Onkohan jotenkin outoa tai lapsellista surra ja itkeä näin paljon menetetyn suhteen perään, vaikka ikää on jo 27?!?! Tuntuu vaan jotenkin niin lapselliselta itkeä sydänsuruja, jotka ei tunnu helpottavan millään. Miehen eroilmoituksesta (tekstiviestillä) on aikaa muutama kuukausi. Ei me varsinaisesti edes seurusteltu, tapailtiin puolisen vuotta. Sattuu vaan, eikä mistään tule mitään, eikä mikään tunnu enää miltään.
Lapsellisia sydänsuruja...?
N27, kohta jo 28
51052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..jos ette edes seurustellu, niin get a life!
Minulle mies ilmoitti täysin yllätyksenä suhteen loppumisesta puoli vuotta sitten. Meillä oli vakava suhde.
Ei mene iltaa etten kaipaisi häntä, eikä päivää etten ajattelisi. En halua lähteä ulos eikä kenenkään seura kiinnosta. Mikään ei tunnu miltään ilman häntä. Olen sinua vielä vanhempi, joten suru ei ole sidottu ikään.
Myönnä tunteesi ja ikäväsi ja sure kunnolla. Ehkä tämä vielä joskus helpottaa, minä ainakin toivon niin. Rakastin häntä enemmän kuin ketään ja sitä paikkaa on mahdoton kenenkään viedä.
Eihän sydänsuruissa ole mitään hävettävää tai lapsellista. Täysin normaalia. Sehän vasta huolestuttavaa olisikin jos ei koskaan tuntisi surua menetettyä rakkaan ihmisen.
Huutomerkki
"outoa" tai "lapsellista"...
Nuo ovat vain sanoja, abstraktioita joilla ei loppujen lopuksi ole minkäänlaista yhtymäkohtaa siihen mikä ihmisen sisimmässä liikahtelee.
Tunnet mitä tunnet - niin pitääkin.