Työtilanne alkaa olla osaltani kammottava. Töitä, siis töitä, ovista, ikkunoista, joka puolelta. hukun papereihin, puheluihin, vittumaisiin asiakkaisiin. Toisaalta pomo koko ajan istuttaa meitä työntekijöitä tulosmittaripalavereissa, pitäisi vielä jaksaa tämän helvetin keskellä suunnitella jotain saatanan mittareita!
Öitä ei saa nukuttua, päivällä olo kuin omenalla, keskittymiskyky alkaa heittää, muistongelmia, jne. Jos käyt työtervesyhuollossa, annetaan vaan joku masennuslääkeresepti ja hoetaan että koeta kestää. Pomot eivät hanki lisätyövoimaa, ei millään. Silti pitäisi vaan jaksaa hymyillä, vastata s...nan puhelimeen ja kiriä tulostavoitteisiin.
Onko normaalia, että alle 4-kymppisenä alkaa odottaa vain eläkettä, tai muuta poispääsyä? Onko normaalia, että vakiduunissa alkaa miettiä vaan velkojen maksuaikataulua, ja suunnitella veloista pois päästyään (aika pian) irtisanoutumista? Väitän, että vielä 80-luvulla näin ei ollut. Firmoille riitti kohtuullinen tulos, ja väkeä palkattiin sitä mukaan kuin oikea tarve on. Nyt mennään kohti työhelvettiä, työnjälki on kuin juosten kustu, ja porukat lopulta kortistossa, työkyvyttömyyseläkkeellä tai hautuumaalla.
Missä on se työn tekemisen ilo? Missä leppoisa kahvitunti työkavereiden kanssa jutellen? Ei enää missään. Tilalla synkkyys, väsymys, ahdistus ja toivottomuus. Sopii helvetin hyvin vielä tähän vuodenaikaan eli marraskuuhun...
Öitä ei saa nukuttua, päivällä olo kuin omenalla, keskittymiskyky alkaa heittää, muistongelmia, jne. Jos käyt työtervesyhuollossa, annetaan vaan joku masennuslääkeresepti ja hoetaan että koeta kestää. Pomot eivät hanki lisätyövoimaa, ei millään. Silti pitäisi vaan jaksaa hymyillä, vastata s...nan puhelimeen ja kiriä tulostavoitteisiin.
Onko normaalia, että alle 4-kymppisenä alkaa odottaa vain eläkettä, tai muuta poispääsyä? Onko normaalia, että vakiduunissa alkaa miettiä vaan velkojen maksuaikataulua, ja suunnitella veloista pois päästyään (aika pian) irtisanoutumista? Väitän, että vielä 80-luvulla näin ei ollut. Firmoille riitti kohtuullinen tulos, ja väkeä palkattiin sitä mukaan kuin oikea tarve on. Nyt mennään kohti työhelvettiä, työnjälki on kuin juosten kustu, ja porukat lopulta kortistossa, työkyvyttömyyseläkkeellä tai hautuumaalla.
Missä on se työn tekemisen ilo? Missä leppoisa kahvitunti työkavereiden kanssa jutellen? Ei enää missään. Tilalla synkkyys, väsymys, ahdistus ja toivottomuus. Sopii helvetin hyvin vielä tähän vuodenaikaan eli marraskuuhun...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinpä, niin, liian nöyriä ollaan. Meidät kun on opetettu tottelemaan ja tekemään kaikki se työ joka eteemme kannetaan ja sitä heikkouttahan työnantajat osaa käyttää hyväksi! Muistakaa että elämässä on muutakin kuin työ! Meille maksetaan palkka, tehkää vain sen palkan verran töitä eikä yhtään enempää. Ei teitä kukaan kehu vaikka kuinka rehkitte se on nähty ja koettu.
Ja ei auta, jos saavutat tai ylität tavoitteesi. Siitä ei palkita. Saat vain ehkä lisää työtä kunnes et enää jaksa. Tai potkut, kuten tiedän tapahtuneen. Opettele sanomaan ei, rakentavasti, kohteliaasti, varmasti, perustellusti.
Tuo kuulosti aivan omalta elämältäni, sillä erotuksella että ikää on alle 30 mittarissa. Lasken jo päiviä eläkkeellepääsyyn. Sitä alkaa hiljaa mielessään toivoa että joutuisi työttömäksi.
Tutulle kuulostaa, jos ei olisi velkataakkaa niin olisin mieluummin vaikka työttömänä tai tekisin jotain surkeaa pätkäduunia. Pistetään pilleriä naamaan ja rämmitään eteenpäin, vielä se päivä koittaa...
Ennen olin joustava ja tein työni tunnollisesti.
Mutta sitten eräänä päivänä poltin itseni loppuun. Ei enää ikinä mitään mikä itsestä ei tunnu hyvältä. Olemme pommi yhteiskunnan sydämmessä, joka räjähtää yrittäjien käsiin, jos asioille ei tehdä mitään. Tehokkuuden maximointi syö ihmisestä jaksamisen voimavaran elää normaalia elämää.
...ottamalla loparit ja heittäytymällä ihan muihin hommiin. Pää ei vaan kestänyt sitä, olin jo sairaslomallakin kuukauden, takaisin en enää voinut mennä...
Tällaista teen nyt ja olen onnellisempi kuin koskaan. Tutustu WWW.HYVINVOINTI.COM
Asetan etusijalle oman hyvinvoinnin, lapset ja perheen, työskentelen päivästä riippuen 2-10 tuntia päivässä.
Itsenäinen, ajasta ja paikasta riippumaton työ. Päätän itse milloin, miten ja missä teet työtä.
Ota elämä omiin käsiisi. Jos voi koko ajan huonosti, sairastuu!