Ja paiskasin sen maahan. Nyt sitä on luultavasti entistä vaikeampi korjata. Sain jonkinlaisen hetkellisen raivarin asioista, jotka ovat viimeisen puolen vuoden aikana ärsyttäneet minua suunnattomasti. Minua vituttaa väärien alojen opiskelu, yhden joka ei joka mihinkään ja toisen joka maistuu paskalta. Minua vituttaa se että ihmiset eivät voi jättää minua rauhaan vaan kaikki ovat aina jatkuvasti repimässä minua joka helvetin paikkaan ja jos ne eivät ole minulle tilittämässä asioista jotka heidän elämässä on pielessä niin he haluavat minun korjaavan ne asiat jotenkin. Minua vituttaa jatkuva rahapuute, sosiaalinen media, rajoittuneet kaverit, vittumaiset urapyrkyrit, itsellään jatkuvasti rehentelevät paskat ja sitten vielä se että ihmiset EIVÄT VITTU VOI JÄTTÄÄ MINUA RAUHAAN AJATUKSESTA SIITÄ ETTÄ MINUN PITÄISI LÖYTÄÄ KUMPPANI ITSELLENI.
Lisäksi minua vituttaa vielä paska graduni joka kolmena kappaleena pölyttyy jossain hevonperseessä kun ei kukaan sitä koskaan kuitenkaan tule lukemaan.
Lisäksi minua vituttaa vielä paska graduni joka kolmena kappaleena pölyttyy jossain hevonperseessä kun ei kukaan sitä koskaan kuitenkaan tule lukemaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sisäinen jännämiehesi on vain pääsemässä valloilleen. Kohta ei enää tarvitse naisia etsiä.
Raivoamisesi on varmasti Darkkiksen syytä. Se (riehuminen on tarttuvaa.
Voimmeko auttaa sinua jotenkin?
Eihän se alan valinta nuorena ole mitenkään helppoa. Millä perusteella teet valintasi? Viihdytkö alalla? Onko tulevaisuutta?
Mistä sen etukäteen tietää, paitsi että Geoffrey ei mitä todennäköisimmin tuo leipää pöytään. Vaikkapa putkimieheen verrattuna. Koulutusjärjestelmämme on täynnä hienoja ansoja nuorille.
Minä olen ajelehtinut elämässäni sellaisen viitisen vuotta. Opiskelin sitä sun tätä, filosofiasta marrkinoinnin kautta lakiin. Opintotuki loppui pian huonon edistymisen vuoksi. Tällöin olisi pitänyt lopettaa opinnot ja siirtyä sossun luukulle. En tehnyt niin. Rahahanojen sulkeutuminen aiheutti sen, että olin neljässä erilaisessa ammatissa sekä automaattisorvin kappaleen vaihtajana. Tämän lisäksi ostin, vaihdoin ja myin omaan piikkiin mitä omituisempia asioita. Yritin aina välillä opiskella sitä omaakin alaa. Sen kun juhlimiselta ehdin.
Tyttöystävä lähti, hän halusi paremman tulevaisuuden (ts. töissä olevan DI:n, josta minulla ei ole muuta pahaa sanottavaa kuin hienoinen yksitotisuus ja Nokian matkapuhelimille työskentely). Epävarmuus seuraavan vuokran maksamisesta oli ilmeisen liikaa ja voiko minun kanssani perustaa perhettä? Mitä siitäkin tulisi? Yritin kyllä väittää, että hyvä tulee. Aloitin oman yrityksen lupaavien tulevaisuudennäkymien vuoksi sekä naista rauhoittaakseni. Se oli kuitenkin viimeinen niitti, minä olin toivoton taivaanrannanmaalari. Ei valitsemallani alalla ollut kuulemma mitään tulevaisuutta, enkö minä sitä ymmärrä?!!! Kuka tuollaista tarvitsee? Ei kukaan.
Aikaa on kulunut paljon. Löysin paikkani maailmassa ja olen pääasiassa tyytyväinen. Vähemmän työtä saisi tosin olla.
Heitit partakoneesi lattiaan, hyvä.
Siitä se alkaa, vitutus on hyvä muutosvoima.
Ja sano, että et halua nyt parisuhdetta.
Ja sano, että palataan aiheeseen sitten kun jonkun tuon näytille, ok?
Ja ei niitä graduja juuri koskaan kukaan enää lue.
Siellä ne pölyttyvät, sekä kiitettävät työt että kelvottomat tekeleet. Se on niiden kohtalo. Se pitää vain hyväksyä, että teit paljon työtä ja tuskastuit. Ja ketään ei kiinnosta.
Muutosta sinullekin, ei ehkä niin radikaalia, mutta kuitenkin.
Minun partakoneeni on vm, -86.
Ostin sen kun läksin armeijaan aikoinaan ja vieläkin käytössä. Braunin paristovehje kahdella terällä. Nykyään leikkaa vain yhdellä. Tunnollista putsausta vain niin vielä toimii.
Uudemmankin voisi tietysti hankkia mutta ovat vaikuttaneet niin kalliilta ja olen aina ajatellut että myyttinen tyttöystäväni jonka joskus tapaisin ostaisi sen sitten isänpäivä- tai joululahjaksi.
Ajatella että oppiakseen paiskomaan esineitä ja joskus ihmisiäkin monille riittää pelkkä elämän koulu. Ihan turhaan olet veivannut noissa opiskeluissa mutta tuosta se lähtee, jännä elämä odottaa ihan nurkan takana.
Mennyttä ja ympäristöään ei voi muuttua. Koulutus on Suomessa muutekin yliarvostettua. Suhteillahan täällä kakki pääsee eteenpäin.
Älä puhu kakkia eli paskaa. Minä pääsin ensimmäiseen, vakavasti otettavaan ja koulutusta (olen parraton filosofian maisteri) vastaavaan työpaikkaan, jossa aloituspalkka oli suomalaisten mediaanipalkan kohdalla, ilman että tunsin KETÄÄN. Ja kun tietää millainen hyypiö-ATM olen, en tosiaankaan hurmannut työhaastattelussa ketään, vaan ihan asiapohjalta.
No ehkä vuosia sitten, mutta ei enää. Ajat muuttuu. FM-papereilla et tee tämän päivän Suomessa paljon mitään.
Runsas puolivuosikymmentä sitten. Ei siitä niin kauaa ole.
On se kauan. Ei tuolloin vielä edes tajuttu 2008 seurauksia. Nyt työttömiä tehtaillaan enemmän kuin koskaan ja FM on kastin alimpana.
Partakone hajosi --> Parrakas filosofian maisteri
Grrrrr... ;)