mahtaakohan tämä olla naisten keskuudessa yleinenkin ilmiö...?
olen tosi ronkeli miesten suhteen ja kukapas muu siitä kärsii kuin minä itse. seurustelin neljä vuotta ja nyt olen vuoden päivät viettänyt enemmän tai vähemmän railakasta sinkkuelämää. nyt tuntuu siltä, että olisi tosi ihanaa ihastua, rakastua ja seurustella jonkun kanssa. ehdokkaita kyllä pyörii ympärillä, MUTTAKUN! en haluaisi antaa kenellekään muutamaa tapaamista enempään "mahdollisuutta". olen tutustunut todella mukaviin ja ihaniin miespuolisiin ihmisiin. jos he ihastuvat minuun, juoksen pää kolmantena jalkana karkuun juuri siihen tyyliin, mitä miehet näillä palstoilla valittelevat: "olet tositosi mukava, MUTTA..." itse harvoin edes tiedän mitä tarkoitan tällä, ehkä se on vaan "SE TUNNE" mikä puuttuu.
joo ja toinen juttu - mikä myös on mielestäni harvinaisen typerää - on se, että jos sitten minä ihastun johonkin tyyppiin, niin aivan varmasti tämä henkilö ei ole kiinnostunut minusta! elämä ei ole reilua, näemmä. nämä miehet taitavat muutenkin olla juuri niitä renttuja, kusipäitä ja varattuja miehiä... en tajua itseäni, miksi ihastun heihin, en kuitenkaan TODELLAKAAN halua seurustella rentun kuspään kanssa. ehkäpä siinä on takana jonkinlainen "metsästysvietti"...
olisi mukava kuulla sekä naisilta että miehiltä kommentteja ja kokemuksia... :)
olen tosi ronkeli miesten suhteen ja kukapas muu siitä kärsii kuin minä itse. seurustelin neljä vuotta ja nyt olen vuoden päivät viettänyt enemmän tai vähemmän railakasta sinkkuelämää. nyt tuntuu siltä, että olisi tosi ihanaa ihastua, rakastua ja seurustella jonkun kanssa. ehdokkaita kyllä pyörii ympärillä, MUTTAKUN! en haluaisi antaa kenellekään muutamaa tapaamista enempään "mahdollisuutta". olen tutustunut todella mukaviin ja ihaniin miespuolisiin ihmisiin. jos he ihastuvat minuun, juoksen pää kolmantena jalkana karkuun juuri siihen tyyliin, mitä miehet näillä palstoilla valittelevat: "olet tositosi mukava, MUTTA..." itse harvoin edes tiedän mitä tarkoitan tällä, ehkä se on vaan "SE TUNNE" mikä puuttuu.
joo ja toinen juttu - mikä myös on mielestäni harvinaisen typerää - on se, että jos sitten minä ihastun johonkin tyyppiin, niin aivan varmasti tämä henkilö ei ole kiinnostunut minusta! elämä ei ole reilua, näemmä. nämä miehet taitavat muutenkin olla juuri niitä renttuja, kusipäitä ja varattuja miehiä... en tajua itseäni, miksi ihastun heihin, en kuitenkaan TODELLAKAAN halua seurustella rentun kuspään kanssa. ehkäpä siinä on takana jonkinlainen "metsästysvietti"...
olisi mukava kuulla sekä naisilta että miehiltä kommentteja ja kokemuksia... :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
se nyt vaan on niin, että kun joku tyyppi näyttää itsestään selvyydelle, niin mielenkiinto katoaa, siksi rentut kiinnostaa, mutta älä ruikuta, kun ne rentut panee ketä huvittaa, tai jos tulee turpaan joltian juopolta, itse olet osasi valinnut...elämässä on jäänitystä silloin enemmän..
no, muijat vaan on niin hölmöjä, että antaa jonkin pelimiehen vedättää...juuri tuon ominaisuuden ne naisessa tietää, ja sitä käyttää hyväkseen....naiset haluaa tulla hylätyiksi..
Moi! Sama vika minulla. Olen kaunis, mukava ja puoleensavetävä nainen jolla vientiä olisi. Erosin myös vuosi sitten pitkästä suhteesta ja luulen, että olen tässä vain pönkittänyt huonoa itsetuntoani pelaamalla typerästi muiden tunteilla. Kun tajusin millainen olen olen pyrkinyt välttää "väärien" signaalien antamista jottei tulisi tehtyä enempää murheita. Ja ihastun poikkeuksetta renttuihin. Ehkä se on niin helpompaa; aina tietää miten ne päättyy. Nyt yritän olla ilman minkäänlaisia suhteita, ehkä mä joku päivä kasvan aikuiseksi ja uskallan ihastua OIKEAAN mieheen...
Minusta ainakin tuntuu, että tuo on todella yleistä naisilla ja varmaan joillain miehilläkin. Olen nimittäin tavannut monta mukavaa tyttöä, mutta jostain syystä he eivät ole kiinnostuneet minusta. Kyse tuskin on ainakaan ulkonäöstä enkä oikein keksi mitään muutakaan syytä. Kun en ole edes ihan hiljaisimmasta päästä ja aina olen yrittänyt olla herrasmies parhaani mukaan treffeillä. No nyt vähän aikaa sitten tapasin tytön joka oli kiinnostunut minusta. No niinhän siinä kävi etten ollut kiinnostunut hänestä. Toisaalta aika huvittavaakin. Pidemmän päälle se ei vaan kauheasti naurata.
Useimmiten olen käynyt treffeillä löytäessäni täältä netistä seuralaisen. Ja jotenkin siinä ensimmäisillä treffeillä odottaa jo ihan älyttömästi. Toivoisi ihastuvan ja rakastuvan samantien. Ja kyllä siinä vähän niin tahtoo käydä, et jossei se tapahdu niin harvoin sitä tulee välttämättä toisille treffeille edes lähdettyä. Pitäisi varmaan joku kerta yrittää sitkeästi vain tavata useamman kerran ja katsoa löytyykö sieltä piirteitä mihkä ihastua ja rakastua. Mutta se vain on älyttömän vaikeata väkisin keksiä jotain tekemistä joka treffeille. Ehkäpä tämä on nettideittailun suurin ongelma. Ainakin minä koen sen isoksi ongelmaksi. Siksi toivoisinkin voivani tutustua naiseen/naisiin tuolla tosielämässä kaikessa rauhassa vaikkapa jonkun yhteisen harrastuksen parissa...
Uskomatonta! On kuin olisit ajatellut minun aivoillani, kirjoittanut minun tunteitani tuossa viestissäsi! Itselläni on täysin samanlainen tilanne. Olen ollut sinkkuna nyt reilun vuoden ja sekoillut jo ihan riitävästi ja nyt tuntuu siltä että olisi mukava aloittaa jo jotain kunnollista, tapailla enemmän kuin vain muutaman kerran. Vaikka miehiä usein pidetään epäreiluina, häntäheikkeinä mitä lie, niin mieleeni on noussut ajatus siitä että olenko itsekään sen parempi? Parin tapaamisen jälkeen roskikseen lentäneet puhelinnumerot uhkaavat jo täyttää koko talon! En vain kertakaikkiaan löydä sellaista joka kiinnostaisi pidempään, johon voisi todella ihastua ja tuntea niitä perhosia mahan pohjassa. Ja sitten kun niin välillä tapahtuukin, mies on joko renttu tai kusipää :( Olen erityisesti erikoistunut tähän renttujen lahkoon. Minkäs sille mahtaa että niihin on niin helppo rakastua!? Olen sitä paljon miettinyt, ja tullut siihen tulokseen että ehkä se viehätys onkin juuri siinä, että sisimmässään sen tietää, ettei niistä jutuista voi koskaan tulla mitään, joten ne on tavallaan "turvallisia", tietää ettei koskaan mitään vakavaa. Mutta vaikka sen tietääkin, ei mahda mitään;ovat vaan niin pirun hyvännäköisiä!
Täytyy kait vaan etsiä joku renttu kusipää jonka voi kesyttää ;)
Joo,
Minusta tässä keskusteluketjussa on tuotu kivasti esille se, että naisen mielenkiinto ei ollenkaan välttämättä kohdistu voimakastahtoiseen, selkeään, intohimoiseen tai komeaankaan mieheen. Semmoinen mies on _vaarallinen_. Sillä on todennäköisesti ajatuksia ja vaihtoehtoja elämässä, sen yläpuolelle ei voi asettua muitta mutkitta, siitä ei voi tehdä mielessään söpön erehtyväistä lemmikkiä tai lelua, semmoisen kanssa toimiminen vaatii älyllistä ja emotionaalista ponnistelua. Sillä lienee suuntaviivat miten aikoo elämänsä viettää, eikä se näin ollen ole valmis ottamaan vastaan mitä tahansa ohjausta. Epävarma, häilyvä ja menetyksiä pelkäävä nainen ei viitsi lähteä tämmöiseen leikkiin, helpompi on käsitellä turvallisia lelu- ja renttuvaihtoehtoja, jotka tarjoavat jatkuvaa (tosin onttoa?) intohimonvastiketta ylä- ja alamäkineen.
Ilmiö näkyy korostetusti teinityttöjen poikabandi-, pörröpää- ja renttuihastuksissa: voi kun se on söpö, käsiteltävä ja lutunen, ei yhtään niin kuin ... mies. Mutta kyllä kai kolme- tai nelikymppinenkin voi toimia ihan samalla tavalla?
------
Kyllähän vapaat, hyvännäköiset, eloisat, kiinnostavat tytöt/naiset käyttävät aika usein täysimääräisesti hyväkseen viehätysvoimaansa hankkiakseen 'vaihtelua' ja pönkitystä itsetunnolle. Mielenkiinto ja halu suudella herää salamannopeasti, mutta heti perään tajuaa, että eihän tuon ihmisen kanssa haluaisi elää. Ainakin itseltä _todellinen_ mielenkiinto pienenee kun huomaan, että nainen on kovin perso imartelulle, kehuille ja miehen vaivannäölle, sille, että joku pyörii ympärillä. Valitettavasti ei ole mitään keinoa erottaa ego boost -leikkiä ja halua tutustua oikeasti.
Kivikaudella (ei ehkäisyä) tämmöistä ilmiötä ei kai esiintynyt, kun ripsiä ei voinut räpyttää kovin kauaa tulematta raskaaksi. Ei tarkoita, että haluaisin kivikaudelle...
Amen!
Hei vaan. Sama ongelma. TAi saman kaltainen. Eli valittelen yksinäisyyttä mutta tiedän ettei kukaan kelpaa. En kestä kuitenkaan jotain laiskaa äijää makaamassa sohvalla. Kukaan ei kelpaa. Eli pitää lopettaa valittaminen ja jatkaa sinkkuelämää. Alkaa naurattaa aina kun joku yrittää tulla juttusille. On se niin kömpelöä ja teennäistä. En koe olevani miesten yläpuolella mutta kuitenkin. Sitä se kai on. Kukaan ei kelpaa ja naiset ei kiinnosta. Sinkkuelämä rules?
Tekstistä päätellen et ole iältäsi kovin vanha. Mielestäni on aika lapsellista leikkiä toisten tunteilla ja antaa toivoa, jos sitä ei kerran ole. Kuinka sinä kehtaat?
Voin sanoa että sulla on elämästä vielä paljon opittavaa. Toivottavasti saat joskus kokea omalle kohdallesi sitä ihan samaa.
Ja ainakaan minun mielestäni sinun kaltaisesi ei ole mitään naisia, vaan pikkulikkoja.
Olen täysin samaa mieltä,keskenkasvusia pikkutyttöjä nämä tunteella leikkijät.Kuten joku tuolla aikaisemmin kirjoitti on turha valittaa naistenlehtien palstoilla kun tulee hakatuksi näitten renttujen taholta.
joo, no on kai mukavaa kun saa kundeilta huomioo, niitä pikkulikkoja on maailma täynnä, että on niiiiin ihanaa kun joku kolli katselee perään/perää... mutta itse olen ainakin semmoinen, etten anna naisille irtopisteitä niin tsiigailemalla, ja kuolaamalla perään, vaikka olis kuinka hyvännäköinen paketti, ihan vaan sillä, että ei kai naiselle ole pahempaa kuin se, että niitä ei enää katsota, ja himoita niiden perseitä, sitä kun ne nimenomaan haluaa..on sääli, että "naapurin tytöt" ovat kadonneet jonnekkin... niissä on SITÄ JOTAIN
Kova suoritus, hienoa, itsekin haluaisin toimia noin. Valitettavasti pääni kääntyy, mahaani kouraisee ja silmät uhkaavat pudota päästä eloisan, hoikan, liikunnallisen ja pitkähiuksisen naisen kohdatessani. Itse vedän rajan siihen, että en ala lähestymään saati lirkuttelemaan tai nöyristelemään.
Minulla ei muuten ole mitään "naisellisten keinojen" käyttämistä vastaan, kunhan niitä ei kohdisteta ihan joka suuntaan (yksittäisen prinsessan ego boost) vaan valikoivasti.
Nainen aloittanut seurustelun nuorena. Ero tullut vähän yli 20-vuotiaana. Sit on iskeny se menetetyn vapaan nuoruuden kaipuu ja aletaan elää sitä uudestaan.
Nainen on hirveä bilehile ja tykkää käydä joka ikinen viikonloppu baareissa. Hän ei halua otta ketään miestä kovin vakavasti, sillä tämä nainen on hyvin pinnallinen ja elää vain päivä kerrallaan. Elämässä ei tarvitse muuta kuin kuoria ne parhaat palat.
Ei tarvitse huolehtia liioista asioista, eikä huolta huomisesta. Hänellä on paljon kavereita ja seuraa viikonloppuisin, mutta samalla hän saattaa tuntea itsensä välillä hyvinkin yksinäiseksi. Vaikka hän ei halua ajatella kovin syvällisesti, niin silti välillä tuntuu, että kun vaan olis joku sellainen oikea syvällinen ystävä.
Tämä nainen ei ole menettäny uskoaan rakkauteen, mutta on itse kykenemätön siihen vielä aikoihin.
Silloin kun hän on valmis oikeaan suhteeseen, monet haaveet saattaa kaatua, sillä jo moni "unelma-aviomies" on naimisissa ja jäljellä on vain naisen lailla käyttäytyvät renttumiehet.
Eivätkä huomaa niin yksinkertaista asiaa, kun joka viikonloppu lähtee eri miehen matkaan niin maine ei ole kovin häävi.Luulen etteivät nämä naiset ajattele muuta kuin miksi tyytyä yhteen mieheen kun tarjolla on koko lauma miehiä,mukaan mahtuu niin varattuja kuin vapaita.On myös näitä niin sanottuja liitossa eläviä "sinkkuja" joiden puolisot ei ymmärrä heitä,tai liitto on hajoamassa.luulisi suhteen korjaamisessa olevan tarpeeksi tekemistä ettei jää aikaa juosta kapakassa,no onhan siellä näitä viinahöyrysiä ymmärtäjiä.
ainakin minuun. Kyllä, aloitin seurustelun nuorena, ehdin kihloihinkin ja yhteen asumaan. Sitten viiden vuoden jälkeen erottiin (oltiin 22-vuotiaita). Liian paljon liian nuorena. Ja eikun sinkkuelämän ihanuudesta nauttimaan: baareja ja bilettämistä.
Muutaman lyhyemmän "suhteen" olen tuon ensirakkauden jälkeen saanut kokoon, mutta aina jossain vaiheessa tulee vastaan sama ongelma. Ei kiinnosta, "se jokin" puuttuu. Kyllä, kavereita on, mutta välillä yksinäisyys ottaa vallan.
Ja nykyisin, kiltit pojat ovat joko varattuja, tai sitten en muuten vaan kiinnostu heistä.
Jonna Tervomaata lainaten "Yhtä en saa ja muu on turhaa". Onnistun ihastumaan renttuihin, joiden kanssa tietää miten siinä sitten käy...Ei ainakaan hyvin! (kaikesta huolimatta elättelen toivoa, että löytäisin kiltin miehen, joka haluaisi kanssani naimisiin, lapsia ja sen vaaleansinisen omakotitalon)
Uskon vakaasti että löydät sen kiltin miehen.Olet ainakin oppinut läksysi ja sehän on upeeta.Koskaan ei ole liian myöhäistä kunhan antaa oikeille asioille tilaisuuden.
Onnea tulevaan.
Monet nuoret naiset tarvii jännitystä elämäänsä ja sitähän saa jännittävän ja ennalta-arvaamattoman miehen kanssa.
Se vaihe saattaa kestää vuosien ajan ja on ihan normaalia. Valitettavasti toisilla se vaihe on lopunikäinen.
Mut minäkin toivon sulle onnea valitsemallasi tiellä, sillä nuorena pitää saada mennä jos kokee sen parhaaksi. Mutta toivon, että joskus alat toden teolla arvostamaan pysyvyyttä ja löydät onnen sen "kiltin" miehen luona.
Kysymys:
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?
Tässä oikea vastaus:
Koska niille ei ole oikeasti paskankaan väliä oletko siinä vai et.
Kirjoitin ihan mun elämästä. Olen itse 42 vuotta ja siihen mahtuu suhteita kestoiltaan 1kk-10 vuotta, Koskahan se ihan oikea aito mies ilmestyy elämääni, sitä minä odottelen....
kasva aikuiseksi...lopeta turhan haaveilu..on säälittävää katsella sun ikäisen naisen elävän kuin jossain sinkkuelämää sarjassa..aika kuluu tik tak
Taidat itse olla renttu kusipää johon miehet ihastuvat. Mutta sehän on ihan oikein sukupuoleen katsomatta. Pari tapaamista ja hyvästi sopii meikäläiselle.
sanot sen itse:
" seurustelin neljä vuotta ja nyt olen vuoden päivät viettänyt enemmän tai vähemmän railakasta sinkkuelämää."
" jos sitten minä ihastun johonkin tyyppiin, niin aivan varmasti tämä henkilö ei ole kiinnostunut minusta! elämä ei ole reilua, näemmä. nämä miehet taitavat muutenkin olla juuri niitä renttuja, kusipäitä ja varattuja miehiä... en tajua itseäni, miksi ihastun heihin, en kuitenkaan TODELLAKAAN halua seurustella rentun kuspään kanssa"
Olet itse sellainen renttu kusipää, jonka kanssa kunnon miehet eivät halua seurustella?
Mieti asiaa.