Itselläni on avioliittovuosia takanani jo 18.menimme nuorena naimisiin,ja on ollut niin ala kuin ylämäkeä,kaikki on kestetty.olemme parhaat kaverit ja rakastavaiset. Joka päivä pientä (kinaa ja naurua),kuitenkin mahtavaa.Vanhemmiten tunne vain syvenee.en vaihtaisi pois.
Vanhenemme yhdessä
giwa
3259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuinka vanhana lòysit kultasi?
entà miten pidàt suhteesi noin "raikkaana"??
17W.vuonna1979,ku eppu normaali nosti jalkojaan,ja pelle miljoona oli in.nyt ajettelee et vuodet on menny nopeest,vast tuli mittariin 40w.vanha olo ja samat ajatukset, mieli ei o muutun minnekkää, mut ikä on.ikä, mikä se on? pussi silmien alla ,ryppy kulmissa,ensimmäinen harmaa karva.30w.ku olin olin vanha kaikki mun hyvät ystävät on melkein 10w.vanhaenpii. nyt tajuu mitä elämä on.ELÄKÄÄ NUORUUTTA KU SIT ON!!!
eli päivääkään en vaihtaisi pois... kohta on 12 vuotta avioelämää takana, mutta edelleenkin se oma kumppani jaksaa kiinnostaa kaikin puolin. Mekin olimme naimisiin mennessämme hyvin nuoria, suorastaan pentuja, mutta yhdessä on ylä- ja alamäet kestetty ja aikuisiksi kasvettu. Ja mikä ei tapa, vahvistaa.
Kinastelemme usein jonninjoutavista asioista, mutta se on puoliksi leikkiä, eikä siitä revitä perseitä. Kumpikin tietää, ettei toinen ole tosissaan, vaikka sanoisikin pahasti (olemme molemmat melkoisia rääväsuita... hui!). Joskus harvoin otamme yhteen pahemminkin (ja se varmaan kuuluu myös naapuriin... heh), mutta osaamme myös sopia riitamme. Mutta siinä välissä muistamme myös nauraa ja pitää hauskaa yhdessä, sekä kahdestaan puolison kesken että koko perheen voimin.
Kaiken kaikkiaan, elämä on mukavaa, vaikka välillä vähän vastustaakin.