Ollaan oltu yksissä yli 20v, vaikka olenkin vasta 41 naisihminen. Lapsi on lentänyt kotoa (21v) ja ollaan oltu jo tovi kahden.Viimeksi tänään taas iski todellisuus vasten kasvoja, kun ns.rakas mieheni puoleen tuntiin junttasi itsensä niin tukkoon, ettei enää äly toiminut. Itsellä yhdeksän päivän työputki takana ja olisin hieman kaivannut omien seuraa ja läheisyyttä, mutta ei. Taas kerran minut jätettiin, kuin nallit sinne kuuluisalle kalliolle ja haukkujen kera, pelkästään siksi, että erehdyin mainitsemaan, että olisi ollut mukavampaa, jos toinen olisi ollut selvä. Tähän tosin on jo totuttu, sillä aina, kun minulla on vapaata, niin miehelläni on omasta mielestään oikeus maata koko päivä ja liikahtaa ainoastaan, jos ei ole juomista riittävästi. Samaan hengenvetoon ihmetellään, miksi olen niin väsynyt ja onneton ja jos erehdyn sanomaan suoraan, niin sehän on sitten vxxxxxilua. Tässä alkaa olo olemaan kohta aika epätoivoinen, kun on naimisissa sekä elämäänsä kyllästyneen ja kaikesta kiinnostumattoman miehen, sekä pankin kanssa. Itsellä virtaa riittäisi rampata vaikka missä riennoissa, mutta kaveria ei mihinkään saa. kukaan ei jaksa nököttää kotona, etenkään, jos toinen sammuu jo kahdeksan aikaan illalla ( joka toisaalta on helpotus ). Onko muilla samanlaista, miten te kestätte sen yksinäisyyden? Onko teillä joku toinen, vai nieleskelettekö te kaiken kakistelematta? Itse olen tähän asti ainakin ollut ihan yksin, mutta viime aikoina on tullut mieleen, että hitto, onhan tuolla meressä kaloja, tai jos nyt ei meressä, niin lammikokin riittäisi tässä tilassa :P
Aina yksin-avioliitto
no blob
5113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikset eroa?
Samojen kanssa painin vaikka olenkin mies. Olisi mukavaa vaihtaa jonkun samankaltaisen kanssa mielipiteitä- joku tosin vääntää tämänkin isku yritykseksi... No joo jos haluat, laita viesti : [email protected]...
Eroaminen olisi älyttömän helppoa, jos siinä välissä ei olisi se pankki ja alue, jossa taloja myydään about 1/7 vuotta. Eli aika näpäkkään ollaan jumkelissa, ellei ruveta lottoamaan :D
Ja tekosyitä riittää. Valittaa osataan mutta kaikki neuvot torjutaan.
Ei voi kun...
Mutta kun ei ole sitä tai tätä..
Mutta kun se kumminkin...
Jne jne jne loputtomiin.
Ihanaa loppuelämää vaan kaikille! Naaaaattikaaa!!!!
Luultavasti Ap:n mies elää samaa kuviota ja osata keskustella oikein.
Voithan yrittää lukea madonluvut, mutta selvälle miehelle, kerrot missä mennään ja mitä tapahtuu jos ei tule muutosta.
Toinen on sanoa että mennään keskustelemaan perheasiain neuvotteluun, löytyy varmasti lähitienoilta, katsele seurakuntasi puhelinnumeroista.
Olette kumpikin ilmeisesti vähän turhauttavassa olotilassa, ikään kuin kaikki olisi jo eletty, näin ei ole, vaan paljon kivaa voisi tehdä yhdessäkin, nyt olisi aikaa.
Jos se pankki ei nyt ihan kokonaan ole omistaja niin laittakaa talo myyntiin ja pitkällä aikajanalla, etsikää siitä hyvät puolet. Tämä vain jos tuntuu, että elämästä kahden ei enää tule mitään ja mies ei suostu muuttamaan tapojaan. Olkoon sitten juoppolalli aivan itsekseen, luultavasti löytää jonkun samanlaisen juoppoiljan pian, mutta sinun ei tarvitse enää katsoa välinpitämätöntä ukkoa nurkissa ja älä mene uutta ottamaan vuosiin vaan elä vapaata elämää.
Ei juopon kanssa tarvitse elää ja häntä passata.