Olen seurustellut rakkaani kanssa neljä vuotta, joista yli kolme ollaan asuttu vähintään 80km:n päässä toisistamme.
2,5 vuotta nähtiin n. joka viikonloppu, sitten puoli vuotta kullan armeijan takia vähän miten sattui. Nyt ollaan asuttu yhdessä maaliskuusta asti. Ensi vuoden elokuussa pitäisi lähteä opiskelemaan 230 km:n päähän kahdeksi vuodeksi, yksin.
En tiä kestääkö suhde sitä ettei voi nähä ihan joka viikonloppu. Rankkaa on ollut välissä vaikka ollaan nähty joka viikonloppu. Aina se on vaan ollu niin ihanaa nähä viikonloppuisin. En mitään muuta toivo niin paljon kuin että saisin seurustella kultani kanssa.
En tiedä miten jaksan sen 2 vuotta..
auttakaa...kokemuksia...
2,5 vuotta nähtiin n. joka viikonloppu, sitten puoli vuotta kullan armeijan takia vähän miten sattui. Nyt ollaan asuttu yhdessä maaliskuusta asti. Ensi vuoden elokuussa pitäisi lähteä opiskelemaan 230 km:n päähän kahdeksi vuodeksi, yksin.
En tiä kestääkö suhde sitä ettei voi nähä ihan joka viikonloppu. Rankkaa on ollut välissä vaikka ollaan nähty joka viikonloppu. Aina se on vaan ollu niin ihanaa nähä viikonloppuisin. En mitään muuta toivo niin paljon kuin että saisin seurustella kultani kanssa.
En tiedä miten jaksan sen 2 vuotta..
auttakaa...kokemuksia...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi sun kirjoitus valaisi mun tulevaisuutta ja ajatuksia! Muutin opiskelemaan yli 350km päähän poikakaveristani ja nyt huolestuttaa kuinka meille käy. Ollaan tosin puhuttu yhteenmuuttamisesta jne. ja halutaan olla yhdessä. Silti meinaa välillä usko loppua. Ihana kuulla että muilla ainakin on onnistunu. :) Jos te olette noin pitkään ollu yhdessä ja toiminu tähänkin asti, miksi ei sitten vielä pari vuotta?! Tsemiä.
nyt meillä on ongelmia..suuria ongelmia. Koitetaan selvittää ne ja jatkaa yhdessä. Jos pystytään olemaan ensi syksyyn asti yhdessä, vaikka ongelmat oisivat vielä, en usko että suhde kestää. Omasta puolestani voin sanoa että kestää, mutta en kultani.
Mutta toivotaan että tämä kestää ja ongelmat saadaan selvitettyä...
ja se toinen on että välimatka pitenee, nähdään harvemmin..
Voisin sanoa tuohon ettäyrittäkää hyvät ihmiset kestää..itselläni on rakkaani kanssa yli tuhat kilometriä välimatkaa..nähdään kahden kuukauden välein noin kaksiviikkoa kerralaan. Näin ollaa eletty kohta yli puolivuotta ja toiset puolivuotta tiedossa ja sen jälkeen on aikomus muuttaa samaan maahan..yhteiseen kotiin..missä päin maailmaa se sitten onkaan. kyse ei siis ole vaihto-oppilas vuodesta vaan kumpikin asuu oikeasti omissa maissaan. kaikesta huolimatta jaksetaan kestää ja haaveilla tuosta yhteisestä tulevaisuudesta. siis 250 km ei ole paljon paitsi silloin jos rakkaus ei ole tarpeeksi vahva ei se kestä vaikka asuis saman katon alla...