Ollaan seurustelu poikaystävän kanssa 2 vuotta ja nyt viimesen vuoden aikana poikaystävä on muuttunu ihan eri ihmiseks silloin kun riidellään. Se on ehkä 2 kertaa tänä vuonna sanonu että rakastaa mua, kyllä se sillon tietty sanoo että "mäkin sua" jos mä sanon ensin. Oon monta kertaa pyytäny jos vois enemmän sanoa tota koska mulle se on vaan tärkee asia, niin poikaystävä on aina sanonu vaan "joojoo" mutta mikään ei oo muuttunu. Nyt viimeks kun siitä sit sille TAAS sanoin, niin sano että en voi vaatia häntä muuttumaan, että hänelle se ei ole tärkeä asia ja ei vaan kuulema muista sanoa sitä. En tietenkään vaadi poikaystävää muuttumaan mutta mun mielestä toi vaan kuuluu suhteeseen eikä ole paljon vaadittu, jos se kerta toiselle on tärkeä asia ja tekee toisen enemmän
onnelliseksi.
Toinen asia on sitten se että poikaystävä alkaa haukkumaan ja on todella ilkeä kun riidellään, tämäkin on tullu tässä viimesen vuoden aikana. Olen saanu kuulla että mulla on päässä vikaa, oon tyhmä ja mulla ei oo aivoja ollenkaan, turpa kiinni, mua ei kiinnosta jos suhun sattuu, ja että ihan sama vaikka erottaisiin. En tiedä uskaltaako tolle enään mitään mistään sanoa, koska jos se sitte johtaakin riitaan nii sit sitä mennään taas... Hän saa mut joka kerta kunnolla itkemään ja tuntemaan itteni ei rakastetuksi. Sitten kun se on saanu avauduttua ja haukuttua mut lyttyyn nii sitten alkaa vähintään viikon mittanen mykkäkoulu. Pahimmillaan sitä on jatkunu kaks viikkoa. Eilen yritin sopia riitaamme, sanoin että "ei jaksais enään riidellä voidaanko sopia tämä" niin sain vastaukseksi "en jaksa nyt." Sitten ku sanon sille että "tiedätkö sä yhtään miltä musta tuntuu" niin vastaus on vaan "aha" tai "jaa."
Ymmärrän että suutuspäissään sanoo ajattelemattomasti mutta sitten vielä toi kun ei se tunnu edes oikeesti katuvan, se näkee kuinka mä itken eikä lohduta vaan välillä siihenki sanoo että "voitko nyt lopettaa tai mennä muualle." Tuntuu niin pahalta kun rakastan häntä mutta en vaan jaksa tällasta riitelyä. Riidellään aika harvoin ja sillon on kyllä hyviä hetkiä ja ollaan yhdessä, mutta riidan tullen kaikki muuttuu. Ennen se oli niin että sovittiin viimeistään seuraavan päivänä riidat ja poikaystävä näytti silloin olevan aidosti pahoillaan, toi välillä kukkiakin. Onkohan tää ihan normaalia riitelyä, en tiedä.. neuvoja kehiin, mitä voin tehdä..
onnelliseksi.
Toinen asia on sitten se että poikaystävä alkaa haukkumaan ja on todella ilkeä kun riidellään, tämäkin on tullu tässä viimesen vuoden aikana. Olen saanu kuulla että mulla on päässä vikaa, oon tyhmä ja mulla ei oo aivoja ollenkaan, turpa kiinni, mua ei kiinnosta jos suhun sattuu, ja että ihan sama vaikka erottaisiin. En tiedä uskaltaako tolle enään mitään mistään sanoa, koska jos se sitte johtaakin riitaan nii sit sitä mennään taas... Hän saa mut joka kerta kunnolla itkemään ja tuntemaan itteni ei rakastetuksi. Sitten kun se on saanu avauduttua ja haukuttua mut lyttyyn nii sitten alkaa vähintään viikon mittanen mykkäkoulu. Pahimmillaan sitä on jatkunu kaks viikkoa. Eilen yritin sopia riitaamme, sanoin että "ei jaksais enään riidellä voidaanko sopia tämä" niin sain vastaukseksi "en jaksa nyt." Sitten ku sanon sille että "tiedätkö sä yhtään miltä musta tuntuu" niin vastaus on vaan "aha" tai "jaa."
Ymmärrän että suutuspäissään sanoo ajattelemattomasti mutta sitten vielä toi kun ei se tunnu edes oikeesti katuvan, se näkee kuinka mä itken eikä lohduta vaan välillä siihenki sanoo että "voitko nyt lopettaa tai mennä muualle." Tuntuu niin pahalta kun rakastan häntä mutta en vaan jaksa tällasta riitelyä. Riidellään aika harvoin ja sillon on kyllä hyviä hetkiä ja ollaan yhdessä, mutta riidan tullen kaikki muuttuu. Ennen se oli niin että sovittiin viimeistään seuraavan päivänä riidat ja poikaystävä näytti silloin olevan aidosti pahoillaan, toi välillä kukkiakin. Onkohan tää ihan normaalia riitelyä, en tiedä.. neuvoja kehiin, mitä voin tehdä..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulostaa ikävältä. Olen juuri viime aikoina lukenut tästä teoriasta, että on olemassa viisi "rakkauden kieltä": sanat, teot, laatuaika, lahjat ja kosketus. Ihmiset käsittävät näitä eri tavalla, jollekulle juuri sanat "Minä rakastan sinua" ovat äärimmäisen tärkeitä, toiselle taas se että puoliso tiskaa ja vie roskat. Tai pienet hipaisut ohimennen tai sylikkäin istuskeleminen. Tai laatuaika juttelun tai yhdessä tekemisen muodossa, tai ihan fyysiset lahjat.
Puolisolla saattaa olla ihan eri "rakkauden kieli" kuin itsellä, ja silloin on opeteltava se toisen tapa kommunikoida. En pidä tästä "Et voi pyytää muuttumaan" -asenteesta. Eihän se ole rakkautta? Eikö rakkauteen kuulu se että tekee myös niitä itselle vieraita (tai joskus jopa epämiellyttäviä) asioita koska ne ovat toiselle tärkeitä?
Itse jos olisin suhteessa opettelisin mielelläni toisen kieltä. Minulle tärkeintä ovat sanat ja fyysinen kosketus, mutta jos mieheni tarvitsisi enemmän jotain muuta, en todellakaan lyttäisi hänen toivettaan ja sanoisi että sori nyt vaan, en ole sellainen ihminen että ilmaisisin rakkautta palvelusten tai laatuajan kautta. Erilaisuuden pitäisi olla rikkautta...
Ja tämä toinen pointti, tämä tuntuu varmasti todella ikävältä. Sitä omaa rakasta pitäisi kohdella paremmin kuin ketään muuta maailmassa; ei niin että kaikki paha olo ja paska kaadetaan hänen niskaansa, koska "eihän se lähde tästä mihinkään". Joku päivä nimittäin lähtee... Tähän tilanteeseen en osaa sanoa mitään koska en ole joutunut tällaisia sanoja kumppanilta kuulemaan; aina ovat puhuneet kauniisti tai vähintääkin pyytäneet heti anteeksi.
Kiitos vastauksesta. Suurinpiirtein noita samoja asioita olen sanonut hänelle tänään tässä jonkinaikaa sitten, sain vastaukeksi tämän perus "jaa" ja "aha." Ei tuntunut kiinnostavan sitten ollenkaan. Kysyin myös että jutellaanko myöhemmin, sanoi "en tiedä", mikä tosin tarkoittaa sitten ei todellakaan jutella, se on nähty ennenkin. Viimeksi kun riitelimme niin isäni oli lähellä kuolla ja olisin tarvinnut tukea, mutta se että häntä sattui ärsyttämään juuri silloin ja meillä oli maailman turhin riita meni sen edelle enkä saanut minkäänlaista halausta tai mitään. Tuntuu oikeesti niin pahalta :( jos asia olisi toisinpäin että mies nyt vaikka haluaisi että mä sanoisin enemmän tämän Rakastan sinua, niin tottakai mä tekisin niin, koska oikeasti rakastan häntä ja haluan että hänellä on hyvä olla mun kanssa ja että hän saa suhteelta mitä haluaakin... Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Jättäisittekö?
Voi että - ihan liikutuin aloituksestasi.
Minulle rakkauden vannominen tai sanominen ei ole tärkeää, mutta ymmärrän kyllä jos jollekin on. Mutta iso ja todella huono juttu on poikakaverisi kelvoton käytös riitatilanteessa. Ja muukin huono käytös ja toisen kohtelu. Se jos mikä merkitsee suhteessa - että toista kohdellaan hyvin ja kunnioittavasti.
Rakkauden sanoista viis, mutta arjen täytyy sujua. Pitää osata riidellä - rakentavasti ei loukkaavasti.
Sinä kuulostat olevan suhteen kantava osapuoli. Se, joka aina uudestaan yrittää saada korjausta aikaan eikä toinen tule vastaan. Hän on varma, että et lähde. Mitäpä jos yllättäisit ja lähtisit? Ei se ole toisen muuttamista, jos kertoo, että sanalliset rakkaudentunnustukset ovat sinulle tärkeitä. Toisaalta ei ole kivaa "pakottaa" toista sanomaan noin. Sen pitää tulla ulos silloin kun sen haluaa sanoa. Rakastamista voi ilmaista niin monella tavalla. Minulla se on hellimistä ja toisen auttamista, vähemmän sanallista. Jos hän muutoin ilmaisee rakkauttaan, ota se vastaan sellaisenaan.
Tuo kuvailemasi käytös ei ole oikein. Voiko olla niin, että paha olo kuplii pintaan silloin tällöin riitoina? Ei sinun todellakaan tarvitse sietää toista. Olet itse vastuussa siitä, miten sinua kohdellaan. Et saa antaa kohdella itseäsi noin. Omasta kokemuksesta tiedän, että esim. tuen puuttuminen kipeänä hetkenä kertoo selvästi toisen tunteista. Satuttaa, mutta helpoimmin pääset eteenpäin ottamalla vähintään aikalisän. Aina voi palata yhteen, jos siltä tuntuu. Toisessa riippuminen voi merkitä oman elämän häpäisyä, hukkaan heittämistä.
Suosittelen eroamista ja jonkun sellaisen ottamista, joka ei hauku ja joka ei itketä toista. Voit myös lukea muutaman linkin tästä ja katsoa täsmääkö joku. Jos et uskalla erota, ehkä voisit jutella jonkun ulkopuolisen luotettavan ihmisen kanssa.
http://www.iltalehti.fi/nainen/2013070517232082_na.shtml
http://www.iltalehti.fi/perhe/2014091218657678_pr.shtml
https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=182
https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=20
Meillä on nyt ollut tasan viikko riitaa. Olen yrittänyt ties kuinka monta kertaa jo puhua ja sopia mutta aina tää sama "en jaksa" ja että "jonain päivänä sitten." Mulla on ihan hirveä olo, olen itkenyt jokaisena iltana ja poikaystävä on sen kyllä huomannut, muttei reagoi mitenkään. Mies suuttuu mulle todella helposti ja alkaa heti huutamaan "pää kiinni" ja sitten jos en pidä päätäni kiinni niin rupeaa haukkumaan. En jaksa enään kuunnella.Toivon vaan että tää loppuis ja voitais olla niinkun ennen oli, mutta miten ton käytöksen saa loppumaan?
Mun edellisessä suhteessa oli väkivaltaa, pettämistä, valehtelua.. Enkä vaan enää kestä minkäänlaista paskaa. Onkohan tää nyt sitä henkistävakivaltaa.. Niinkun tuolla aikasemmin sanoin niin ymmärrän jos joskus suutuspäissään sanoo ilkeästi, mutta tää ei oo mikään ensimmäinen tai toinen kerta ja kun sitä ei voi pyytää anteeksi vasta kun viikon tai parin päästä ja ääh, kaikki muukin että ei lohduta eikä näytä minkäänlaista kiinnostusta. Tuntuu että seinät kaatuu päälle ja ahdistaa olla kotona. En haluaisi erota koska rakastan häntä, haluaisin tähän jonkun ratkaisun..
En haluaisi, mutta neuvon kuitenkin, että erotkaa. Itse olen kitunut samanlaisista lähtökohdista yli 20v. Ja voin sanoa, ei ole herkkua. Olisin eronnut jo aikoja sitten, mutta yhteistä asuntovelkaa on sen paljon, että kumpikaan ei pääsisi jaloilleen erossa, sillä asumme alueella, jossa talot ei liiku. Jos haluat jatkaa suhdetta, niin pidä huoli, ettet tule raskaaksi ja älkää ottako yhteistä lainaa, niin pääset myöhemmin eroon.
Eroamalla saisit henkisesti paremman elämän, mutta et halua sitä, koska raha on sinulle tärkeämpää?
Mieti vielä uudelleen. Pidätkö taloudellista tilannettanne vain hyvänä tekosyynä sille, että et voi tehdä muutosta tilanteeseesi?
Tilanne jatkuu jo toista viikkoa. Mies ei suostu sopimaan riitaa vaan jatkaa mykkäkoulua ja ilkeilyä. Oon niin väsynyt tähän.. itkettää mutta en halua enää itkeä poikaystävän nähden. Harmi kun meillä olisi vuosipäivä viikonloppuna mutta tätä menoa tuskin vietetään sitä.. miksi hän käyttäytyy noin ja on niin ilkeä, en voi ymmärtää.. kaikki lähti siitä kun pyysin häntä useammin sanomaan "rakastan sua." Miten ihminen voi muuttua noin paljon :(
Ero olisi parempi ratkaisu.Näyttää siltä että olette kasvaneet erilleen toisistanne.Ja jos olet jo itsesi väsyttänyt ja yrittänyt elvyttää suhdetta mutta toinen osa puoli ei tule vastaan niin kannattaako jatkaa.Parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa.Ei tuo teidän suhde kyllä tasapainoiselta vaikuta...Sekin jos olet liian vaativa ja hallitseva persoona ajaa helposti miehen vieraantumaan sinusta.Muista pyyteetön rakkaus kuin omistava rakkaus.Jos vaadit miestäsi todistelemaan rakkautta niin onko se silloin aitoa? Silloin se on aitoa kun ei vaadi ja halua omistaa toista.
Ilmeisesti olet vielä nuori neiti ja sulla elämä edessä...Joten jatka elämääsi.
Tsemppiä!! Ja jaksui!!
Älä missään nimessä jatka suhdetta miehen kanssa perheen perustamiseen asti. Samoin tulee kohtelemaan lapsiaankin. Empatian puute kertoo siitä, että miehen tunne-elämässä on jotain pahasti vialla. Ei se oikeasti sinua rakasta kun käyttäytyy noin. Yksipuoliseen rakkauteen ei kannata elämäänsä uhrata, varsinkaan kun et saa kuin paskaa niskaan.
Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu välillä. Ensimmäinen rakkaudesta on vaikein luopua, mutta parempaa on edessä kun vain siihen uskot. Olet liian nuori pilaamaan elämääsi huonossa suhteessa. Aikuisiällä kun on yhteisiä lapsia ja asuntovelkaa, elämästä huonossa suhteessa ja siitä lähtemisestä tulee moninkertaisesti hankalampaa.