Tilanne tukala..
katseemme kiertäneet toisiamme jo muutamanvuoden ja nyt on pientä "sutinaa" !! :)
Kuinka TE olette selvinneet tilanteesta, jossa olette olleet syvästi ihastuneita työkaveriinne..
Olen vapaa (jonkin aikaa) ja mies on varattu..
(tähän ei mitään vapaa/vapaa kommenttia..pleas
tiedän tilanne on tukala..)
Tunne vaan on niin valtava..
jokainen joka on ollut ihastunut tietää kun ei voi nukkua, ei syödä jne..
Kertokaa kuinka teidän on käynyt /-
jokainen tietenkin on oman tarinansa.. mutta askarruttaa muiden kohtalotovereiden tilanne..
miten on asia päättynyt ja oletteko uskaltaneet lähteä "leikkiin" joka voi päättyä myös katastrofiin.. vai jatkuuko ja miten..
katseemme kiertäneet toisiamme jo muutamanvuoden ja nyt on pientä "sutinaa" !! :)
Kuinka TE olette selvinneet tilanteesta, jossa olette olleet syvästi ihastuneita työkaveriinne..
Olen vapaa (jonkin aikaa) ja mies on varattu..
(tähän ei mitään vapaa/vapaa kommenttia..pleas
tiedän tilanne on tukala..)
Tunne vaan on niin valtava..
jokainen joka on ollut ihastunut tietää kun ei voi nukkua, ei syödä jne..
Kertokaa kuinka teidän on käynyt /-
jokainen tietenkin on oman tarinansa.. mutta askarruttaa muiden kohtalotovereiden tilanne..
miten on asia päättynyt ja oletteko uskaltaneet lähteä "leikkiin" joka voi päättyä myös katastrofiin.. vai jatkuuko ja miten..
Vastaukset 24
Vanhimmat
tuo asetelma muka johtaa muuhun kuin katastrofiin?
vaikka saisit hänet sänkyysi, niin entäs sitten? Varattuna hän pysyy kuitenkin, tai jos teillä olisi salasuhde, niin katastrofi sekin olisi, koska pidemmän päälle se ei riittäisi sinulle (vaikka kuinka uskottelisit niin itsellesi). Et voisi esitellä ihastustasi koskaan julkisesti, joutuisit valehtelemaan kaikille muille ihmisille elämässäsi..
Ja jos hän sattuisikin ajan jälkeen jättämään nykyisensä vuoksesi, et voisi koskaan luottaa häneen, koska hän voisi samoin itsekurin puutteessa pettää sinuakin.
Kyllä ihastumistunteen kanssa pystyy elämään, olet aikuinen nainen! Ei kaikkea tarvitse saada, mitä haluaa milloinkin. Sitä paitsi säilytät itsekunnioituksesi, jos et mene väliin. Ala aktiivisesti etsiytyä muiden seuraan -mitä ihmettä edes näät miehessä, joka on varattu ja haluaa silti muita? Eihän sellaista voi arvostaa..
mietipä, rikkoisit sen miehen suhteen. tosin yhdessä sen miehen kanssa..mutta tulevaisuudessa se voi tulla katkeraksi sinulle siitä ja jäät lehdelle soitteleen tai olet helvetissä.
anna miehen tehdä päätös...älä sekaannu häneen ennen kuin hän on jättänyt puolisonsa
Miksihän mies ei eroa, jos on niin kurjaa kotona, kiva sivusuhde olisi poikaa, mutta muista, että silloin olet, puheista huolimatta, aina toinen, kolmas, neljäs.
Jos tunteet ovat molemminpuolisia ja kummallakaan ei ole lapsia, mielestäni asian voi ratkaista alkamalla suhteeseen, siten että entisistä erotaan.
Mutta jos on lapsia - varsinkin pieniä- ei aikuisen kannata sotkea heidän tunne-elämäänsä oman tunne-elämän kustannuksella.
Aikuisella on aikuisen vastuu jäkikasvusta- itse olen puinut tämän asian omalla kohdallani näin - ja vaikka se ihastumisjuttu olikin mielettömän ihana tunne ja voi joskus tulla uudestaankin- en voi vaan tehdä mitään, sillä lapset ovat kaikkein tärkeimmät ja puolisokin on ollut mukana jo kaikessa joten siinä mielessä sitkeäksi ja hyväksi havaittu. Itse nuolee haavansa ja unohtaa haaveensa ja niin edelleen. Tätä tämä on vastuunottoa siitä että on luvannut rakastaa läpi vastoinkäymistenkin. Ei helppoa eikä aina kivaakaan mutta näin on!
tiedän.. että olette oikeassa..
Mutta.. mutta..
Näen häntä päivittäin enkä voi välttää tai joudun vaihtamaan työpaikkaa..
Ja TUNNE on molemminpuolinen.. olkoonkin sitten mitä on..
Pikkujouluja ja muita bileitä tulossa.. en vain tiedä kuinka pystyn(/mme) pitämän järkeni ja tunteeni erillään..
Tunnekuohu vain on niin valtava...
jos repäsis niin voisi päästä eroonkin tai
sitten se muuttuisi vielä pahemmaksi.. mutta näinkään ei voi enään jatkua ..
Kerran kokeilin työpaikkaromanssia varattuun, olin niin rakastunut.. en ajatellut jne.
No rikot vain itsesi, mutta itsehän päätät mitä teet?
Pikkujouluja ja muita bileitä tulossa.. en vain tiedä kuinka pystyn pitämään järkeni ja tunteeni erillään...
Tiedätkö mitä minä teen, en mene mihinkään pikkujouluihin ja bileisiiin ... niin ei tule turhjaa kiusausta.
Olemme edelleenkin samassa työpaikassa tuon varatun ex. romanssani kanssa.
Hän kyllä menee pikkujouluihin ym. sillä sieltä voi löytyä uusi uhri...
Mutta onko sinulla järkee vai ei????
Vaihda työpaikkaa, sillä se kannattaa; tunteissa kärvistely vie kaiken energiasi ja järjen päästäsi. Niillä olisi varmasti jotain muutakin käyttöä työpaikalla ;D.
Samoilla raiteilla yllättäen olen itsekin. Minä olen varattu, avoliitossa enkä niin kovin onnellisenakaan. Lapsia on ja nuorin on yhteinen. Emme olisi yhdessä jollei tätä nuorinta olis syntynyt.
Ja jotta tämä ei menisi liian helpoksi, on kyseessä tietysti esimieheni ja kiinnostus on molemminpuoleista. Viikonloppuna hän kyseli kovasti asioita minulta, mitään ei tapahtunut, vielä, mutta merkit on ilmassa. Olen hullu, jos tähän ryhdyn, mutta olenhan ennenkin tehnyt päätöksiä vain tunteen perusteella. Tuskin koskaan löydän ihmistä, jonka kanssa lopun elämäni vietän. Ainoana tietysti surettaa tässä nykyinen kumppanini, joka ei ole kaikkein helpoin tapaus hänkään, mutta elämämme menee tasaisena nauhana, on lapset ja lainat vielä tähän päälle. Eroamassa olemme olleet jo monta kertaa, mutta tämä lapsemme on vielä pitänyt meidät yhdessä.
Katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta hätiköityjä päätöksiä ei voi kuitenkaan tehdä, ehkä vain nyt pidän hauskaa ja mietin arkea myöhemmin.
Ja jos ei koskaan uskalla mihinkään heittäytyä, niin koskaan ei mitään saakkaan. Niitä uusia tilaisuuksia onneen ei välttämättä koskaan tule ja jälkeenpäin on turha haikailla menneiden perään.
Itse elin parisuhteessa, jossa näennäisesti kaikki oli hyvin, mutta pinnan alla ei ollut enää lasten lisäksi yhtään mitään. Ihastuin ja päätettiin vaimon kanssa jatkaa molemmat omilla tahoillamme, lapsista huolimatta. Niinhän siinä kävi, että ihastus aikanaan loppui - eikä koskaan edes ehtinyt muuttua rakkaudeksi - mutta siltikään yksikään osapuoli ei varmasti kadu.
Olemme lasteni äidin kanssa olleet nyt vuosia eron jälkeen paremmissa väleissä kuin koskaan suhteemme aikana, kun toista ei tarvitse kestää arkielämässä ja toisaalta molemmat ovat onnellisempia tahoillansa uusien kumppanien rinnalla, kuin viimeisinä vuosina ikinä olimme yhdessä.
En ole huomannut lastenkaan tästä kärsineen, vaikka olivat suht.pieniä kun ero tuli ajankohtaiseksi.
Kyllä se niin on, että ei kannettu vesi kaivossa pysy. Perhekin on huono syy kieltäytyä uudesta onnesta, jos perhe ei ole kovin onnellinen ja kysymys on muustakin kuin hetkellisestä hullaantumisesta. Menetetteyä aikaa ei saa koskaan takaisin, muistakaa myös se.
NIIN TOTTA!
ja vahvistuu yhä enemmän. Olemme jo seurustelleet n. 5 vuotta. Asumme kyllä vielä erikseen. Miehelläni on kotona vaimo ja kohta 3-vuotias lapsi. Kaikki alkoi hetsi sen kesänä kun mieheni meni toista kertaa naimisiin eli samalla hetkellä. Vika täytyi olla jossain muualla, koska huomasin mieheni muutenkin silloin kovin iskevän ja etsivän naisia.
Tulin melkein samaan aikaan raskaaksi kun hänen vaimonsa. Halusin sitä lasta ja mieheni oli tietoinen siitä. Mieheni sanoi silloin ettei väliä silloin siitä naisesta...
Kaatuin joku kesäilta myöhässä kalliolta alaspäin ja putosin suoraan selälleni. Pari viikkoa myöhemmin sain keskeenmenon. Ja myöhemmin toisenkin ikävän yllätyksen.
Mutta suhteestamme eli me nyt rakastamme ihan aitosti toisiamme, vietämme melkein kaikki päivät yhdessämme. Ensi vuoden alussa olemme päättäneet muuttaa yhteen, mennä naimisiin ja hankkia omalle uusi lapsi.
Ei suhteemme ole pelkästään työpaikan romanssia. Ihmiset voivat tavata missä tahansa ja rakastua.
Yleensä ihmiset menee liian nuorina ja kokenemattomasti naimisiin. Ajatellaan että se seksi on nyt kaikki ja puolen vuoden päästä huomataan et ei tykätäkään siitä toisesta.
Tilanne on ollut vaikea, mutta me silti pysytään yhdessämme ja joka päivä yhä enemmän.
"Kaikki alkoi hetsi sen kesänä kun mieheni meni toista kertaa naimisiin eli samalla hetkellä. Vika täytyi olla jossain muualla, koska huomasin mieheni muutenkin silloin kovin iskevän ja etsivän naisia."
Kuinka ollakaan tuli heti mieleen, että vika taitaa olla miehen päässä (siis yläpäässä)!
Siitä lähtien kun isäni alkoi nussia vieraita naisia mun elämä on ollut yhtä alamäkeä.
Eron myötä ei ole esim rahaa mihinkään.
Tapan kohta itseni.
Tarkoittaako alamäki sitä ettei ole rahaa...?
aikuiset ole kusipäitä, joskin tämä palsta kertoo mielestäni ihmiselämän kurjimmista puolista, johon viattomat lapset joutuvat tahtomattaan mukaan. Monet aikuisetkin taitavat olla niin rikki sisältä etteivät ymmärrä edes mikä on itselle parasta ja sitä kautta omille lapsille.
Voit yrittää jutella esim. jonkun ammattiauttajan (terkkarit jne.)tai soittaa vaikka auttavaan puhelimeen. Apua kyllä löytyy. Rahaakin sosiaalitoimista saa, jos ei muuten. Yritä tosiaan puhua jollekin perheen ulkopuoliselle ongelmistasi. Hengen ottaminen ei kannata. Sulla on elämässäsi vielä paljon hienoa koettavaa! Usko tai älä.
Helvetistä elävänä palannut...
huomasitko sanan esim...ja siihen sitten tartuit.
Kyllä se alamäkeen tosin usein se rahakin liittyy!
Kääk!!!! Ärsyttävä toi sun kommentti!
Oletukset ja arvaukset hus hiiteen. Sittenhän sen näkee kun elät tilanteen loppuun. Miehen suhde ei voi olla hyvällä pohjalla, jos antautuu sinun vietäväksi. Tässä elämässä on jäänyt liian monta asiaa tekemättä vain siksi, että "oletetaan oikein". Ole rehellinen itsellesi, sinun ei tarvitse olla rehellinen miehen puolesta. Olkoot sitä itse! Jos tipahdat niin tipahdat, elämää tämä vain on. Pitääkö aina elää toisten oikein. Elä oma oikein! odotellaan lunta ja joulua!
Minun on itse elettävä tekojeni ja päätösten kanssa,niin myös hänen.
Mutta tänäänkin tavatessamme SE TUNNE.. ihanaa..
ehkä tämä voittaa pelon ja totta että elämme vain kerran..
ps. "jos antautuu sinun vietäväksi." on kyllä toisinpäin .. mutta yhdessä olemme tässä sopassa..
joten taidan antaa asioiden edetä omalla tavallaan.. toivottavasti olen kissa ja tipahdan tassuille.. tässä elämässä kun on niin monta mahdollisuutta elää hetki hyvin tai huonosti..
Lämmintä joulun odotusta ... meille kaikille..(tontuillekin)
Moi,
Voi teitä pilvilinnoissa eläjät. Mikään muu kuin kunnon pohjakosketus ihmissuhteessa ei teitä näköjään auta ymmärtämään totuutta. Siksipä te olettekin tuollaisia sunnuntai-eläjiä jotka erehtyvät aina jonkun varatun ukkomiehen vietäväksi ja sitten lopultansa huomaatte olleenne pelkkiä seksiobjekteja.
Ukkomiehet ovat maailman ovelimpia otuksia silloin kun tosi tulee kysymykseen. Ne osaavat lukkia pakoon ties minkä valheen turvin jotteivat joutuisi vastuuseen juuri mistään. Pakon edessä ne valitsevat perheensä ja syrjähyppyvaimo saa jäädä. Mitäs siitä, tilalle saadaan aina uusi!
Että semmoisia ihania joululahjoja teille naivien tunteiden tontuille! Kyllä pukilla aina sarvea riittää mutta ei lahjoja!
Työkavereita oltu n. 2,5 vuotta, aina ollut jotain kihelmöivää silmäpeliä. Flirttailua kun ollaan kahdestaa, puolin että toisin. Mies on varattu, minä vapaa... Tiedän. Tiedän. Ei sais ajatellakaan mitään.
No niin vain kävi että työkaveruus muuttui salaisiin tapaamisiin. Helliä suudelmia. Haluksia. En tunne mitään pahaa, vaikka pitäisikin... Mies on vaan saanut mun pääni sekaisin. En voi mitään. Ajattelen häntä iltaisin, ja heti aamulla mielessä. Että mitä tänään... Siis tää on ihan älytöntä. Tiedän että pitäis lopettaa koko pelleily.
Tiedän että tämä jää tähän, siis ei mitään suhdetta ja elämänkumppanuutta luvassa. Mieshän asuu naisensa kanssa yhdessä ja puhuukin tästä minulle ihan avoimesti. Eikä tää tunnu musta ees mitenkään pahalta. Ollaan sovittu "säännöt", sitten kun salaiset tapamiset päättyvät, jatketaan ihan normaalia työkaveruutta. Ja kyllä mä uskon siihen pystyväni, samaa toivon häneltä.
Mutta voin vain sanoa omasta kokemuksestani, että ikinä työnteko ei oo tuntunut tältä, varsinkaan maantaiaamusta perjantai-iltaan. Odottaa aina sitä salaista hipaisua. Ja suukkoa...
Tiedän, tiedän, sillä nainen kotona ja minä sinkku.. Joo. Ja ikääkin on molemmilla minulla melkein 30 jä hänellä hiukka enemmän. Silti tää tuntuu aivan mahtavalta.....
Moi,
Taitaa olla höyrypäitten osasto tämä ihastuneiden osasto. Mitä diapamia olette mahtaneet niellä, kun olette tällaisen hallusinaation saaneet aikaiseksi? Ei ainakaan miehen nupputulppaani saa tällaista aikaiseksi, eihän?
Pitkä viikonloppu taas edessä enkä näe Sinua kuin unissani..
miten olet edennyt? Itse en koskaan uskaltanut lähestyä suorasanaisesti ihastustani työpaikalla.