Ei yhdessä, ei erikseen

j83 kirjoitti:

Mikä siinä on, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan mahottomasti mutta eivät osaa olla yhdessä? Yli 1,5 vuotta oltiin yhdessä ja sinä aikana erottiin ja palattiin yhteen kolme kertaa. Aina kun palattiin yhteen kaikki oli taas vähän aikaa ihanaa mutta jossain vaiheessa erilaiset luonteemme nostivat päitään. Minä olen kiltti periksiantava ja hieman naiivikin tyttö ja mies on renttu joka ei koskaan kasva aikuiseksi vaikka on jo 28 vuotias. Ajeli autolla humalassa vaikka tiesi että särki sydämeni joka kerta kun tuli kännissä kotia. Sanoi aina ettei minun tarvitse olla huolissani mutta rakkaistaan on aina. Kaksi viikkoa on siitä kun päätin ettei mielenterveyteni enää kestä kuluttavaa suhdetta ja heitin miehen pihalle asunnostani, jossa elimme yhdessä koko suhteemme ajan. Viime yönä ajauduimme taas samaan tilanteeseen kuin joka kerta eromme jälkeen: näimme toisemme kaupungilla ja päädyimme viettämään kiihkeän ja kauniita sanoja täynnä olevan yön yhdessä. Kumpikin myönsi rakastavansa vielä toista mutta tiesimme myös molemmat tällä kertaa ettei yhteiselosta tule enää mitään. Tiesin että oli virhe pyytää mies yöksi mutta heikkous ja yksinäisyys vei voiton. Tänään en ole pystynyt muuta kuin miettimään viimeöisiä keskusteluitamme ja helliä hetkiä ja ikävä on suunnaton! Tiedän että suhteellamme ei ole tulevaisuutta ja yksi onnentäytteinen yö ei kannata kun miettii siitä seuraavaa surua viikoiksi eteenpäin mutta... silti olen koko ajan kännykkä kädessä ja meinaan pyytää exääni yöksi... jos saisin vielä kerran kokea sen pienen onnentunteen... Petänkö itseäni? Kuinka irrottautua elämänsä rakkaudesta ja jatkaa eteenpäin? Ei yhdessä, ei erikseen, missä sitten? Hyvää syksynjatkoa ja voimia kaikille särkyneille sydämille!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä