yrjösankko, sylkykuppi jne....siltä taas tuntuu, tyttöni on 31 vuotias jo ja perheellinen naimisissa ja lapsikin jo. Olen aina saanut kaikki paskat niskaani ja taas tänään viimeksi, kun oli lapsen juhlat ja vein vääränlaisen lahjan . En sitä mitä tyttöni oli pyytänyt. Ja se katse olisi voinut tappaa, tämän mummin. Mitä voin tehdä?? Seuraavaksi varmaan kiristää, etten saa nähdä lapsenlasta. Lähtiessäni sanoin et voin hakea sen lahjan huomenna kaupasta, ei tarvitse käyn itse?? Minusta tämä on hävytöntä ja aivan naiviiuden huippu jo :( Tuli tosi paha olo mummille
Äitinä olen
mummi56
12332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Elä omaa elämääsi ja anna tytären touhuta mitä itse haluaa ja sanot että sinä tuot sen lahjan kun itse halaut eikä sitä mitä pyydetään ja sanoppa tyttärellesi seuraavan kerran suorran että jos ei ole hyvää tai kiva sanottavaa niin pitäköön turpansa kiin ja se siitä. Oleppa puolisuotta siten että et itse ota laspeesi mitään yhteyttä niin helpottaa.
Hei . Onko sinulla itselläsi kokemusta , että et pidä yhteyttä? Ajattelin, et kuulostaa helpolta, mutta se käytäntö sitten on taas asia erikseen. Ihana pieni lapsi mummin kulta jne... sitten en näkisi häntäkään. Ja tulen surulliseksi jo ajatuksestakin , koska hän on vasta yli 3 kuukauden oleva lapsonen. Ja mikä tähän on syynä, tähän ns. alistamiseen, kiukkuiluun omaa äitiä kohtaan, on ollut aina tyttären puolelta aina.
Ymmärrän sinua mummi56, minulla samanlainen tytär. Ehkä olen huonosti kasvattanut, geeneissä vika tai tyttärelläni jotain ongelmia ja purkaa ne äitiinsä. Olen yrittänyt pitää suhdetta yllä, vaikka vähän huonoakin koska ajattelen että välit täytyy pitää juuri lastenlastenkin tähden. Elän varmaan lopun ikääni toivossa että välimme korjaantuisi lämpimiksi. Olen myös miettinyt että olenko liian kiltti? Olen joskus yrittänyt ottaa hänen kanssaan asian puheeksi mutta hän suuttuu ja on poistunut paikalta.
Ei se voi olla aina kasvatuksestakaan kiinni, luonne on isän puolelta juurikin tuollainen. Olemme eronneet ja isän suku samanlaisia. Enkä tarkoita tätä pahalla, vaan empatiaa ei löydy siltä suvulta. Voihan se olla, että kun aina on antanut periksi , juurikin tämä käytös on palkkana. Luulisi olevan toisin . Lapsenlapsen takia minäkin yritän pitää välit, mutta on tämä ollut ja on tosi rankkaa henkisesti. Joku neuvoi, minua viisaampi, et älä pidä yhteyttä puoleen vuoteen , toinen sanoi, että sitten, kun tytär itse ottaa yhteyttä. Eihän hänelle kasva kuin katkeruus lisää sinä aikana . En tiedä, mutta tänään lepäilen ja elän omaa elämääni , olen aina mennyt toisten ehdoilla.
Tyttäresi on syystä tai toisesta saanut sinusta tarpeekseen. Sinun tunkiessasi yhä itsseäsi hänen elämäänsä , saa hänet käyttäytymää juuri kertomallasi tavalla.
Vain yksinkertaisesti jätä hänet rauhaan. Salli hänelle tilaisuus elä omaa elämäänsä ilman sinua. Tottakai lapsenlapsi on ihana asia, mutta hänen näkemisensä on aivan liian haavoittavaa kaikille osapuolille.
Kyllä tyttäresi pyytää sinulta neuvoja kun on siihen valmis.
Tyttäresi lahja- ja rahankerjuupyyntöihin tietenkin vastaat kieltävästi! Harjoittele peilin edessä ellet tuota taitoa vielä hallitse.
Olisi äärettömän kieroa jos sinun täytyisi "ostaa" lapsenlapsesi tapaamiset.
Elä ja anna muidenkin elää omaa elämäänsä.
Ei se ihan noin mene, noin vastaa parikymppinen, jonka elämä on vielä musta-valkoista. Tytärkin haluaa pitää yhteyttä, käykin, varmaan useammin niin päinn Jos tytär on noi suorapuheinen miltä vaikuttaa niin kyllä hän varmaan pyytäisi saada elää omaa elämäänsä.
Minä kyllä mummona ostan lapsenlapsille lahjoja tasapuolisesti,ihan samanlaiset vielä. Vaikka en ikinä näkiskään lapsenlapsiani,enkä saisi ikinä kutsua mihinkään lasten juhliin "kissanristijäisiin". Olen sellanen muori,joka ei passauta lapsilla itseäni,tekisin toisinpäin,ostaisin ruuat pyykkäisin,siivoaisin,ei tartteis viedä etes lapsukaisia hoitoon. nukkuisin,vaikka sunanlattialla,tai vaatehuonessa.
Enkä syynäis heidän käppäänsä,omaisuutta,enkä puutuis heidän lasten kasvatukseen. Kaikkista iljettävintä on mennä kylästelemään,istua peräpää jäykkänä,puhua vaikka ilmoista. Tommonen toiminta vie hapenkin,tilankin koko huushollista. Jessus mihin tämä maailma on menossa?
Olisiko niin, että ap yrittää tuputtaa itselleen mieluisia asioita tyttärelle sen sijaan, että kunnioittaisi tytärtään erillisenä ihmisenä, jolla on omat tykkäämisensä, ajatuksensa, arvonsa jne.? Esimerkiksi lahjat ovat ikäviä, jos antaja on ostanut ne itselleen eikä saajalle. Varsinkin oman äidin kyvyttömyys tuntea jälkikasvuaan voi tuntua todella pahalta. Olen itse ulkoistanut äitini jutut jo kauan aikaa sitten enkä välitä siitä mitä hän tekee tai sanoo. Toki seurauksena oli etäinen ja pinnallinen suhde.
Aloittajaa kehotan elämään itse omaa elämäänsä eteenpäin. Tee asioita, joista nautit, tapaa ystävällisiä ihmisiä jne.
Kolmikuisen vauvan äiti on kireä ja käreä hormonaalisesti, itsekin olin kuin naarasleijona tuolloin anoppia kohti joka tunki liikaa neuvomaan ja hösöttämään. Älä käy, älä soita. Jos tytär haluaa pyytää anteeksi huonoa käytöstään, hyvä. Kolmikuinen vauva ei todellakaan kaipaa isoäitiä, vasta yli vuoden päästä tulee se mummoiluvaihe.
Opettele pikkuhiljaa omien rajojen pitämistä tyttäreen päin. Kun normaalit rajat ylitetään, sinun kuuluu sanoa mielipiteesi esim. "nyt loukkasit tunteitani sanomalla noin epäystävällisesti". Ja tarvittaessa kunnioita aikuisen tyttäresi yksityisyyttä.
Miks ihmeessä et vienyt sitä lahjaa ,mitä tyttö pyysi.Ihan oma on vikasi ja häpeä,turhaan täällä mariset mummi.
Ei kannata liikaa syyllistyä. Tämmöistä on liikkeellä. Mitä ikinä äiti tekee, mikään ei kelpaa.
Minulle on nyt ilmoitettu että yhteyttä pidetään synttäripäivänä ja lahjoja ei saa antaa. Ei koskaan lahjat ole kelvanneetkaan, no raha tietenkin, mutta sekään ei enää kelpaa.
Yritän toimia tyttären toiveen mukaan. Kivistäähän se sydäntä. Ei mahda mitään, Kaikilla ei tuota tunteenpaloa äitiä kohtaan ole. Isä ei ole ikinä ollut samassa perheessä eikä hoitanut, mutta häneen pidetään yhteyttä. Tässäpä vikojani sitten pohdin, mutta en aio masentua.
Ihmisiä on monenlaisia ja äiti on se jonka päälle kaadetaan paljon tuskaa kun itse ei kyetä sitä kipuansa hoitamaan. Kaikki on äidin syytä. En tiedä mikä. Kai se on tyton omaa pahaa oloa.
Tyttäri paha olo, kumpa voisinkin häntä auttaa, kun ei puhu. Mietin olisiko se helpompaa pojan kanssa, en tiedä? Kun ei ole poikaa. Kumpa tyttäreni ymmärtäisi kuinka paljon häntä rakastan ja haluaisin että tunne olisi molemminpuolinen. Mummona olo on todella tärkeätä niin mummolle kuin lapsenlapselle. Molemmat saisi niin paljon toinen toisiltaan. Olisi niin paljon annettavaa lapsenlapselle ja ja lapsenlapselle jäisi hyviä muistoja mummosta. Toivon aina ja ikuisesti että välit vielä paranee.