopa rajoittaen työntekoa. Vakuutus on silloin laiha lohtu. Kuolemantapauksistahan budo-lajeissa, toisin kuin vaikkapa laskettelussa, ei liene tietoa.
Loukkaantuminen on lopettanut usean budo-harrastajan, jopa kilpailijan uran.
Kannattaa noudattaa siis varovaisuutta. Kime-käsitten soveltaminen käytännössä on tärkeää.
Tiesittekös että esimerkiksi jääkiekossa loukkaantumisriski on lähes kymmenkertainen verrattuna mihin tahansa budolajiin? Mistähän mahtanee johtua? Ja jalkapallossa on viisinkertainen loukkaantumisriski.
Kuolemantapauksia en muista kuin yhden viime vuosilta, Lahdesta eräästä näytöksestä jossa kaveri potkaisi sääriluulla toista päähän. Yksi halvaantuminen on muuten samoin Lahdesta, jossa toinen teki (taas näytöksessä) jalkasakset kaulaan ja kaveri otti ja halvaantui.
Mutta harvinaisia nämä tapaturmat prosentuaalisesti ovat, verrattaessa näihin "vaarattomiin pallopeleihin".
Järki mukaan salillekin, kyllä sillä pärjää pitkälle ja jos ei järki riitä tai taidot niin aina voi jättää jonkin tekniikan tai heiton väliin. Jokaisen valmentajan PITÄÄ antaa harjoittelijoiden vapaasti valita tekeekö harjoitteen vai ei.
Itse kannatan ehdottomasti karatea. Laaja tekniikka-arsenaali, treenata voi kilpaillakseen tai sitten taistellakseen ja käytännössä mikä tahansa voi toimia, eli jos osaa painia, niin sitä voi soveltaa myös karatessa edukseen.
Erityisen hyvä merkki on lajin normaaleissa treeneissä oleva henki, eli jos meininki on asiallienn, niin varmasti ainakin joku osaa asiansa.
niinpä ....
mulla tosin nkävi niin hyvin et sensei anto sen oikeen kuvan siittä harj. mitä sillä salilla on..
ja reenejä on 6 kertaa viikos
ja en oo pettyny lajiin ja on suunitteilla et alottasin katorin ja escriman tai ninjutsun
eipä täs muuta ja jaksa reenata kovast=)