siis oikeesti, voiko? tai näin pitkän ajan (vuoden) jälkeen tekisi mieli jo alkaa kysellä: eikö tähän voikaan kuolla?? sydän rikki, niin paha olla että oksettaa... miksi maailma on näin mätä?
voiko vitutukseen kuolla?
tuskainen
61404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta jos vitutuksesi on täyttä surua huonossa kehossa niin oikeastaan voi! Tiän (tosin melko vanha ihminen) tyypin joka kuoli suruun kuukaus hänen rakkaan vaimonsa kuolemasta. Ja tiän myös, että 10 vuotta sitten yks heppu kuoli itse kaverinsa hautajaisissa. Sillä loppu sydän, se järkytty niin paljon. Oli sekin jotain 55v. Ja ihan totta nä on!
Mutta en mä usko että sul esim syrän reistailis niin paljo=) Ainut mikä sul voi tulla ni täydellinen henkinen romahdus, mutta neuvon et puhut vitutukses syystä ja otat apua HÄPEILEMÄTTÄ VASTAAN!! Se on pirun tosi, sillä ite olen ollut vähällä sevahtaa 17-18 vuotiaana, enkä haluais kenenkään muun tuntea tollasta tuskaa.
Puhu ja jätä kaikki painavat asiat unholaan ja lähe positiivisin mielin ajamaan sellaset asiat kuntoon, joita ei voi eikä saa unohtaa! Sit vaan hoksaat, et lopåpujen lopuksi ei ole mitään järkeä surra itteään mäsäksi...tee jotain missä sä onnistut ni huomaat ettet ole "ilmaa ja turhaa". Ite olen tyyppi nykyään joka näyttää muille miten asiat laitetaan kondikseen ja paskat niskasta roskikseen ja mul on elämäs tsvoitteita, jotka saatuani täyteen voin näyttää muille että täs mä oon nyt, 10 vuotta sitte olin pelkäävä ja yksinäinen peelo pelle.
jos oikeen kovasti vituttaa ja sydän on oikeesti rikki ja muutenkin mieli maassa, niin suosittelen et menet juttelemaan asioista jonkun ulkopuolisen kanssa!
Niitä kallonkutistajia ei tartte pelätä, eikä ympäristön reaktioitakaan! Se ei susta yhtään sen hullumpaa tee et jollekin puhut, ja ainakin mun oloa (eron jälkeinen masennus) se helpotti. Nyt vuotta myöhemmin entistä ehompana etiäpäin! Kyllä se siitä!
Hei et sä siihen vitutukseen kuole, se on yleistä just tossa 16-20-vuoden iässä,(mutta jotkut viiltää
ranteensa auki juuri sen vitutuksen takia ja siihen
taas melkein aina kuolee, valitettavasti)
mutta joillakin se menee niin pahaksi että niiden täytyy käyttää psykologeja ja muita ammattilaisia ongelmiensa solvimiseen,pahimmissa tapauksessa joutuvat pöpilään, mielisairaalaan, osastolle,
eli neuvoni on että hae apua ammattiauttajilta, jos ahdistaa niin paljon että tekee mieli hypätä parvekkeelta...
Suurin osa itsemurhayrityksistä epäonnistuu. Nimenomaan ranteiden viiltäminen on erittäin epävarma tapa.
no hei, mä tarkoitinkin kuvainnollisesti, öö*näyttää
kieltä ja nauraa*..
taitaa yleistä olla joo teineillä... mut kun mulla sitä ikää on jo yli kolmekymmentä ja jo toinen pitkä parisuhde (8 vuotta) roikkuu kuilun reunalla.. eikä vähiten tän jatkuvan vitutuksen takia.. ei vaan voi ammattipuheillekaan mennä, näin pienellä paikalla kaikki on joko entisiä opiskelu- tai työkavereita :´( pitää kai vaan koittaa sinnitellä... ainakin siihen asti kunnes halu hypätä parvekkeelta on tarpeeksi suuri.