Rahahuolet suhteessa

Monessakohan perheessä palkkapussi on samansuuruinen ja silti ollaan onnellisia. Keskity nyt suhteeseenne ja tee siitä mahdollisimman onnellinen ja avec-tilaisuuksiin menet nenä pystyssä. Onkohan kaikki hänen kolleegojensa vaimot huippupalkattuja, eiköhän sieltä löydy monenmoista, jopa onnettomia liittoja. Anna miehesi rakastaa sinua ja opettele ottamaan vastaan, hän ostaa sinulle lahjoja ja haluaa ilahduttaa sinua aivan samoin kuin sinäkin, ei siinä ole euroista kysymys. Parisuhdetta ei tee onnelliseksi korkea elintaso vaan hellyys, luottaminen, ystävyys, yhteiset harrastukset, seksi.... Rupeahan nauttimaan onnestasi.

Hei alkuperäinen, nyt näyttää siltä, että sinulla on hieman huono itsetunto. Nyt ryhdistäydyt ja unohdat tuollaiset naurettavuudet. Noin sen pitääkin mennä oikeassa parisuhteessa, että jos tuloerot ovat suuren ja toinen on todella pienipalkkainen niin kyllä toisen pitää ottaa huomioon se juuri tuossa vuokranmaksussa ja elämisessä. Mieshän rakastaa sinua ja osoittaa sen, älä häpeile ja tunne huononmuuden tunnetta hänen rinnallaan vaan keskity siihen miten ihana mies sinulla on.

Sellaistako sen pitäisi olla avoliitossa että varakkaampi syö hienoja ruokia nenäsi edessä kun sinä vetelet tonnikalaa napaasi ja lasket rahojasi, että riittääkö ne ruokaan. Sellaistako sen pitäisi olla että varakkaampi matkustelisi yksin kalliille lomille säännöllisesti ja sinä jäisit rannalle vilkuttamaan kun sinulla ei ole rahaa? Ei sen sellaista pidä olla. Minä joskus nuorena typeryksenä kun vielä opiskelin elin työssäkäyvän miehen kanssa parisuhteessa, jossa mies tienasi yli 10 kertaa enemmän kuin minä. Minä katselin sivusta kun mies söi herkkujaan ja minä laskin rahojani, minä katsoin sivusta miehen matkustelua johon minulla ei ollut varaa. Miehen mielestä minun olisi pitänyt vain olla vielä säästäväisempi ja karsia menoja - olihan minulla vain tilanne että sain opintorahan ja joskus silloin tällöin ylimääräisiä kuukausituloja, josta ei pahemmin säästelty sillä kaikki meni elämiseen. Vuokraa sentään sain maksaa suhteessa "tuloihini" mutta kyllä hän siitäkin muutaman kerran naljaili että "ilmaiseksi" saan asua. Naimisiinkin oltiin menossa, mutta onneksi ei ikininä niin pitkälle menty. Tuli jotain parempaa, nimittäin ero.

Eli miehesi rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa sinua. Eikö sen pitäisi riittää. Älä enään tuhlaa energiaasi siihen, että tunnet itsesi jotenkin huonoksi.

Ihan ekaksi haluan kysyä oletko itse tämän miehen kanssa hänen paremman tulotason takia. Tuskinpa olet. Se on mukavaa, että on rahaa mutta mielestäni sitä pitäisi sitten olla TODELLA PALJON, että se voisi olla motiivina parisuhteeseen.

Kirjoittamastasi päätellen asia ei miestäsikään häiritse. Ja jos asia sinua kalvaa mikset puhu asiasta hänelle.

Työpaikkasi on siis sairaalaa ja miehesi on ilmeisesti lääkäri. Ilmeisesti sairaala on viimeisiä paikkoja, jossa niin sanottu luokka-ajattelu vielä on voimissaan. Ilmeisesti lääkärit pelkaavät oman arvovaltansa kärsivän jos ollaan liikaa tekemisissä "alempien" hoitajien kanssa. Tosin tiukoissa tilanteissa vaaditaan sitä arvovaltaa. Pitää siis ymmärtää myös lääkäreiden käyttäytymistä.

Huhuja ei silti aina kannata ottaa liian tosissaan. Ennemmänkin ne tapa jolla puretaan omaa mielipahaa ja tahallaan pyritään sitä toisille aiheuttamaan.

Tohon sinun heittosi siis viitaten, että huhupuheiden mukaan miehesi on kanssasi vain siksi kun olet kaunis.
Voihan se olla yksi tekijä, varmaankin vaikuttaa asiaan. Kauneus tuskin itsessään on mikään vika, se voi kuitenkin aiheuttaa kateutta. Lisäksi se yleensä parantaa ihmisen itsetuntoa, joka taas joskus tulkitaan aiheettomasti ylpeydeksi.

Asia on kuitenkin on niin, että raha, valta ja kauniit naiseet on aina yhdistetty toisiinsa.
Tämä osittain laskelmoitua mutta myös luonnollinen käyttäytymistapa, jonka syynä luonnonvalinta.

Pyritään siis saamaan kumppani, joka pystyy turvaamaan oman ja jälkeläisten tulevaisuuden.
Tai toisaalta saamaan kumppani, jonka kanssa tulevat jälkeläiset saavat parhaat mahdolliset geenit.

Kieltämättä se kuitenkin omasta mielestäni parantaa omaa(miehen) itsetuntoa, kun pystyy naisensa elättämään.
Ehkä suhteenne on siis kuitenkin tietoinen valinta mieheltäsi. Tässä tapauksessa sinun turha pelätä hänen parempituloisia kollegoja.

Tai sitten miehesi haluaa varmistaa teidän yhdessäolonne(todella siis haluaa sinua ja elämää sinun kanssa) maksamalla isomman osan. Ja jos itse miestäsit rakastat ei pitäisi mitään ongelmaa olla.

Kuitenkin jos asia mieltäsi vaivaa, niin toistan, keskustelkaa siitä!!!

millaista olisi elämänne jos miehesi olisi työtön tai suurvelallinen... Sitten vasta voisit mielestäni puhua rahaongelmista.

Minä tienaan vielä enemmän vähemmän suhteessa mieheeni kuin sinä omaasi. Alussa tuntui oudolta ja tein asiasta numeron. Kunnes oivalsin, ettei miestäni tilannne häiritse yhtään, ainoastaaan oma suhtautumiseni saattaisi alkaa häiritsemään (kun kyselin jatkuvasti jokaisen maksun kohdalla miltä hänestä tuntuu, ja haittaako häntä olla useimmin maksumies ja toistelin jatkuvasti, etten ole tarkoituksella se joka maksaa vähemmän). Mieheni haluaa laittaa rahaa ruokaan ja matkusteluun, eikä kummastakaan halua nauttia yksistään. Yhtä lailla kuin minä olen mieheni kanssa hänen itsensä vuoksi, samoin on hän minun. Häntä ei häiritse minun vähäiset tuloni, eikä minua hänen suuret tulonsa.

"Raha-asiat kuitenkin syövät itsetuntoani; mietin huonoina hetkinä että hän kyllä löytäisi kollegoistaan samaa tulotasoa olevan kumppanin, jonka kanssa saisi paremman elintason."
Jos sinäkään et ole toisen kanssa hänen rahojensa vuoksi, niin etkö voi uskoa ettei hänkään haluaisi olla jonkun kanssa vain rahatilanteen vuoksi?
En usko että eriarvoisuuteenne rahallisesti on ollenkaan suhteenne ongelma, mutta oma suhtautumisesi saatttaa sellaiseksi muuttua. Enkä puhuisi rahahuolista, kuulostaa enemmän epävarmuudelta. Luota itseesi, mieheesi ja suhteeseenne. Jätä huhut ja muut omaan arvoonsa, onnellisuudelle riittää kadehtijoita.
On monenlaista panostamista mitä voi suhteeseen, kotiin ja elämään tuoda. Meidän liitossa mieheni kyllä näkee, että minunkin panokseni on suuri, vaikkei rahallisesti olisikaan. Enkä minäkään mittaa elämäämme tai suhdettamme rahallisina panostuksina, vaan kaikkina muina. Niin ja kyllä minunkin mieheni huvittuu välillä, kun vaihdan kaupassa tuotteita tarjoustuotteisiin..
Yritä päästää pääsi irti turhista murheista. Niin minä tein, ja elämä on niin paljon helpompaa!

Jaa, on muillakin enemmän rahahuolia kun meilläpäin...
Haluat varmasti olla enemmän huushållerska kuin tasapuolinen aviopuoliso? Tarkkuus rahasioissa ei ole pahaa mutta sinä menet liiallisuuksiin. Anteeksi suoraa puhetta mutta meidän elämä on tällainen:
Ylitin itseni kaatumiseen asti firman kanssa.
Meni rahat omat ja muiden, terveys meni samalla. 4 vuotta kymmenestä työttömänä ja elämämme loppuun asti olemme velkasaneerauksessa yhteisvastuulla.
Silti olemme hyvässä suhteessa ja yhteiselo toimii, rahaa on hyvin vähän mutta pärjäämme . Kaikki mitä teemme on aina yhteisestä kukkarosta pois. Tietenkin raha painaa mieltä mutta kun ei löydy niin ei löydy. Silloin eletään ilman aineellista rikkautta.
Lapsemme on hyvillään siitä että heillä on hyvät vanhemmat jotka ei elä avioerossa ja tuemme lastemme koulunkäyntiä mitä voimme. Eivät kysele ylimääräisen rahan perään kun tietävät ettei sitä ole.

Meillä hieman samanlainen tilanne kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Yhteisasumista takana reilu vuosi ja tuloeroa 50% eli mies tienaa lähes puolet enemmän kuin minä. Aluksi minuakin epäilytti olla se köyhempi osapuoli. Mutta käytännön yhteiselämä toi mukanaan melkoisen yllätyksen. Huolimatta siitä, että minä tienaan vähemmän, maksan kuitenkin yhteisistä menoista enemmän. Suoraan sanottuna en edes tiedä mihin mies omat suuret rahansa aina hassaa (auton varusteluun, kalliisiin harrastuksiin, kalliisiin vaatteisiin, saunailtoihin), mutta niin vain on, että vuokran ja ruuan maksu koituu useimmiten minun pussini päälle. Aluksi en pitänyt asialla niin väljä. Ajattelin, että se maksaa kummalla on rahaa, mutta nyt asia tosiaan pännii. En alunperinkään ajatellut, että mies minua elättäisi, mutta oletin hänen kuitenkin maksavan vähintään puolet vuokrasta, johon hänen toden totta niillä tuloillaan luulisi helposti pystyvän.