Vaikea paikka

Oletko siis käyny tutkimuksis ja puolisosi?ei välttämättä johdu sinusta ja jos nyt näin olisikin, löytyy jokin teitä molempia tyydyttävä ratkaisu varmasti.Ressata ei kannata henkinen puoli vaikuttaa aina fyysiseen ja mikä tärkeintä puolisosi rakastaa sinua.

Älä nyt vuodesta ota hernettä nenään mutta jos 5 vuoteen ei tule niin jossain on vikaa ja kannattaa jo vuoden jälkeen tutkituttaa oisensä niin saat tulokset siemennesteen laadusta mutta se tekotapa on paljon kivempaa kun se lapsen kasvatus ja vastuu.

Syö salaa pillereitä. Nainen siis.

Ihan ensiksikin lähtökohtana tuo on uudelle perheellenne hyvin huono, että vaikka perheessänne on jo kaksi lasta, niin sinun suurin haaveesi on edelleen saada "oma" lapsi. Ei näin!!!!!!!! Sattuu sydämeen, kun tällaisia perheitä perustetaan.

Siis siinä ei ole mitään pahaa, jos haluaa perheeseen kolmannen lapsen. Ja ymmärrän jos harmittaa, ettei se onnistukaan. Mutta sitä en ymmärrä, että "oman" lapsen saaminen on sinulle tärkeämpää, kuin se että saat olla jo isäpuoli kahdelle lapselle.

Olin itse aiemmin yh-äiti. Tapailin muutamia miehiä, ja kaksikin lapsetonta mistä olisi kovasti halunnut kanssasi parisuhteen, koska ihastuivat niin kovasti. En suhteeseen alkanut, koska koin että he eivät koskaan ymmärtäisi minun lasteni merkitystä, koska heillä ei entuudestaan lapsia ollut.

Olen nyt ollut suhteessa jo 5 vuotta, onnellisesti. Miehellänikin on yksi lapsi aiemmasta suhteesta. Meidän perheeseen kuuluu siis kolme lasta, ja on yhdentekevää, ovatko he "omia" vai kumppanin. Yhteisiä lapsia emme halua, vaan kolme lasta perheessä riittää.

Mieti ensin haluatko perheeseen kolmannen lapsen, vai "oman" lapsen. Lapsettomuus on ikävä asia, mutta kun sinä et ole käytännössä lapseton. Sinun perheessäsi on jo kaksi lasta.

On varmaan yhdentekevää sinulle, jolla kuitenkin on ne oikeesti omat lapset. Vaikea kuvitella olevansa todellinen isä ja rakastaa niitä niinkuin oikeasti lasta pitäisi rakastaa, kun lapsetkin tietävät, että oikeakin isä on olemassa. Minusta sitä ei pitäisi lapsettomalta mieheltä/naiselta edes vaatia, jos sellainen alkaa YH:n kanssa olemaan. Toisen lapset ovat varmasti tärkeitä, mutta kokoajan takaraivossa on se tieto, että ne ei oikeesti ole omia.

Isäpuolena oleminen ei ole kaikille se autuus ja varmasti on niitäkin joille se on. Mutta musta sitä ei pidä tuomita, jos tuossa tilanteessa haluaa oman lapsen.

Aloittajalle: Käykää tutkituttamassa itsenne ja juttelemassa lekurille. Varmaan voi löytyä myös keinoja millä lasten saamista voi ehkä helpottaa.

Menkää tutkimuksiin. Omalla tytöllä ja miehellään oli viisi vuotta vaikeuksia saada lasta, mutta kun "ketsuppipullo aukesi", niin jopa alkoi sujumaan. Nyt kolmatta odoterllaan. Tyttö sai hormoonihoitoa ja kaikkea muutakin yritettiin. Mutta kun jo luopuivat toivosta, ihan luomuna ensimmäinen sai alkunsa. olisiko tytön stressin laukeamisella ollut osuutta?