Eli ihan tällanen yleinen lääkekysely kun ois kiva tietää mitä lääkkeitä muilla menee.
Itselläni menee:
Masennukseen: Venlafaxin 225mg/ vrk
Ahdistukseen: Lyrica 2x150mg ja Diapam 10-30mg/vrk
Illalla unen turvaamiseksi: Ketipinor 50mg ja mirtazapin 15mg/vrk
Diapam minulla on ns tarvittaessa ja yleensä pärjään tuolla 10mg/vrk
Lyrican olen vasta aloitellut ja se nostetaan varmaan maksimiin eli 600mg/vrk.
Itselläni menee:
Masennukseen: Venlafaxin 225mg/ vrk
Ahdistukseen: Lyrica 2x150mg ja Diapam 10-30mg/vrk
Illalla unen turvaamiseksi: Ketipinor 50mg ja mirtazapin 15mg/vrk
Diapam minulla on ns tarvittaessa ja yleensä pärjään tuolla 10mg/vrk
Lyrican olen vasta aloitellut ja se nostetaan varmaan maksimiin eli 600mg/vrk.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt onnellisesti lääkkeetön, takana aikamoinen lääkerumba.. minäkin onneton menin aikoinaan psykiatrian höpö juttuihin mukaan ja uskoin sekä luotin heidän "ammattitaitoon"
Homma alkoi tyylikkäästi rauhoittavista, josta siirryttiin hyvin pian masennuslääkkeisiin (ssri, snri, mirtazapin) pregabaliini, neuroleptit (ketiapiini
sekä risperidoni) Eli lääkkeitä vaihdeltiin ja lisättiin kun masennus ei vaan helpottanut.. vaikka lääkkeitä meni aivan järjettömiä annoksia ei olo ja vointi vain helpottanut. Tuota kierrettä aikoinaan kesti 1,5 vuotta.
Lopulta olin jo oikeasti sekaisin päästäni, väsynyt ja saamaton. Lihoin kymmeniä kiloja pienessä ajassa, olin passiivinen, muistini katosi ja mikä huolestuttavinta en osannut ajatella enää muuta kuin kuolemaa (itsemurhaa) Terveydenhuollon puolella ei yksikään sielu myöntänyt että olojeni outous ja kummallisuus olisivat psyykelääkkeiden aiheuttamia.
Olin kuulema sairastunut henkisesti!
Itse ja läheiseni kuitenkin yhdistimme hulluuteni lääkkeisiin ja niiden syömiseen. Olen aikoinaan "hakenut apua" kiusaamiseen, en siihen että päässäni olisi naksahtanut tai olisin sekoillut tms.
Apu kaikenkaikkiaan oli hyvin kummallista, outoja keskusteluja mt-toimistolla.. keskustelujen sisältö, pari esimerkkiä:
Hoitaja: Luetko lehtiä?
Minä: Kyllä, olen lapsesta saakka pitänyt lukemisesta. Minulle on tärkeää seurata aikaani ja tapahtumia/ilmiöitä.
Hoitaja: Mitä lehtiä?
Minä: Tiede lehti ja Geo
Hoitaja: Ei ole kyllä hyväksi, että luet noin raskaita lehtiä!
Minä: Miksi? Mitä suosittelet?
Hoitaja: Seiska lehteä...
Hoitaja: Milloin valmistuitkaan ammattiin?
Minä: 1998
Hoitaja: Saanko arvata.. sait varmasti päästötodistuksen rimaa hipoen?
Minä: En kai.. minä sain kurssini toiseksi parhaimmat paperit, eli ihan kiitettävin arvosanoin valmistuin
Tämä vuodatukseni kertokoon sitä karua kieltä mitä psykiatrinen "hoito" todellisuudessa on. Lääkkeitä ja ihmismielen lyttäämistä ja tallomista. Kaikki tuolla lähtee siitä, että on sairas. Sairas nyt ja aina. Mitään asioita ei voida käsitellä siltä pohjalta että yksilö voikin olla "terve" mutta toisinaan ajautuu yhteisöihin jotka toimivat kieroutuneesti / sairaasti ja saavatkin yksilön murtumaan.
Onneksi olen nykyisin vapaa lääkkeistä, vapaa psykiatrisesta järjestelmästä. Tulen toimeen terveellä järjellä, olen elämäni paras asiantuntija. Saan itse päättää menenkö tänään sienimetsään vai lähdenkö pohjoiseen vaeltamaan. Saan tehdä sitä työtä mitä haluan, eikä minun tarvitse pitää mitään tiliä ajatuksistani ja tunteistani vieraalle henkilölle.
En ole riippuvainen lääkkeistä, ja mihin ihmeeseen minä lääkkeitä tarvitsen jos tulen toimeen itseni ja ympäristön kanssa?
Ruoka olkoon lääkkeeni
Vähän off topic puolelle meni tuo sinun viestisi mutta kaikkea hyvää sinulle ja harmi että olet saanut noin huonoa kohtelua ja ettei lääkkeet sopineet sinulle.
No, menihän se hieman valituksen ja avautumisen puolelle =)
Olen kuitenkin nähnyt tuon lääkinnällisen puolen ja siihen liittyvät ikävät seuraukset.
Ravinteikkaalla ruualla ei nykyisin ole sijaa sairauksien ehkäisyssä saatikka hoidossa. Tämän päivän terveydenhuolto ei edes perustu missään määrin ennaltaehkäisyyn, mikä olisi mielestäni se järkevä malli.
Joten ruoka olkoon lääkkeeni.
Taidat olla todella pahasti traumatisoitunut kun tarvitset lääkkeet jotka sekä stimuloivat, rauhoittavat, turruttavat, päihdyttävät ja nukuttavat. Varmaan pienemmät sivuvaikutukset olisi jos käyttäysit ihan vaan kovia huumeita esim. opiaatteja. Voi kuulostaa provolle mutta toi lääkemäärä on jo pelottavampi kuin yksittäinen huumausaine.
Kyllähän mä aika traumamöykky olen ja huumausaineita ei saa laillisesti nii noilla mennään. Ymmärrän myös että ns normaali ihminen saattaa säikähtää tollasia lääkkeitä/määriä.
Et itse sitten ole normaali ihminen vai? Oletko muukalainen, miltä planeetalta, jos saa kysyä?
Kiitos nimim. Hippokrates...., että jaoit kokemuksesi. Tarinasi on erittäin tavallinen psykiatrian alalta. Ongelma on "hoito" itse. Alkuperäinen ongelma on aina pientä siihen verrattuna mitä psykiatrisestä "hoidosta" seuraa. Onneksi sinä heräsit todellisuuteen lopulta. Monet eivät ole yhtä viisaita ja tarkkaavaisia.
Joo olisi todella mielenkiintoinen tutkimus jos tutkittaisiin mikä olisi mahdollisimman tehokas ja vähähaittainen aine verrattuna tuommoiseen lääkekomboon. Tulokset saattaisivat yllättää. No mutta jos itselle sopii niin eihän siinä sitten ole mitään väärää. Olisi se silti vaan hieno maailma jossa lääkäri voisi määrätä mitä tahansa mikä potilaan elämää parhaiten auttaa ja saa sen kulkemaan mahdollisimman pienillä pitkäaikaisvaikutuksilla.
Paniikkihäiriöön 5mg escitalopram actavis ja 0,5mg rivatril.
Nukkumiseen 5mg triptyl.