Lukekaapa uusimmasta Eeva-lehdestä (lokakuu)
tämä artikkeli.Se käsittelee luonnehäiriöisen
puolisona elämisen mielettömyyttä.
Olin naimisissa 10v narsistin kanssa.Diagnoosi tosin tuli eron jälkeen kun hän joutui pakkohoitoon joksikin aikaa.
Artikkelissa sanotaan,että lähipiiri ei aina usko/näe tätä sairautta.Psykopaatti kun on taitava seuraihminen ja varsin miellyttävä silloin kun haluaa.Osaa imarrella ja tulla liki.
Monesti hänen uhriksi joutuviaan syyllistetään,ei saisi edes epäillä toisen sairautta ja hakea apua.Lehdessä oli hyvä vertaus: Jos kaahari ajaa ihmisen päälle suojatiellä vihreän valon palaessa,aika harva syyllistää yliajon uhria. Narsistin uhri saa kuulla vaikka mitä epäilyjä.
Toinen hyvä vertaus oli se,että narsismin parannusyritykset lääkehoidolla ovat sama kuin yrittäisi opettaa vierasta kieltä lääkehoidon avulla.Yhtä toivotonta.Narsisti piinaa puolisoaan hulluuden partaalle,mutta hänellä ei ole sairaudentuntoa.Hoitoon saaminen vaikeaa,onnistuu yleensä silloin kun saa syytteen väkivallasta,tapon yrityksestä.
Tiedän,että moni kamppailee nytkin tällaisen ihmisen laatimassa koukussa ja miettii,miten pääsisi irti.Apua löytyy esim. mielenterv.toimiston tai perheneuvolan kautta.
Omaa ainokaista elämäänsä ei kannata uhrata sairaan ihmisen takia.Henkinen väkivalta ja alistaminen tulevat ensin,sitten alkaa fyysinen väkivalta.
Narsistia ei ole helppo jättää.Artikkelissakin sanotaan,että kostotoimenpiteet saattavat kestää vuoisia. Minun ex vannoi "Jos jätät,teen elämästäsi helvetin..." Ja vaikeaa on ollut,vaikka siitä on nyt 11v aikaa.Yhä vielä hän tekee lapsellisia juttuja ja sotkee elämäämme.
Silti ero kannattaa.Aika parantaa haavat,arpia sieluun kyllä jää ja keho muistaa lyönnit.Kuitenkin elämästä löytyy monta aihetta kiitokseen.Jo se,että uskalsi lähteä ja on selvinnyt hengissä,on suuri aihe tuntea kiitollisuutta.
Psykopaatin puolisona
28
7232
Vastaukset
- Neue
Omasta erostani on nyt viisi vuotta. Häirintä jatkuu edelleen.
Kukaan ei silloin uskonut, millainen ex, mieheni on. nyt vasta uskovat, kun kukaan ei saa siltä rauhaa.
Tyytyväisempi olen nyt näin. Lapsen puolesta vielä kannan huolta. Mies haukkuu minua jatkuvasti lapselle.
Ehkä joku päivä lapsi ymmärtää, etten minä ole se syypää kaikkeen.- Jaskaxx
Kyllä juttu todellakin menee niin kuten alkuperäisessä jutussa kerrottiin. Minä kirjoittelin elostamme tarinan, jossa en kertonut läheskään kaikkea. Kerroin kuitenkin liikaa. Minua pidetään valehtelijana.
Puukotusta on minunkin jutussani. Ex ja hänen äitinsä sitä harrastavat.
Kova oli kokemus. Kyllä saa vahva huumormies olla, jotta siitä kunnialla selviytyy. - Nainen 43
Jaskaxx kirjoitti:
Kyllä juttu todellakin menee niin kuten alkuperäisessä jutussa kerrottiin. Minä kirjoittelin elostamme tarinan, jossa en kertonut läheskään kaikkea. Kerroin kuitenkin liikaa. Minua pidetään valehtelijana.
Puukotusta on minunkin jutussani. Ex ja hänen äitinsä sitä harrastavat.
Kova oli kokemus. Kyllä saa vahva huumormies olla, jotta siitä kunnialla selviytyy.Kokemusta on minullakin vuosien piinasta.Nyt olen tutustunut pariin eronneeseen mieheen,joilla ex-puoliso ollut tosi sairas,psykopaattinainen.
Ei äitiys ja parisuhde suojaa naista persoonallisuushäiriön ilmenemiseltä.Ainakin näissä tapauksissa naiset ovat jättäneet lapset isälle,kun ei ole kykyä huoltaa.
Miehillä on vielä vaikeampaa,heitä ei uskota sitäkään vertaa esim. sosiaalitoimistossa.Nainen kun osaa puhua paremmin ja saa sosiaalitädit herkästi puolelleen.
Kuunneltuani näitä tosielämän karuja kertomuksia ymmärrän,että miehelle on yhä häpeä,jos (sairas)nainen on niskan päällä.Avun hakeminen siirtyy ja siirtyy,elämä ajautuu todelliseen umpikujaan.
Naisenkin on vaikea saada ääntään kuuluviin ja tulla uskotuksi,sen koin katkerasti aikoinaan.Oli aika inhottavaa hommata todistajia tapahtumien ajoilta,että lopulta lasten hätä tajuttiin ja pääsimme turvakotiin.Siitä alkoi uusi elämä.Häiriköinti jatkuu,mutta välimatkan kasvettua sekin on helpompaa sietää. - Jaskaxx
Nainen 43 kirjoitti:
Kokemusta on minullakin vuosien piinasta.Nyt olen tutustunut pariin eronneeseen mieheen,joilla ex-puoliso ollut tosi sairas,psykopaattinainen.
Ei äitiys ja parisuhde suojaa naista persoonallisuushäiriön ilmenemiseltä.Ainakin näissä tapauksissa naiset ovat jättäneet lapset isälle,kun ei ole kykyä huoltaa.
Miehillä on vielä vaikeampaa,heitä ei uskota sitäkään vertaa esim. sosiaalitoimistossa.Nainen kun osaa puhua paremmin ja saa sosiaalitädit herkästi puolelleen.
Kuunneltuani näitä tosielämän karuja kertomuksia ymmärrän,että miehelle on yhä häpeä,jos (sairas)nainen on niskan päällä.Avun hakeminen siirtyy ja siirtyy,elämä ajautuu todelliseen umpikujaan.
Naisenkin on vaikea saada ääntään kuuluviin ja tulla uskotuksi,sen koin katkerasti aikoinaan.Oli aika inhottavaa hommata todistajia tapahtumien ajoilta,että lopulta lasten hätä tajuttiin ja pääsimme turvakotiin.Siitä alkoi uusi elämä.Häiriköinti jatkuu,mutta välimatkan kasvettua sekin on helpompaa sietää.Muutamaa poikkeusta lukkun ottamatta exäni pystyi hämäämään kaikki, poliisia myöden. Eihän niin herttainen ja asiallisesti käyttäytyvä, akateemisesti sivistynyt nainen voi puhua muuta kuin totta.
Moneen liriin minä hänen takiaan jouduin. Vuoden verran olin suvussaan hullunkirjoissakin. Kuten olen kertonut, viimeisimmästä jujutuksestaan, jossa kohteena oli poliisi, tulee päätös pian oikeuskanslerilta. - Neue
Jaskaxx kirjoitti:
Muutamaa poikkeusta lukkun ottamatta exäni pystyi hämäämään kaikki, poliisia myöden. Eihän niin herttainen ja asiallisesti käyttäytyvä, akateemisesti sivistynyt nainen voi puhua muuta kuin totta.
Moneen liriin minä hänen takiaan jouduin. Vuoden verran olin suvussaan hullunkirjoissakin. Kuten olen kertonut, viimeisimmästä jujutuksestaan, jossa kohteena oli poliisi, tulee päätös pian oikeuskanslerilta.Meillä kanssa ukko sai minut näyttämään ihan hullulta. Oma itsetunto oli ihan pohjalukemissa. Ei siinä tullut paljoa itseään puolustettua.
Ei jaksanut.
Paraneminen, tai toipuminen lähti minun kohdalla siitä käyntiin, kun hain ja sain lähestymiskiellon.
Siinä paperissa luki : hakijan kertomusta pidetään uskottavana, joten lähestymiskielto määrätään vuodeksi!!!
Ajatelkaa, että minä, jota oli mollattu ja haukuttu jo 7 vuotta, sain sanottua asiat niin, että minua uskottiin.
Silloin itkin, ja sen jälkeen onkin menty eteenpäin sillä huumorilla.
Sitä on saanut käyttää kyl tosi paljon... - kumipallona pompin ...
Nainen 43 kirjoitti:
Kokemusta on minullakin vuosien piinasta.Nyt olen tutustunut pariin eronneeseen mieheen,joilla ex-puoliso ollut tosi sairas,psykopaattinainen.
Ei äitiys ja parisuhde suojaa naista persoonallisuushäiriön ilmenemiseltä.Ainakin näissä tapauksissa naiset ovat jättäneet lapset isälle,kun ei ole kykyä huoltaa.
Miehillä on vielä vaikeampaa,heitä ei uskota sitäkään vertaa esim. sosiaalitoimistossa.Nainen kun osaa puhua paremmin ja saa sosiaalitädit herkästi puolelleen.
Kuunneltuani näitä tosielämän karuja kertomuksia ymmärrän,että miehelle on yhä häpeä,jos (sairas)nainen on niskan päällä.Avun hakeminen siirtyy ja siirtyy,elämä ajautuu todelliseen umpikujaan.
Naisenkin on vaikea saada ääntään kuuluviin ja tulla uskotuksi,sen koin katkerasti aikoinaan.Oli aika inhottavaa hommata todistajia tapahtumien ajoilta,että lopulta lasten hätä tajuttiin ja pääsimme turvakotiin.Siitä alkoi uusi elämä.Häiriköinti jatkuu,mutta välimatkan kasvettua sekin on helpompaa sietää.Itse olen ollut eräänlaisen psykootin kanssa naimisissa yli 10 vuotta. Hän on määrännyt kaikki perheemme asiat: milloin mentiin naimisiin, milloin tehtiin lapset, hankittiin koira, milloin vaihdettiin asuntoa, jne.
Kotona meni hyvin niin kauan kuin oli samaa mieltä hänen kanssaan - poikkipuolinen sana sai hänet raivon valtaan, ja silloin saattoi lentää kohti se esine, joka käteen sattui. Kun lapset eivät totelleet puhetta, mikä nyt 1-2 vuotiaalla on aika yleistä, niin ei muuta kuin kunnon lyönti, niin eiköhän opi.
Jos lapsi sattui yöllä itkemään, niin huusi niin lujaa kuin jaksoi että "Saatanan pentu hiljaa tai kannan sinut pihalle". Itse en uskaltanut riittävän lujalla otteella puuttua näihin asioihin, vaan sovun nimissä alistuin ja nyt jälkeenpäin myönnän tehneeni suuren virheen.
Minusta ei hänen mielestään ollut mihinkään - olin alkoholisti ja tarpeellinen vain sen takia että toin rahaa talouteen ja ostin talon, kesämökin, ym mukavaa. Ystävilleen ja naapureille hänellä oli tapana pilkata hieman flegmaattista olemustani. Oma itsetuntoni katosi lähes kokonaan, kuljin vanhoissa ja resuisissa vaatteissa välittämättä enää lainkaan mistään mitään. Vaimo taas käytti oman palkkansa lähes kokonaan omaan hyvinvointiinsa, kuten autoihin, vaatteisiin, matkoihin, ravintoloihin, tupakkaan ym.
N. 2.5 vuotta sitten tapasin ravintolassa ihanan naisen - ja tapasin hänet uudestaan vielä pari kertaa kunnes havaitsin olevani rakastunut häneen. Hän arvosti minua, piti ihmisenä, antoi ja otti hellyyttä aidosti vastaan. Heräsin todellisuuteen, tajusin missä piinassa olin elänyt, enkä halunnut niin jatkuvan loppuikääni.
Käyttäydyin tahallani niin että vaimo sai selville suhteeni, mutta eroa hän ei halunnut eikä minulla ollut rohkeutta sitä siinä vaiheessa hakea - vaimo oli silloin raskaana. Lupasin olla tapaamatta rakastettuani, mutta en pystynyt olemaan tapaamatta häntä ja jäin taas "kiinni". Kissa- ja hiiri-leikkiä kesti aina tähän syksyyn asti, jolloin sain viimeinkin aikaiseksi jättää avioeropaperit. Hänen pompotuksensa jatkuu vieläkin samanlaisena, ja tulee varmaankin vielä jatkumaan eronkin jälkeen yhteisten lapsiemme kautta, mutta joka tapauksessa oma elämäni näyttää nyt paljon valoisammalta.
Ja verbaalisesti lahjakkaana hän on pitänyt huolen siitä että kaikki naapurimme, ystävämme, tuttumme ym. tietävät ja ymmärtävät minkälainen roisto olen ollut - itse en luonnollisestikaan ole saanut enkä liiemmin kaivannutkaan sympatia-pisteitä keneltäkään- minulle riittää että minulla on ihminen jota rakastan ja joka rakastaa minua.
Ja sosiaali-tantat hän puhuu varmasti ympäri mennen tullen niin että hän saa lapset ja minulle ehkä tapaamisoikeus silloin tällöin jos se sattuu vaimoa sillä hetkellä miellyttämään. Tämä minua surettaa suuresti, sillä rakastan myös lapsiani paljon, ja haluaisin viettää aikaa mahdollisimman paljon heidän kanssaan - vaimo tietää tämän ja tulee käyttämään sitä myös koston välineenä. - kestää
kumipallona pompin ... kirjoitti:
Itse olen ollut eräänlaisen psykootin kanssa naimisissa yli 10 vuotta. Hän on määrännyt kaikki perheemme asiat: milloin mentiin naimisiin, milloin tehtiin lapset, hankittiin koira, milloin vaihdettiin asuntoa, jne.
Kotona meni hyvin niin kauan kuin oli samaa mieltä hänen kanssaan - poikkipuolinen sana sai hänet raivon valtaan, ja silloin saattoi lentää kohti se esine, joka käteen sattui. Kun lapset eivät totelleet puhetta, mikä nyt 1-2 vuotiaalla on aika yleistä, niin ei muuta kuin kunnon lyönti, niin eiköhän opi.
Jos lapsi sattui yöllä itkemään, niin huusi niin lujaa kuin jaksoi että "Saatanan pentu hiljaa tai kannan sinut pihalle". Itse en uskaltanut riittävän lujalla otteella puuttua näihin asioihin, vaan sovun nimissä alistuin ja nyt jälkeenpäin myönnän tehneeni suuren virheen.
Minusta ei hänen mielestään ollut mihinkään - olin alkoholisti ja tarpeellinen vain sen takia että toin rahaa talouteen ja ostin talon, kesämökin, ym mukavaa. Ystävilleen ja naapureille hänellä oli tapana pilkata hieman flegmaattista olemustani. Oma itsetuntoni katosi lähes kokonaan, kuljin vanhoissa ja resuisissa vaatteissa välittämättä enää lainkaan mistään mitään. Vaimo taas käytti oman palkkansa lähes kokonaan omaan hyvinvointiinsa, kuten autoihin, vaatteisiin, matkoihin, ravintoloihin, tupakkaan ym.
N. 2.5 vuotta sitten tapasin ravintolassa ihanan naisen - ja tapasin hänet uudestaan vielä pari kertaa kunnes havaitsin olevani rakastunut häneen. Hän arvosti minua, piti ihmisenä, antoi ja otti hellyyttä aidosti vastaan. Heräsin todellisuuteen, tajusin missä piinassa olin elänyt, enkä halunnut niin jatkuvan loppuikääni.
Käyttäydyin tahallani niin että vaimo sai selville suhteeni, mutta eroa hän ei halunnut eikä minulla ollut rohkeutta sitä siinä vaiheessa hakea - vaimo oli silloin raskaana. Lupasin olla tapaamatta rakastettuani, mutta en pystynyt olemaan tapaamatta häntä ja jäin taas "kiinni". Kissa- ja hiiri-leikkiä kesti aina tähän syksyyn asti, jolloin sain viimeinkin aikaiseksi jättää avioeropaperit. Hänen pompotuksensa jatkuu vieläkin samanlaisena, ja tulee varmaankin vielä jatkumaan eronkin jälkeen yhteisten lapsiemme kautta, mutta joka tapauksessa oma elämäni näyttää nyt paljon valoisammalta.
Ja verbaalisesti lahjakkaana hän on pitänyt huolen siitä että kaikki naapurimme, ystävämme, tuttumme ym. tietävät ja ymmärtävät minkälainen roisto olen ollut - itse en luonnollisestikaan ole saanut enkä liiemmin kaivannutkaan sympatia-pisteitä keneltäkään- minulle riittää että minulla on ihminen jota rakastan ja joka rakastaa minua.
Ja sosiaali-tantat hän puhuu varmasti ympäri mennen tullen niin että hän saa lapset ja minulle ehkä tapaamisoikeus silloin tällöin jos se sattuu vaimoa sillä hetkellä miellyttämään. Tämä minua surettaa suuresti, sillä rakastan myös lapsiani paljon, ja haluaisin viettää aikaa mahdollisimman paljon heidän kanssaan - vaimo tietää tämän ja tulee käyttämään sitä myös koston välineenä.Naisiakin löytyy, mutta usein miehet lähtevät aikaisemmin. Naiset yrittävät sinnitellä, kuten sinäkin, joskus kuitenkin ratkaisu on tehtävä. Kerro uudelle, mitä on odotettavissa, näytä vaikka se Eeva-lehden artikkeli, nimittäin nyt se pompottelu ja sekaantuminen alkaa, kerro, että vaikka olisitte suunnitelleet kylpyläviikonlopun, exäsi voi soittaa, että jos et hoida lapsia, niin ne on täällä sitten yksin, mä menen sinne ja sinne. Varaudu kaikkeen mahdolliseen, mutta älä morkkaa lapsille heidän äitiään (vaikka aihetta olisi), kerro, että rakastat heitä, vastaa aina exällesi asiallisesti, mutta sano myös ei, jos vaatii mahdottomia. Sympatiapisteet tulet saamaan joskus kymmenen vuoden päästä.
- Heidi
kumipallona pompin ... kirjoitti:
Itse olen ollut eräänlaisen psykootin kanssa naimisissa yli 10 vuotta. Hän on määrännyt kaikki perheemme asiat: milloin mentiin naimisiin, milloin tehtiin lapset, hankittiin koira, milloin vaihdettiin asuntoa, jne.
Kotona meni hyvin niin kauan kuin oli samaa mieltä hänen kanssaan - poikkipuolinen sana sai hänet raivon valtaan, ja silloin saattoi lentää kohti se esine, joka käteen sattui. Kun lapset eivät totelleet puhetta, mikä nyt 1-2 vuotiaalla on aika yleistä, niin ei muuta kuin kunnon lyönti, niin eiköhän opi.
Jos lapsi sattui yöllä itkemään, niin huusi niin lujaa kuin jaksoi että "Saatanan pentu hiljaa tai kannan sinut pihalle". Itse en uskaltanut riittävän lujalla otteella puuttua näihin asioihin, vaan sovun nimissä alistuin ja nyt jälkeenpäin myönnän tehneeni suuren virheen.
Minusta ei hänen mielestään ollut mihinkään - olin alkoholisti ja tarpeellinen vain sen takia että toin rahaa talouteen ja ostin talon, kesämökin, ym mukavaa. Ystävilleen ja naapureille hänellä oli tapana pilkata hieman flegmaattista olemustani. Oma itsetuntoni katosi lähes kokonaan, kuljin vanhoissa ja resuisissa vaatteissa välittämättä enää lainkaan mistään mitään. Vaimo taas käytti oman palkkansa lähes kokonaan omaan hyvinvointiinsa, kuten autoihin, vaatteisiin, matkoihin, ravintoloihin, tupakkaan ym.
N. 2.5 vuotta sitten tapasin ravintolassa ihanan naisen - ja tapasin hänet uudestaan vielä pari kertaa kunnes havaitsin olevani rakastunut häneen. Hän arvosti minua, piti ihmisenä, antoi ja otti hellyyttä aidosti vastaan. Heräsin todellisuuteen, tajusin missä piinassa olin elänyt, enkä halunnut niin jatkuvan loppuikääni.
Käyttäydyin tahallani niin että vaimo sai selville suhteeni, mutta eroa hän ei halunnut eikä minulla ollut rohkeutta sitä siinä vaiheessa hakea - vaimo oli silloin raskaana. Lupasin olla tapaamatta rakastettuani, mutta en pystynyt olemaan tapaamatta häntä ja jäin taas "kiinni". Kissa- ja hiiri-leikkiä kesti aina tähän syksyyn asti, jolloin sain viimeinkin aikaiseksi jättää avioeropaperit. Hänen pompotuksensa jatkuu vieläkin samanlaisena, ja tulee varmaankin vielä jatkumaan eronkin jälkeen yhteisten lapsiemme kautta, mutta joka tapauksessa oma elämäni näyttää nyt paljon valoisammalta.
Ja verbaalisesti lahjakkaana hän on pitänyt huolen siitä että kaikki naapurimme, ystävämme, tuttumme ym. tietävät ja ymmärtävät minkälainen roisto olen ollut - itse en luonnollisestikaan ole saanut enkä liiemmin kaivannutkaan sympatia-pisteitä keneltäkään- minulle riittää että minulla on ihminen jota rakastan ja joka rakastaa minua.
Ja sosiaali-tantat hän puhuu varmasti ympäri mennen tullen niin että hän saa lapset ja minulle ehkä tapaamisoikeus silloin tällöin jos se sattuu vaimoa sillä hetkellä miellyttämään. Tämä minua surettaa suuresti, sillä rakastan myös lapsiani paljon, ja haluaisin viettää aikaa mahdollisimman paljon heidän kanssaan - vaimo tietää tämän ja tulee käyttämään sitä myös koston välineenä.Kirjotitamasi perusteella ei mieletäni ex-vaimosi ole mikään psykopaatti. Ette vain olleet tasavertainen pariskunta. Olet varmasti rakastamisen arvoinen henkilö mutta olet alun perin sotkeutunut väärän henkilön kanssa yhteen. Riitanne kuullostaa aivan tavalliselle parisuhdeongelmalle ei psykopaatin kiusalle. Elonne on ikäänkuin "koulu- tai työpaikka kiusaamista". Hienoa, että nyt olet löytänyt itsellesi sinua arvostan naisen. Onnea Teille!
- Katriina
Äitini viimen uskoi missä on vikä kun hän luki tuon samaisen lehden. Lukiessaan hän itki sitä jota olin puolen vuoden aikana hänelle kertonut avomiehestäni. Pääsin eroon lyhyestä avoliitosta ja luin saman jutun ja karseeta mutta totta. Nyt avomies on keksinyt eromme syyksi kaikenlaista mitä en ole koskaan tehnyt tai sanonut. Lukekaa myös netistä narsistien uhrit sivustoa. En alistunut avomieheni tahton ja vastasin aina kaikkeen niskaani kaadettuu syytökseen rauhallisuudella enkä näyttänyt syytösten koskevan minuun. Taisin tehdä oikein.
Järkyttävää on, että hänen sukunsa ja vähäiset ystävät eivät huomaa hänen vakavaa lounnehäiriötään vaan ihmettelevät hänen outoa käytöstään. - riittämiin
Narsisti pystyy esittämään vaikka viiden vuoden seurustelun. Enkä mielestäni ollut mikään rakastunut hölmö vaan parisuhteeseen vakavasti suhtautuva. Naimisiin mentyäni ja lapsikin hankittiin, alkoi parisuhteeseen, minusta ei kuuluva vaatiminen, roskiksen vientiin mitattiin sekuntteja, lapsi ei saanut itkeä, ruokapöydässä piti olla veitset ja haarukat täysin ojennuksessa, ennen olimme syöneet pizzaa käsin, olin huono siinä ja tässä, kotiinpaluuaika töistä oli 10 minuuttia, vaikka ylinopeuttakaan ajaen se ei olisi onnistunut, lista on loputon. Jotenkin sain lähdettyä, ensimmäisen lyönnin tullessa, syy, että en ollut pistänyt saunaa päälle vaikka hän tulee väsyneenä kotiin. Keräsin yhden kassillisen lähinnä lapseni vaatteita yöllä, hain lapsen vuoteesta ja menin taksilla hotelliin. Siitähän alkoi helvetti, mutta onneksi mummoni oli realisti ja tajusi asian, omat vanhemmat vain kauhistelivat, että niin hyvätuloisesta miehestä ja lisäksi mukavasta, sinussa pitää olla jotain vikaa, ettei vain toinen mies. Olen ikuisesti kiitollinen mummolleni, jonka järkevän ajatusmaailman kanssa, haimme apua mielenterveystoimistosta, sosiaalivirastosta, lastensuojelutädeiltä.
Tilanne nyt, olen onnellinen lapseni kanssa, yritän tehdä hänestä vastuuntuntoisen kansalaisen, mutta eroon ei narsistista pääse, vaikka uusi suhde ja pian kuulemma myös lapsi.
Kaikkein vaikeinta on saada oma ihmisarvo takaisin ja olla syyllistämättä itseään. Minäkin vielä mietin, että olen vienyt lapselta isän, jos vaikka olisin kestänyt, vaikka esim. lapsi seisoi nurkassa, jos oli kaatunut ja vaatteet olivat kuraiset. Ohhoh tulipa vuodatus, kai sekin on tarpeen vieläkin, mutta kaikille narsistien uhreille, älkää syyllistäkö itseänne.- Neue
Toi oli niin tuttua, niin tuttua.
Kyllä neljän seinän sisällä tapahtui. Ulospäin ei kyllä mitään näkynyt. Iskutkin tuli niin, ettei jälkiä jäänyt.
Sitä tulee itsekkin toisinaan vuodatettua, mutta se kai kuuluu paranemiseen.
ex yritti tappaa nimut, kun sai tietää uudesta suhteesta ja perheen lisäyksen tulosta. Joten ei se lopu edes eroon eikä aikaan...
Tosin, nyt siihen osaa jo suhtautua kylmäverisemmin.
- ..........
vuorovaiokutussuhteen vauriona syntyy minävaurio nimeltä narsistinen luonnehäiriö tai psykopatia.
- huomaa
uskomatonta miten julmaa voi olla elämä-kaikki päällepäin hyvin,mutta mikä helvetti kodin sisällä.Ja jos yrität puolustaustua-kukaan ei usko-edes omat sukulaiset,vaan saat hullun leiman,koska sinun puheita epäillään,kun päällisin puolin kaikki on niin hyvin.Kokemuksesta voin sanoa että ei ole helppo erota-se vasta vie viimesetkin voimat ja jos on omaisuutta narsisti osaa huijata vielä ja silloin erityisesti että varmasti jäät tappiolle.Mutta kiitos elämälle!Narsisti porskuttaa eteenpäin eron jälkeenkin!Mutta irtipäässyt puoliso saa parannella itseään pitkään!
- Jaskaxx
huomaa kirjoitti:
uskomatonta miten julmaa voi olla elämä-kaikki päällepäin hyvin,mutta mikä helvetti kodin sisällä.Ja jos yrität puolustaustua-kukaan ei usko-edes omat sukulaiset,vaan saat hullun leiman,koska sinun puheita epäillään,kun päällisin puolin kaikki on niin hyvin.Kokemuksesta voin sanoa että ei ole helppo erota-se vasta vie viimesetkin voimat ja jos on omaisuutta narsisti osaa huijata vielä ja silloin erityisesti että varmasti jäät tappiolle.Mutta kiitos elämälle!Narsisti porskuttaa eteenpäin eron jälkeenkin!Mutta irtipäässyt puoliso saa parannella itseään pitkään!
Koville otti välillä minullakin, hurjanpuoleisella ydinvoimalahenkilöllä. Näin jälkeenpäin voin jo tosin nauraa koko touhulle, vaikka peli ei suinkaan ole vielä lopussa.
Tuossa mainisemassani jutussa kirjoitin, että kova mies minä olen, mutta en sentään hullulle pärjää, varsinkin kun tällä on sukunsa tukenaan. Lisäksi exällä oli vielä renttuja opiskelukavereitaan mukana touhussa, joten kyllä minä melkoisessa helteessä ajoittain olin. - Narsistin ex-nainen
Jaskaxx kirjoitti:
Koville otti välillä minullakin, hurjanpuoleisella ydinvoimalahenkilöllä. Näin jälkeenpäin voin jo tosin nauraa koko touhulle, vaikka peli ei suinkaan ole vielä lopussa.
Tuossa mainisemassani jutussa kirjoitin, että kova mies minä olen, mutta en sentään hullulle pärjää, varsinkin kun tällä on sukunsa tukenaan. Lisäksi exällä oli vielä renttuja opiskelukavereitaan mukana touhussa, joten kyllä minä melkoisessa helteessä ajoittain olin.Sinä viittaat usei johonkin aikaisemmin kirjoittamaasi.Voiko tätä tekstiä lukea jostain?
Vaikutat selvinneen järjissäsi erosta,mutta arpia on varmaan sinullakin.
Aivan lähipiirissäni on luonnehäiriöinen nainan ja äiti.En ikinä olisi uskonut,miten sairasta käytöstä näkee naiselta,joka muuten on sosiaalinen ja fiksu ja kaunis...vaikka mitä.
Mietin,olisiko aika puuttua hänen valheisiinsa lasten takia.Mies nielee kaiken,eiuskalla nousta vastaan. - Jaskaxx
Narsistin ex-nainen kirjoitti:
Sinä viittaat usei johonkin aikaisemmin kirjoittamaasi.Voiko tätä tekstiä lukea jostain?
Vaikutat selvinneen järjissäsi erosta,mutta arpia on varmaan sinullakin.
Aivan lähipiirissäni on luonnehäiriöinen nainan ja äiti.En ikinä olisi uskonut,miten sairasta käytöstä näkee naiselta,joka muuten on sosiaalinen ja fiksu ja kaunis...vaikka mitä.
Mietin,olisiko aika puuttua hänen valheisiinsa lasten takia.Mies nielee kaiken,eiuskalla nousta vastaan.Ei sitä ole missään julkaistu. Olen lähettänyt sen sähköpostina mutamille henkilöille. Saat sen, jos annat nettiosoitteesi.
Et sinä hänelle mitään voi. Lapset nainen saa puolelleen ns. liittoutumalla. Pahinta on tosiaan se, ettei kukaan usko juttuasi todeksi. - Jaskaxx
Jaskaxx kirjoitti:
Ei sitä ole missään julkaistu. Olen lähettänyt sen sähköpostina mutamille henkilöille. Saat sen, jos annat nettiosoitteesi.
Et sinä hänelle mitään voi. Lapset nainen saa puolelleen ns. liittoutumalla. Pahinta on tosiaan se, ettei kukaan usko juttuasi todeksi.Mutta kyllä siinä puhetaitoa yms. tarvittiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000005181032 - kiinnostunut
Jaskaxx kirjoitti:
Mutta kyllä siinä puhetaitoa yms. tarvittiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000005181032En ole kyllä tuo äskeinen kysyjä, mutta olen saman kokenut ja joskus sitä myös kommentoinut.
Olisi mukavaa lukea kokemuksistasi.
[email protected] - Narsistin ex-nainen
Jaskaxx kirjoitti:
Ei sitä ole missään julkaistu. Olen lähettänyt sen sähköpostina mutamille henkilöille. Saat sen, jos annat nettiosoitteesi.
Et sinä hänelle mitään voi. Lapset nainen saa puolelleen ns. liittoutumalla. Pahinta on tosiaan se, ettei kukaan usko juttuasi todeksi....niin,että sinä antaisit e-mail osoitteesi?Minulla kun ei ole mitään sellaista "neutraalia" osoitetta tällä hetkellä,enkä tahdo tulla huomatuksi tuttujen taholta....
Voisiko mennä näin? - Jaskaxx
Narsistin ex-nainen kirjoitti:
...niin,että sinä antaisit e-mail osoitteesi?Minulla kun ei ole mitään sellaista "neutraalia" osoitetta tällä hetkellä,enkä tahdo tulla huomatuksi tuttujen taholta....
Voisiko mennä näin?Tehdään homma näin: Lähetä viestisi osoitteeseen [email protected].
- erossa
Olen asunut nyt lasten kanssa erossa luonnehäiriöisestä 2 kk ja eroa hain kuukautta ennen pois muuttoa. Toinen on nyt vetkutellut papereiden kanssa eikä ole allekirjoittanut mitään. Haastemies toimitti hakemuksen tiedoksi ja hänellä on nyt vielä viikko aikaa antaa vastineensa. Tulee todennäköisesti vastustamaan ihan kaikkea - ositusta, elatusmaksuja, pesänjakajaa jne. Ihmetyttää tuo käräjäoikeudenkin pitkämielisyys häntä kohtaan...
Olen silti onnellinen nykyisessä kodissani, mutta tietysti rassaa koko ajan, että mitähän se toinen nyt keksii! Ja nyt ensi viikolla siis selviää, että mitä on keksinyt! Lapset ovat myös tyytyväisiä kodin ilmapiiriin. Meillä ei sitä fyysistä väkivaltaa vielä ollut, mutta henkistä kesti useamman vuoden. Ja minä olin se, joka oli AINA väärässä ja en kertonut asioita ja jos kerroin, niin valehtelin tai väänsin asiat oman mieleni mukaisiksi. Hän jos jotain joskus sanoi, niin seuraavalla viikolla kielsi sanoneensa mitään sellaista. - Sot-uri
Hei kaikki narsistien uhrit! Olette kaikki olleet tekemisessä itse paholaisen kanssa. Älkää missään nimessä antako vihan täyttää mieltänne, olkaa kärsivällisiä.
- on parasta
ei kannata edes vihata-kun on eroon päässyt,koska vielä eron heidän tarkoitus on että entinen puoliso kärsisi ja kärsisi...kova koulu.
- Heidi
Kiinnostaa tietää, voiko 2 psykopaattia olla pariskuntana? Kun näitä juttuja lukee tulee mieleen olenko minäkin psykopaatti. Parisuhteessa joissa on ongelmia lÖytyy psykopaattiaineksia aivan varmasti. Joskus kait on vain hyväksyttävä ettei kaikki sovi kaikkien kanssa yhteen.
- Jaskaxx
Tuo varmaankin on asian ydin. Psykopaatti tekee selvistäkin asioista ongelman, on kykenemätön yhteispeliin lasten kasvatuksessa yms.
Kun psykopaatti on vielä lisäksi tyhmä, onkin hän melkoinen pakkaus. Toisaalta, tyhmästä ihmisestä on helpompi päästä eroon, vieläpä kunnialla.. - Eeva
Jaskaxx kirjoitti:
Tuo varmaankin on asian ydin. Psykopaatti tekee selvistäkin asioista ongelman, on kykenemätön yhteispeliin lasten kasvatuksessa yms.
Kun psykopaatti on vielä lisäksi tyhmä, onkin hän melkoinen pakkaus. Toisaalta, tyhmästä ihmisestä on helpompi päästä eroon, vieläpä kunnialla..Tyhmästä kiusaajasta on helpompi päästä eroon kuin viisaasta. Mutta töitä siihenkin on tehtävä. Mulla se kesti tasan viisi pitkää ja tuskaista vuotta.
- Anonyymi
Seurustelin psykopaatin kanssa 1kk.
Ei kiitos enää, onneksi pääsin eroon.
Piti kyllä jekuttaa, onneksi tajusin asioiden tilan jo 2vk jälkeen.- Anonyymi
Niin no! Ei hän mikään ”psykopaatti” siinä mielessä ollut, mutta patologinen valehtelija kyllä. Jotenkin oli outo olo alusta lähtien, mutta olin niin nuori ja elämässä paljon muutakin, etten yksityiskohtia ajatellut.
En tiedä! Naimisiin menin, vaikka en ollut asiasta nyt niin innostunut, kun ei muuttanut mitään elämässäni. Hän sai avioliittonsa, joka teki hänestä uskottavan ja minä pidin itsenäisyyteni, kun olin siihen tottunut.
Aina joskus ajattelen, että millaista olisi elämä ollut, jos olisin puheisiinsa tai tekoihinsa uskonut. Olisin elänyt avioliittokuplassa ja jatkuvassa epätietoisuudessa, enkä olisi voinut luottaa mihinkään.
Meinasi itseluottamus mennä kuitenkin muutenkin, kun muut häntä ”ihannemiehenä” pitivät. Ihmettelivat, miksi menin töihin, vaikka toinen oli ”hyväpalkkainen”. Selitä siinä sitten, että sosiaalihuollosta rahaa hain, kun ei ollutkaan missään ”töissä” ja sähköt ja puhelin katkaistiin.
Oli se sellaista kauhun tasapainoa! Mutta en ole katkera, enkä sure ”menetettyjä” vuosia. Elin kuitenkin siinä rinnalla omaa elämääni; kävin töissä, opiskelin ja pidin omat menoni. Lapset elivät siinä mukanani ja matkustelimme ja teimme muutakin kaikkea kivaa. Heidän aikuisina ollessaan olemme keskustelleet silloisista tilanteista, niin sanovat, etteivät edes huomanneet minkään olevan pielessä.
Niinkin voi elää ja nauttia elämästään!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12681Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1511258Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491135- 1271008
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?206959Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä15899Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk297865- 72855
- 40851