Minulle hyvin hyvin läheinen henkilö kuoli kaksi päivää sitten. Olimme paljon tekemisissä toistemme kanssa ja sukulainenkin kun hän oli. Nyt alkaa pelottaa hautajaiset. Tietysti kaikki sukulaiset varmaan toivoo että saapuisin paikalle, mutta jotenkin hautajaiset on niin ahdistava hetki. Minua on aina hävettänyt itkeä muiden nähden ja en siksi uskalla mennä hautajaisiin. Kuulin että hautajaisissa oikeastaan se on suuri kunnianosoitus kuolleelle kun saapuu edes paikalle. En tiedä haluaisiko se minun edesmennyt sukulainen että menisin hautajaisiin, tavallaan haluaisin, mutta jotenkin tuntuu niin ahdistavalta. Olenko ilkeä jos jätän menemättä?
En haluaisi mennä hautajaisiin
Hyvästi Rakas
201
15580
Vastaukset
- surusilmä
Itse kammoan hautajaisia.Olen herkkä itkemään muutenkin ja aina rupean jo alussa itkemään kirkossa kamalasti. Olen valmiiksi lähellä ulko-ovea laukku täynnä nenäliinoja.Välillä on ollut pakko vaan lähteä ulos. Voimia sinulle suruusi, minun mielestäni sinun kannattaa edes yrittää olla kirkossa.Kyllä itkeä saa..niin itkinhän minä onneton häissäkin.Ei ollut edes sukulaiseni häät.
- pipa28
Kaiva nenäliinat esille,2 vko:n päästä häät!
- Tietäjä.
Kyllä hautajaiset voi jättää väliin siinä missä kissanristijäisetkin.
Ajattele välillä itseäsi, ei se tuo kuolleelle hymyä suupieliin, saavuit paikalle tai et.
Ja jos haluat, jos se yhtään lohduttaa, voit lähettää osanottokortin ja kukkia.
Ja kyllä itkeä saa ja pitää, jos jotain läheistä menettää, itke pois jos se helpottaa.
Lakkaa murehtimasta turhista. - surusilmä
pipa28 kirjoitti:
Kaiva nenäliinat esille,2 vko:n päästä häät!
Sait hymyn huulilleni. Kirkko itkettää minua aina..työssäni joudun menemään kirkontapahtumiin ja itkut meinaa tulla aina. Lisäksi lasten laulaminen saa minut itkemään. Lapset työssä sanovatkin jo että taas sä tietysti itket. Niin ja itkenhän minä. Elämässä kuluu paljon nessuja.En häpeä itkeä, se kun on aina luonnostaan purskahtanut ulos.Eikä tietyt elokuvat, tai luontovilmitkään katsota ilman niiskutusta. Kun itkettää niin itketään, kun naurattaa niin lopuksi sekin saattaa itkettää.NIISK..
- rocher10
Hautajaisissa vaan tulee kyyneleet , niin se vaan me
- Anonyymi
surusilmä kirjoitti:
Sait hymyn huulilleni. Kirkko itkettää minua aina..työssäni joudun menemään kirkontapahtumiin ja itkut meinaa tulla aina. Lisäksi lasten laulaminen saa minut itkemään. Lapset työssä sanovatkin jo että taas sä tietysti itket. Niin ja itkenhän minä. Elämässä kuluu paljon nessuja.En häpeä itkeä, se kun on aina luonnostaan purskahtanut ulos.Eikä tietyt elokuvat, tai luontovilmitkään katsota ilman niiskutusta. Kun itkettää niin itketään, kun naurattaa niin lopuksi sekin saattaa itkettää.NIISK..
Sama täällä. Pidän sitä suurena voimana.
- luonnollinen tunne
Mene vain. Ei ole mikään häpeä itkeä ja varsinkaan hautajaisissa. Auttaa myös surutyössä.
- Hellu34
Joissakin hautajaisissa olleena,
olen ain ihmetellyt sitä,että mihin se suru
katoaa niin nopeasti,kun menee muistotilaisuukseen,
niin naurunremakka raikaa ja puhutaan jo vainajalta
jääneestä omaisuudesta ja sukuriidan siemen kylvetty.
Sellaisia me maan matoset olemme,pinnallisia ja kylmiä,
siksi en tajua sitä itkua..........!
Mutta kukin tavallaan,surun voi käsitellä myös
lämmöllä ja rakkaudella. - sureva leski
Hellu34 kirjoitti:
Joissakin hautajaisissa olleena,
olen ain ihmetellyt sitä,että mihin se suru
katoaa niin nopeasti,kun menee muistotilaisuukseen,
niin naurunremakka raikaa ja puhutaan jo vainajalta
jääneestä omaisuudesta ja sukuriidan siemen kylvetty.
Sellaisia me maan matoset olemme,pinnallisia ja kylmiä,
siksi en tajua sitä itkua..........!
Mutta kukin tavallaan,surun voi käsitellä myös
lämmöllä ja rakkaudella.Niin se on , minä herkkänä ihmisenä itken aina hautajaisissa , vaikka olisi hieman vieraampikin henkilö. Sitä kyllä minäkin ihmettelen , kun esim. mieheni hautajaisissa muistotilaisuudessa muutamissa pöydissä raikui sellainen naurunröhäkkä että meinasin itse revetä nahoistani.Olin todella tuohduksissa , miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia. Pitäisi olla sen verran tyylitajua että kunnioitetaan surijoita. Naurakoot sitten kotonaan jokainen niin paljon kun haluavat.
- jännä juttu
Hellu34 kirjoitti:
Joissakin hautajaisissa olleena,
olen ain ihmetellyt sitä,että mihin se suru
katoaa niin nopeasti,kun menee muistotilaisuukseen,
niin naurunremakka raikaa ja puhutaan jo vainajalta
jääneestä omaisuudesta ja sukuriidan siemen kylvetty.
Sellaisia me maan matoset olemme,pinnallisia ja kylmiä,
siksi en tajua sitä itkua..........!
Mutta kukin tavallaan,surun voi käsitellä myös
lämmöllä ja rakkaudella.Se onkin mielenkiintoista. Muistotilaisuudessa on aina tuntunut, että siellä on yksi yllättävä vieras mukana nostamassa tunnelmaa.
- outoa porukkaa
Hellu34 kirjoitti:
Joissakin hautajaisissa olleena,
olen ain ihmetellyt sitä,että mihin se suru
katoaa niin nopeasti,kun menee muistotilaisuukseen,
niin naurunremakka raikaa ja puhutaan jo vainajalta
jääneestä omaisuudesta ja sukuriidan siemen kylvetty.
Sellaisia me maan matoset olemme,pinnallisia ja kylmiä,
siksi en tajua sitä itkua..........!
Mutta kukin tavallaan,surun voi käsitellä myös
lämmöllä ja rakkaudella.En ole ollut tuollaisissa hautajaisissa joissa edes puhuttaisiin vainajan omaisuudesta. Yleensä kyllä muistellaan vainajaa, kyllä hauskojakin sattumia ja asioita, kyseessä kun on muistotilaisuus, mukavatkin asiat on muistoja.
- ninni 544
Hellu34 kirjoitti:
Joissakin hautajaisissa olleena,
olen ain ihmetellyt sitä,että mihin se suru
katoaa niin nopeasti,kun menee muistotilaisuukseen,
niin naurunremakka raikaa ja puhutaan jo vainajalta
jääneestä omaisuudesta ja sukuriidan siemen kylvetty.
Sellaisia me maan matoset olemme,pinnallisia ja kylmiä,
siksi en tajua sitä itkua..........!
Mutta kukin tavallaan,surun voi käsitellä myös
lämmöllä ja rakkaudella.Vuosia sairastaneen kuolemaan ja menetykseen on jo osannut asennoitua. Hautajaiset on usein vasta monta viikkoa kuoleman jälkeen. Arkulla olo voi olla vaikea tilanne, ja sitä etukäteen pelkää että jaksaako. Sitten kun se on ohi, niin ehkä on helpottunut ohi ja huojentunut. Moni jännittää hautajaisia että meneekö kaikki oikein, siksi tunnelataus ehkä laukeaa muistotilaisuudessa.
- usein totta
sureva leski kirjoitti:
Niin se on , minä herkkänä ihmisenä itken aina hautajaisissa , vaikka olisi hieman vieraampikin henkilö. Sitä kyllä minäkin ihmettelen , kun esim. mieheni hautajaisissa muistotilaisuudessa muutamissa pöydissä raikui sellainen naurunröhäkkä että meinasin itse revetä nahoistani.Olin todella tuohduksissa , miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia. Pitäisi olla sen verran tyylitajua että kunnioitetaan surijoita. Naurakoot sitten kotonaan jokainen niin paljon kun haluavat.
"Perillisten itku on naamioitua naurua". Kyynistä, eikö totta? Pitää kuitenkin usein paikkansa jos on isoja omaisuuksia tulossa perimänä.
- elämä jatkuu
jännä juttu kirjoitti:
Se onkin mielenkiintoista. Muistotilaisuudessa on aina tuntunut, että siellä on yksi yllättävä vieras mukana nostamassa tunnelmaa.
Kun tulee sinun vuorosi laskea kukkavihko arkun viereen, koputa ruumisarkkua kuuluvasti kolme kertaa ja sano ensin tärkeimmät sanottavasi suoraan kuolleelle, niin kuin hän olisi edelleen elossa. Vasta sen jälkeen jotain tavanomaista muille.
- Lohtunauru
sureva leski kirjoitti:
Niin se on , minä herkkänä ihmisenä itken aina hautajaisissa , vaikka olisi hieman vieraampikin henkilö. Sitä kyllä minäkin ihmettelen , kun esim. mieheni hautajaisissa muistotilaisuudessa muutamissa pöydissä raikui sellainen naurunröhäkkä että meinasin itse revetä nahoistani.Olin todella tuohduksissa , miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia. Pitäisi olla sen verran tyylitajua että kunnioitetaan surijoita. Naurakoot sitten kotonaan jokainen niin paljon kun haluavat.
Herkässä tilassa oleva ihminen voi poukkoilla nopeasti eri tunnetilojen välillä. Nauru voi tulla itkun jälkeen herkemmin kuin normaalisti. Ei se välttämättä ole kunnioituksen puutteesta tai ajattelemattomuudesta johtuvaa, jos muistotilaisuudessa pääsee naurunhörähdys. Itselleni kävi niin oman rakkaan mummoni hautajaisissa, kun eräs mummon läheinen ystävä kertoi kahvipöydässä heidän yhteisistä kommelluksistaan. Nauru vain pulppusi ulos, vaikka hetki sitten itkin. Siitä tuli hyvä ja lohdullinen olo, vaikka hieman jälkeenpäin hävetti, kun ajattelin että kaikki eivät ehkä ymmärtäneet miten voin nauraa tuollaisessa tilaisuudessa.
- leskiäiti <3
sureva leski kirjoitti:
Niin se on , minä herkkänä ihmisenä itken aina hautajaisissa , vaikka olisi hieman vieraampikin henkilö. Sitä kyllä minäkin ihmettelen , kun esim. mieheni hautajaisissa muistotilaisuudessa muutamissa pöydissä raikui sellainen naurunröhäkkä että meinasin itse revetä nahoistani.Olin todella tuohduksissa , miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia. Pitäisi olla sen verran tyylitajua että kunnioitetaan surijoita. Naurakoot sitten kotonaan jokainen niin paljon kun haluavat.
Sureva leski...minäkin olen leski, ja vuotta ennen mieheni kuolemaa menetin poikani. Olin surun murtama molemmissa hautajaisissa ihan lopussa poikani hatajaisissa), mutta silti, kummassakin muistotilaisuudessa jotkut asiat minuakin jopa nauratti...kyllä tuntui hyvälle silloin saada vähän nauruakin sinne itkun sijaan. kyllä sitä itkua on muistotilaisuudenkin jälkeen vielä kylliksi riittänyt. Ei olis tullu mieleenkään suuttua jollekin siitä että nauraa. Onhan sinne rakkaitten elämään kuulunut hauskojakin asioita, ja niitä muistellessa voi hymykin nousta huulille, ja voi jopa nauraa. Kukaan ei varmaan kuitenkaan pahaa tarkoittaen naura siellä.
- jaettu suru
leskiäiti <3 kirjoitti:
Sureva leski...minäkin olen leski, ja vuotta ennen mieheni kuolemaa menetin poikani. Olin surun murtama molemmissa hautajaisissa ihan lopussa poikani hatajaisissa), mutta silti, kummassakin muistotilaisuudessa jotkut asiat minuakin jopa nauratti...kyllä tuntui hyvälle silloin saada vähän nauruakin sinne itkun sijaan. kyllä sitä itkua on muistotilaisuudenkin jälkeen vielä kylliksi riittänyt. Ei olis tullu mieleenkään suuttua jollekin siitä että nauraa. Onhan sinne rakkaitten elämään kuulunut hauskojakin asioita, ja niitä muistellessa voi hymykin nousta huulille, ja voi jopa nauraa. Kukaan ei varmaan kuitenkaan pahaa tarkoittaen naura siellä.
Aloittajalle;
kenenkään ei ole pakko mennä edes läheisensä hautajaisiin, jos se tuntuu mahdottomalta. Lähetä /soita kuitenkin suruvalittelut tai yksi kukka omaisille, se kuuluu hyviin tapoihin.
Itse olen ollut monissa hautajaisissa (tässä iässä jo kuollaan usein). Monet hautajaiset ovat olleet ihania, kauniita tilaisuuksia, ihan päähenkilön oloisia.
On ollut erittäin kirkollisia ja sitten paljon vapaamuotoisempia muistotilaisuuksia.
Saa itkeä ja saa nauraa. - että näin
Hellu34 kirjoitti:
Joissakin hautajaisissa olleena,
olen ain ihmetellyt sitä,että mihin se suru
katoaa niin nopeasti,kun menee muistotilaisuukseen,
niin naurunremakka raikaa ja puhutaan jo vainajalta
jääneestä omaisuudesta ja sukuriidan siemen kylvetty.
Sellaisia me maan matoset olemme,pinnallisia ja kylmiä,
siksi en tajua sitä itkua..........!
Mutta kukin tavallaan,surun voi käsitellä myös
lämmöllä ja rakkaudella.Suru helpottaa, kun vainaja on laskettu hautaan ja kansi laitettu päälle. Silloin omaiset tietävät, että vainajalla on kaikki hyvin ja sitten voidaan ottaa vähän rennommin.
- Vain elämää
sureva leski kirjoitti:
Niin se on , minä herkkänä ihmisenä itken aina hautajaisissa , vaikka olisi hieman vieraampikin henkilö. Sitä kyllä minäkin ihmettelen , kun esim. mieheni hautajaisissa muistotilaisuudessa muutamissa pöydissä raikui sellainen naurunröhäkkä että meinasin itse revetä nahoistani.Olin todella tuohduksissa , miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia. Pitäisi olla sen verran tyylitajua että kunnioitetaan surijoita. Naurakoot sitten kotonaan jokainen niin paljon kun haluavat.
Sinä et ole sitten ikinä kuullut että Karjalaiset hautajaiset ovat iloisemmat kuin Pohojalaaset häät.
Onneksi hautajaisissa ei ole kielletty nauramasta. Siunaustilaisuudessa se ei ehkä ole suotavaa ja hyviin tapoihin kuuluvaa. Mutta muistotilaisuudessa nykyään oikein kehotetaan ihmisiä muistelemaan pois menneestä hyviä, mukavia, naurettaviakin juttuja. Kun hyvä muistelija sattuu kohdalle, niin nauru raikuu niin kuin sen kuuluukin. - tottan
Hellu34 kirjoitti:
Joissakin hautajaisissa olleena,
olen ain ihmetellyt sitä,että mihin se suru
katoaa niin nopeasti,kun menee muistotilaisuukseen,
niin naurunremakka raikaa ja puhutaan jo vainajalta
jääneestä omaisuudesta ja sukuriidan siemen kylvetty.
Sellaisia me maan matoset olemme,pinnallisia ja kylmiä,
siksi en tajua sitä itkua..........!
Mutta kukin tavallaan,surun voi käsitellä myös
lämmöllä ja rakkaudella.Totta ! Aivan kamalaa, että ensin rakas ihminen haudataan ja sitten syödään lihasoppaa tai ahmitaan seisovasta pöydästä herkkija. En ole sitä ikinä tajunnut. en myöskään kaikenlaisia avoimia hautajaisia joihin saapuu konrolloimattomasti jengiä vahtaamaan tilannetta. Suru on yksityinen asia, sen tuntevat sellaisena vain ne , jotka todella surevat. Ei siinä ruoka maita.... Itse siksi haluan joskus hautakusn vain ydinperheen läsnäollessa ilman mitään markkinahumua ja ns.surupornoa.
- rocher1018
Vain elämää kirjoitti:
Sinä et ole sitten ikinä kuullut että Karjalaiset hautajaiset ovat iloisemmat kuin Pohojalaaset häät.
Onneksi hautajaisissa ei ole kielletty nauramasta. Siunaustilaisuudessa se ei ehkä ole suotavaa ja hyviin tapoihin kuuluvaa. Mutta muistotilaisuudessa nykyään oikein kehotetaan ihmisiä muistelemaan pois menneestä hyviä, mukavia, naurettaviakin juttuja. Kun hyvä muistelija sattuu kohdalle, niin nauru raikuu niin kuin sen kuuluukin.Se on tosi , karjalaiset hautajaiset ovat ilon ja surun juhla . Isäni hautajaisissa itkettiin kuin vesiputous .... ja sitten monen sortin eessä naurettiin niin kun muisteltiin vainajaa . Ja annettiin kaikki anteeksi .
- rocher1018
tottan kirjoitti:
Totta ! Aivan kamalaa, että ensin rakas ihminen haudataan ja sitten syödään lihasoppaa tai ahmitaan seisovasta pöydästä herkkija. En ole sitä ikinä tajunnut. en myöskään kaikenlaisia avoimia hautajaisia joihin saapuu konrolloimattomasti jengiä vahtaamaan tilannetta. Suru on yksityinen asia, sen tuntevat sellaisena vain ne , jotka todella surevat. Ei siinä ruoka maita.... Itse siksi haluan joskus hautakusn vain ydinperheen läsnäollessa ilman mitään markkinahumua ja ns.surupornoa.
Sinä et ymmärrä miten lähellä ilo ja suru on . Ei se et jälkeenpäin kahvitellaan , sehänon juhla ja elämää . Mitä iäheisempi vainaja on mene toki ja osallistu yhdessä hänen viimeiseennkohtaamiseensa läheisten kanssa .myöhemmin kadut enttet ollut osallisena viimeisessä i
- erilainen surusaatto
sureva leski kirjoitti:
Niin se on , minä herkkänä ihmisenä itken aina hautajaisissa , vaikka olisi hieman vieraampikin henkilö. Sitä kyllä minäkin ihmettelen , kun esim. mieheni hautajaisissa muistotilaisuudessa muutamissa pöydissä raikui sellainen naurunröhäkkä että meinasin itse revetä nahoistani.Olin todella tuohduksissa , miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia. Pitäisi olla sen verran tyylitajua että kunnioitetaan surijoita. Naurakoot sitten kotonaan jokainen niin paljon kun haluavat.
Minun mummun hautajaisissa me arkun jäljessä kulkijat nauroimme niin makeasti, ettei siitä meinannut tulla mitään tolkkua. Siinä mennessämme hautausmaalla kohti mummun viimeistä leposijaa meidän pienet lapset ymmärtämättöminä kommentoivat niin hassuja asioita, ettei me aikuiset millään voitu surusta huolimatta pitää pokkaamme. Varmaan joku sivusta seuraaja saattoi puistella päätään ja ajatella jos mitä. Pitivät meitä varmaan vähintäänkin hulluina, mutta suru ja naurukin kuuluvat elämään, enkä usko, että mummu siitä pahastui, vaikka me naurettiin ihan hulvattomasti.
- Anonyymi
Hellu34 kirjoitti:
Joissakin hautajaisissa olleena,
olen ain ihmetellyt sitä,että mihin se suru
katoaa niin nopeasti,kun menee muistotilaisuukseen,
niin naurunremakka raikaa ja puhutaan jo vainajalta
jääneestä omaisuudesta ja sukuriidan siemen kylvetty.
Sellaisia me maan matoset olemme,pinnallisia ja kylmiä,
siksi en tajua sitä itkua..........!
Mutta kukin tavallaan,surun voi käsitellä myös
lämmöllä ja rakkaudella.Itselle hautajaiset on muistojuhla, jossa kunnioitetaan, surraan, itketään, muistellaan, iloitaan taivaan kotiin Jumalan tykö menosta ja voidaan nauraakkin. Ruumis kuolee sielu jää eloon. Kuollut ei voi loukkaantua eikä loukkaantuisi varmaan vaikka kuulisi. Kuollut ei ole enää siinä vaan on jo mennyt.
Kohta isän hautajaiset ja oli tärkeä mulle - Anonyymi
Hellu34 kirjoitti:
Joissakin hautajaisissa olleena,
olen ain ihmetellyt sitä,että mihin se suru
katoaa niin nopeasti,kun menee muistotilaisuukseen,
niin naurunremakka raikaa ja puhutaan jo vainajalta
jääneestä omaisuudesta ja sukuriidan siemen kylvetty.
Sellaisia me maan matoset olemme,pinnallisia ja kylmiä,
siksi en tajua sitä itkua..........!
Mutta kukin tavallaan,surun voi käsitellä myös
lämmöllä ja rakkaudella.Mulla kokemus kun erään hyvinvointi valmentajan appi kuoli niin rouva sovitteli pikkumustaa päälle kun oli menossa juhliin ja toinen sukulainen varmisteli että varmaan ilmoitan heti kun velipuoli kuolee niin hän ilmoittaa työn antajalle niin saa kuulema vapaa päivän että silleen ihmiset toimii.
- Anonyymi
Hellu34 kirjoitti:
Joissakin hautajaisissa olleena,
olen ain ihmetellyt sitä,että mihin se suru
katoaa niin nopeasti,kun menee muistotilaisuukseen,
niin naurunremakka raikaa ja puhutaan jo vainajalta
jääneestä omaisuudesta ja sukuriidan siemen kylvetty.
Sellaisia me maan matoset olemme,pinnallisia ja kylmiä,
siksi en tajua sitä itkua..........!
Mutta kukin tavallaan,surun voi käsitellä myös
lämmöllä ja rakkaudella.Ihan niin, minä sitä jo lapsena ihmettelin etttä se on kun ohjelmoitu että itketään hautajaisissa ja sitten itse tilaisuusessa puhutaan maailman tapahtumia ja kehutaan miten hyvät tarjoiluta on talossa.
Minulla oli ennen yksi sukulainen joka juoksi ihmisten hautajaisissa työkseen vaikka ei edes tuntenut vainajaa, itki kaikista kovimmin haudalla ja sitten söi vatsansa täyteen talon antimia
Ja seuraavalla viikolla vahtasi lehdestä kuolin ilmoituksia tulevia hautajaisia odotellessa .
Mitenkähän vainajan sukulaiset kokivat hänet varmaan luulivat että oli joku kaukainen sukulainen . Niin että meitä on joka junaaan
- menetetty
Hautajaiset ovat lähinnä meille eläville ihmisille, että ymmärrämme mitä on tapahtunut ja sen että voimme kaikki tukeutua toisiimme, avautua ja itkeä yhdessä häpeämättä ikäväämme. Voit kyllä kunnioittaa sukulaistasi omalla tavallasi kyllä, jos haluat. Et loukkaisi häntä menemättä hänen hautajaisiinsa.
En tarkoita nyt antaa ikävää mielikuvaa, mutta mieti jos sinä olisitkin hänen tilallaan, hän miettisi varmasti täsmälleen samoja asioita ja kysymyksiä, jos joutuisi menemään katsomaan kun sinut haudettaisiin.. Älä ole ankara itsellesi, olemme kaikki vain ihmisiä.
Osanottoni ja paljon voimia jaksamiseen..- Mummo66
Hautajaiset siis lähinnä meille eläville ihmisille?
Minä olen käsittänyt että kuolleet ei tiedä
läheisten kuolemasta,mutta taidan olla väärässä.
Ei hän loukkaanu siellä arkussa,
se on varmaa. - Kuolema on illuusio
Mummo66 kirjoitti:
Hautajaiset siis lähinnä meille eläville ihmisille?
Minä olen käsittänyt että kuolleet ei tiedä
läheisten kuolemasta,mutta taidan olla väärässä.
Ei hän loukkaanu siellä arkussa,
se on varmaa."Ei hän loukkaannu siellä arkussa".
Arkussa ei ole muuta kuin kuollutta materiaa, mutta ihmisen sielu näkee ja kuulee kaiken. Kuolleet ovat paljon elävämpiä kuin me "elävät", sen tulet näkemään viimeistään kuollessasi.
Kuollut ei todennäköisesti loukkaannu, koska sielu ymmärtää kaiken paljon paremmin kuin ego, eli se, joka on suurimmaksi osaksi äänessä meillä "elävillä" ihmisillä. - Kuolemaa ei ole
Mummo66 kirjoitti:
Hautajaiset siis lähinnä meille eläville ihmisille?
Minä olen käsittänyt että kuolleet ei tiedä
läheisten kuolemasta,mutta taidan olla väärässä.
Ei hän loukkaanu siellä arkussa,
se on varmaa.Mummon ikäisen luulisi jo tietävän, että arkussa on vain maallinen jäännös, se ei loukkaannu eikä mitään muutakaan. Se henki, joka ruumiista erkanee, on jo matkalla muualle eikä loukkaukset siihenkään yllä.
Se on totta, että hautajaisiin mennään vainajan omaisten ja läheisten takia, ottamaan osaa suruun ja tukemaan heitä hetkeksi, kantamaan ja antamaan voimia jatkamiseen.
- funrrll
Mikä pakko sinne on mennä. Ei meillä pitänyt kukaan ilkeinä niitä jotka jäivät yllättäen ilman todellista syytä pois.
- näi se on vain
Kuolema kuittaa univelat
- ädressei
Kyl ädressin vöi lähettää väikkä ön ynivelkää
- 18+2=20
ädressei kirjoitti:
Kyl ädressin vöi lähettää väikkä ön ynivelkää
Minä fanitan sinua edelleen ;)
- Sure rauhassa
Kyllä voi. Minä olen jättänyt mummini hautajaiset väliin. Se oli minulle rakkain ihminen. Hautajaisiin meneminen olisi tuonut asian liian lähelle. Sen sijaan sain pikkuisen kerrallaan surra omassa tahdissani.
Voi olla minua pidetään kylmänä ihmisenä kun en mennyt hautajaisiin. Että en välittänyt tarpeeksi hänestä kun en vaivautunut hautajaisiin menemään. Riittää kun itse tiedän totuuden.- Pakko mennä hammasta
.
Pakko oli mennä kaikkiin hautajaisiin hammasta purren kun siitä olisi saanut kuulla loppuikänsä täällä raamattuvyöhykkeillä
. - aattelepa omalle koh
Pakko mennä hammasta kirjoitti:
.
Pakko oli mennä kaikkiin hautajaisiin hammasta purren kun siitä olisi saanut kuulla loppuikänsä täällä raamattuvyöhykkeillä
.On se poissaolo sellainen juttu, että ei sitä unohdeta koskaan missään piireissä.
- LÄhisukulaiset on OK
aattelepa omalle koh kirjoitti:
On se poissaolo sellainen juttu, että ei sitä unohdeta koskaan missään piireissä.
.
Mutta sitä en koskaan ymmärtänyt miksi äitivainaa repi kaikkien hautajaisiin jotka sattui tuntemaan jopa avoimen vihamielisten
No nyt se vuosia jatkunut nöyryytys on ohi
. - Elävät kuolleet suku
Jos skitsoilee eikä pysty menemään niin OK.Voithan mennä JK. haudalle viemään kukkasia ja hiljentymään.
- jihaaad!
Pakko mennä hammasta kirjoitti:
.
Pakko oli mennä kaikkiin hautajaisiin hammasta purren kun siitä olisi saanut kuulla loppuikänsä täällä raamattuvyöhykkeillä
."Pakko oli mennä kaikkiin hautajaisiin hammasta purren kun siitä olisi saanut kuulla loppuikänsä täällä raamattuvyöhykkeillä"
Muuta Mellunmäkeen! Kukaan oo hautajaisista kuullukka. - vainajan kunnioitus
Kyllä silti mummisi suree pilven reunalla ettet edes hautajaisiin vaivautunut. Aika törkeää. Sitä ei voi millään puolustaa. Ei mene rakkaimman ihmisen hautajaisiin. Surettaa jo ajatuksin etteivät omat lapseni tai lapsenlapseni tuli hautajaisiini. Ovat minulle rakkaimmat ihmiset maan päällä ja juuri heiltä haluisin viimeiset hyvästit, vaikken sitä itse enää silloin tiedostaisikaan. Siinä tilanteessa kunnioitetaan nimenomaan sitä ihmistä, mikä hän ole meille eläessään.
Ja osallistumalla hautajaisiin, tuetaan sillä myös toisia surevia. Läsnäololla.
Mihin tämä maailma on mennyt itsekkyydessään. - jaettu suru
LÄhisukulaiset on OK kirjoitti:
.
Mutta sitä en koskaan ymmärtänyt miksi äitivainaa repi kaikkien hautajaisiin jotka sattui tuntemaan jopa avoimen vihamielisten
No nyt se vuosia jatkunut nöyryytys on ohi
.Ikävää,
mikäli joissain uskonnoissa hautajaisiin osallistuminen on "pakollista".
Suru on jokaiselle henkilökohtaista;
itse uskon, ettei ihminen sure niinkään kuollutta, lähinnä vain omaa yksinäisyyttään rakkaan ihmisen lähdettyä. - 10+3
vainajan kunnioitus kirjoitti:
Kyllä silti mummisi suree pilven reunalla ettet edes hautajaisiin vaivautunut. Aika törkeää. Sitä ei voi millään puolustaa. Ei mene rakkaimman ihmisen hautajaisiin. Surettaa jo ajatuksin etteivät omat lapseni tai lapsenlapseni tuli hautajaisiini. Ovat minulle rakkaimmat ihmiset maan päällä ja juuri heiltä haluisin viimeiset hyvästit, vaikken sitä itse enää silloin tiedostaisikaan. Siinä tilanteessa kunnioitetaan nimenomaan sitä ihmistä, mikä hän ole meille eläessään.
Ja osallistumalla hautajaisiin, tuetaan sillä myös toisia surevia. Läsnäololla.
Mihin tämä maailma on mennyt itsekkyydessään.Eikö vainajaa voi kunnioittaa muualla kuin kirkossa/hautajaisissa? Miksi pitää olla olemassa muka jokin tietty tapa joka on kunnioitusta? Minä ajattelen edesmennyttä mummoani lähes joka päivä, eikö se muka ole kunnioitusta? Jos mummo pilvenreunalla tietää, meninkö hautajaisiin vai en, kai hän myös tietää kuinka kaipaavasti häntä ajattelen ja kuinka paljon häntä rakastin.
- Ines33
Mene ihmeessä,jos hän oli sinulle tärkeä ihminen,
jos vaan pinnallinen ihmien,niin jätä menemättä ja
miksi hautajaisissa pitäisi itkeä,sehän olla jollekin
helpotus,että pääsi pois kärsimyksistä/kivuista! - 16+4
Ei ole pakko olla fyysisesti paikalla. Tärkeintä on, miten mielessäsi muistat edesmennyttä läheistä. Tietysti se hautajaistapahtuma on vain sen kerran ja siitä jää sinulle muisto. Mutta, vaikka et osallistu hautajaisiin voit aina käydä haudalla muistamassa ja kynttilän laittamassa. Se on oikeastaan vielä suurempi kunnianosoitus.
Hei Hyvästi Rakas,
ja osanotto suureen suruusi. Minustakin voit toimia tavalla, joka itseäsi parhaiten auttaa jaksamaan. Kuitenkin rohkaisisin harkitsemaan hautajaisiin menemistä - itkemisessä ei ole mitään hävettävää. Toiset häpeävät sitä, etteivät oikein osaa itkeä hautajaisissa ja miettivät, mitä muut siitä ajattelevat. Älä siis mieti miten muut haluaisivat sinun surevan, vaan sure ihan niin kuin suret. Ei ole mitään tietynlaista surun mallia, jota pitäisi noudattaa. Jokaisella on ollut oma suhteensa vainajaan ja jokaisella on tämän oman suhteensa mallinen suru.
Itkeminen vain kertoo siitä, että tämän ihmisen kuolema saa tunteet liikkeelle. Ei sitä tarvitse hävetä. Hautajaisiin menemällä voisit saada ehkä hitusen lohtua siitä, että voit surra yhdessä muiden omaisten kanssa. Toisaalta läheisen kuolema on juuri niin raskas asia, että siitä selviämisen saa jokainen tehdä miten parhaaksi katsoo.
Toisaalta on varmaan hyvä tiedostaa, etteivät kaikki muut omaiset välttämättä ymmärrä tai katso hyvällä sitä, jos joku jää hautajaisista pois. Silloin on elettävä heidän pahastumisensa kanssa, valitettavasti.
Voimia sinulle ja jaksamista tähän päivään!
Sinikka-pappiPappi haluaa Sinut kirkkoon koska olet potentiaalinen käännytettävä.
Hautajaiset ovat kirkolle vain propagandatilaisuus, jossa värvätään tulevan propagandan maksajia.
Noin 99 % papin höpinöistä on uskonnollista hölynpölyä ja propagandaa.
Vain noin 1 % on vainajaa käsittelevää.- ateisti
masan51 kirjoitti:
Pappi haluaa Sinut kirkkoon koska olet potentiaalinen käännytettävä.
Hautajaiset ovat kirkolle vain propagandatilaisuus, jossa värvätään tulevan propagandan maksajia.
Noin 99 % papin höpinöistä on uskonnollista hölynpölyä ja propagandaa.
Vain noin 1 % on vainajaa käsittelevää.masan51, täyttä paskaa.
masan51 kirjoitti:
Pappi haluaa Sinut kirkkoon koska olet potentiaalinen käännytettävä.
Hautajaiset ovat kirkolle vain propagandatilaisuus, jossa värvätään tulevan propagandan maksajia.
Noin 99 % papin höpinöistä on uskonnollista hölynpölyä ja propagandaa.
Vain noin 1 % on vainajaa käsittelevää.Huomasitko kuinka pappi yrittää syyllistämällä saada Sinut kirkkoon: "etteivät kaikki muut omaiset välttämättä ymmärrä tai katso hyvällä sitä, jos joku jää hautajaisista pois".
Kaikki uskonnot perustuvat syyllistämiseen.
Kun saadaan ensin syyllistettyä, niin sitten pelastetaan syyllisyydestä.
Kieroa ja epärehellistä, suorastaan moraalitonta huijausta.- y5aet
masan51 kirjoitti:
Huomasitko kuinka pappi yrittää syyllistämällä saada Sinut kirkkoon: "etteivät kaikki muut omaiset välttämättä ymmärrä tai katso hyvällä sitä, jos joku jää hautajaisista pois".
Kaikki uskonnot perustuvat syyllistämiseen.
Kun saadaan ensin syyllistettyä, niin sitten pelastetaan syyllisyydestä.
Kieroa ja epärehellistä, suorastaan moraalitonta huijausta.No just... Pappi kertoi sen realiteetin, etteivät kaikki luultavasti ymmärrä ratkaisua - sekö on syyllistämistä?
Mitä sinä teet? Halveksit ihmisiä, jotka valitsevat eri tavalla kuin sinä itse. - ateisti
ateisti kirjoitti:
masan51, täyttä paskaa.
Hautajaisissa ei värvätä yhtään ketään. Se on tilaisuus jossa vainaja siunataan ja rituaali jonka yksi tarkoitus, näin voi ajatella, on auttaa surevia eteenpäin.
Ja miksi kukaan miettii ettei hautajaisissa voisi itkeä tai olla itkemättä, kaikki ovat siellä samassa tilanteessa. Ja muistotilaisuudessa voi keskittyä syömiseen, jos ei jutustelu kiinnosta. y5aet kirjoitti:
No just... Pappi kertoi sen realiteetin, etteivät kaikki luultavasti ymmärrä ratkaisua - sekö on syyllistämistä?
Mitä sinä teet? Halveksit ihmisiä, jotka valitsevat eri tavalla kuin sinä itse.Nimenomaan oli syyllistämistä. Jos olisi kertonut että osa ymmärtää ratkaisun, niin ei olisi ollut syyllitämistä.
Eikä pappi voi tietää vaikka suurin osa sen hyväksyisi.
Halveksin syyllistämistä.ateisti kirjoitti:
Hautajaisissa ei värvätä yhtään ketään. Se on tilaisuus jossa vainaja siunataan ja rituaali jonka yksi tarkoitus, näin voi ajatella, on auttaa surevia eteenpäin.
Ja miksi kukaan miettii ettei hautajaisissa voisi itkeä tai olla itkemättä, kaikki ovat siellä samassa tilanteessa. Ja muistotilaisuudessa voi keskittyä syömiseen, jos ei jutustelu kiinnosta.Miksi sitten hautajaisissa papille pääasia on uskonnollinen propaganda eikä vainaja.
- ilman pappiakin voi
ateisti kirjoitti:
Hautajaisissa ei värvätä yhtään ketään. Se on tilaisuus jossa vainaja siunataan ja rituaali jonka yksi tarkoitus, näin voi ajatella, on auttaa surevia eteenpäin.
Ja miksi kukaan miettii ettei hautajaisissa voisi itkeä tai olla itkemättä, kaikki ovat siellä samassa tilanteessa. Ja muistotilaisuudessa voi keskittyä syömiseen, jos ei jutustelu kiinnosta.Minun isääni ei siunattu, vietiin porukalla uurna sille kuuluvaan paikkaan, peitettiin uurna ja luettiin kukkaseppeleiden tekstit ja pistettiin siihen päälle. Sen jälkeen mentiin vanhempieni kotiin kahville ja syömään, sitten muisteltiin isäni elämää, siellä kuulin paljon hänen lapsuudestaan. Suurin osa itki kyllä lukiessaan kukkalaitteiden tekstiä, mutta mitä sitten ? Isää, veljeä, aviomiestä jne. siellä oltiin hautaamassa. Ja kyllä olisi ollut loukkaus jos osa olisi jäänyt tulematta ilman hyvää syytä, osa jäi koska eivät edes asu tässä maassa.
- leskiäiti <3
masan51 kirjoitti:
Huomasitko kuinka pappi yrittää syyllistämällä saada Sinut kirkkoon: "etteivät kaikki muut omaiset välttämättä ymmärrä tai katso hyvällä sitä, jos joku jää hautajaisista pois".
Kaikki uskonnot perustuvat syyllistämiseen.
Kun saadaan ensin syyllistettyä, niin sitten pelastetaan syyllisyydestä.
Kieroa ja epärehellistä, suorastaan moraalitonta huijausta.masan51...Eihän tuo pappi mitään syyllistänyt, kertoi vaan niinkuin asia on, koska niinhän se on. Valitettavasti.
Jotkut läheiset ihan varmasti muistavat aina sen että joku ei mennyt hautajaisiin, aina on niitä ihmisiä jotka pahastuvat. Että jos itse on valmis elämään sen asian kanssa että joka juhlissa tms saat kuulla asiasta, niin hyvä on. Itse en pystyisi jäämään läheisen ihmisen hautajsista kyllä pois. Olen kyllä mennyt sellaisiinkin hautajaisiin joihin en välttämättä olisi niin halunnut, mutta olen mennyt tukemaan vainajan läheisiä, ja kyllä, ne samat ihmiset tuli myös tukemaan minua rakkaitteni hautajaisissa...ja vaikka ei olisikaan tulleet, niin en mä olisi siitä pahastunut. Kyllä minunkin läheisiä jäi tulematta poikani hautajaisiin, mutta se on jokaisen oma asia, eikä mulla ollut mitään intressiä siitä loukkaantua. Mulla oli muutakin ajateltavaa kuin se että tuleeko joku hautajaisiin vai ei. Mutta olen kiitollinen kaikille niille jotka tulivat ja ketä olivat tukenani niinä vaikeina aikoina - not hard-boiled but
Sinikka-pappi,
Omasta puolestani tai omasta suvustani voin sanoa, että meidän suvussamme ei ole suotavaa itkeä hautajaisisssa, koska se on "kiusallista". Sen vuoksi minua ei lapsena otettu mukaan hautajaisiin, koska olen niin herkkä ja itkeä tihrustan helposti ja niin tekisin hautajaisissakin jopa siinä tapauksessa jos minut kutsuttaisiin minulle täysin tuntemattoman ihmisen hautajaisiin.Itkisin silti.Ei niin läheistä ihmistä minulle siis ole, jonka hautajaisiin menisin. Ja nyt olen jo eläkeiässä.
Olen sinun kanssasi samaa mieltä; ei itkua tarvitse hävetä. - Anonyymi
masan51 kirjoitti:
Pappi haluaa Sinut kirkkoon koska olet potentiaalinen käännytettävä.
Hautajaiset ovat kirkolle vain propagandatilaisuus, jossa värvätään tulevan propagandan maksajia.
Noin 99 % papin höpinöistä on uskonnollista hölynpölyä ja propagandaa.
Vain noin 1 % on vainajaa käsittelevää.Wi meidän nuorisopappi höpissyt poikani hautajaisissa.
- Jää pois
Lähetä adressi.
Ainahan voi tulla esteitä kenelle tahansa. - Toki menet
Mene! Rupeaa sitten kaduttamaan aikanaan jos et mennyt. Itkeminen on inhimmillistä ja osa ihmistä.
- Juhlia pakeneva
Jos se tuntuu ahdistavalta, niin älä mene! En minäkään käy koskaan hautajaisissa, jos en kyllä juuri muissakaan tilaisuuksissa! Olen ollut joskus ja aina tuntenut itseni vaivautuneeksi. Olen saanut joskus asiasta arvosteluja, mutta mitä siitä? Voihan sitä olla hengessä mukana muutenkin. Omiin hautajaisiin toki on pakko mennä ! :) Olen kyllä ilmoittanut ettei minulle järjestetä sen kummempia hautajaisia.
- miiimmmm
eli ruumiisi jätetään kotiisi mätänemään? Tai onnettomuuspaikalle korppien syötäväksi? Okkeeiiii...hyvä tietää....
- yllättävän helppoa
Voihan se etukäteen ahistaa paljonkin, mutta itse paikan päällä kaikki voikin sitten olla yllättävän helppoa, vaikka joutuu/pääsee arkunkantajaksi.
Jos hautajaiset pidetään, niin pitäähän siellä sentään jonkun olla. Eihän siitä tule mitään jos kaikki livistävät. - Ei ole pakko mennä
Itse en mene enää yksiinkään hautajaisiin ainakaan lähitulevaisuudessa.
Äitini kuoli ja sukulaiseni naureskelivat hautajaisissa. Se on ihan sukulaisteni hengen ja terveyden kannalta tehty ratkaisu olla menemättä hautajaisiin. - itkupillic
Kannattaa mennä, eipähän tarvitse katua loppuelämää. Yleensä suru hieman helpottaa hautajaisten jälkeen kun asia on saatettu tavallaan päätökseen.
- leskiäiti <3
itkupillic...minulla on tuosta vähän erilainen kokemus. Mutta se varmaan riippuu ihan siitä että kuinka läheinen vainaja on. Minulla ainakin sekä poikani että mieheni hautajaisten jälkeen oikeastaan vasta pääsi surutyö käyntiin...tai oikeastaan kunnolla vasta perunkirjoitusten jälkeen...ennen sitä ei oikein ollut aikaa miettiä edes itse tapahtunutta kun kokoajan piti hoitaa asioita. Oikeastaan hautajaisiin asti sitä on kai jonkinlaisessa shokkitailassa eikä kunnolla edes käsitä asiaa...siltä minusta ainakin tuntui.
Ensin tulee järkytys kun saa tapahtumasta tiedon...sit jossain vaiheessa sitä menee jonkinlaiseen shokkiin ja vaan toimii koko ajan, kun on pakko alkaa hoitamaan asioita...on hautapaikan varaamiset, vainajan pukemiset ja arkkuun laittamiset ja sitten hautajaiset. Kun saat hautajaiset hoidettua, niin sit alkaa perunkirjoitusten hoitamiset ym...sit vasta kun on kaiken saanut hoidettua, on aikaa surulle...
- nessukka
Sinä itse teet lopullisen ratkaisun, mutta minä joka itsekin olen tosi herkkä itkemään (olipa häät tai hautajaiset), kehoitan sinua lempeästi tuonne hautajaisiin menemään. Teen sen siitä syystä että jos / kun menet, sinun ei tarvitse harmitella jälkikäteen ettei tullut sittenkään lähdetyksi saattamaan rakasta ihmistä hänen viimeisellä matkallaan. Hautajaisissa on lupa itkeä, ja toisekseen itse olen oppinut ajattelemaan niin ettei itkeminen ole häpeä missään tilanteessa. Olemme tuntevia ihmisiä, ja voimme näyttää tunteemme avoimesti. Toivon sinulle jaksamista ja voimia.
- ZZZ2
Samaa mieltä. Jos jätät väliin, voi myöhemmin kaduttaa eikä asialle enää voi mitään.
Itse olen kaikki vähäisten sukulaisten hautajaiset käynyt.
Yhdet 90- ja 100-vuotispäivät jäi väliin työasioiden vuoksi, kun olisi pitänyt reissata ympäri Suomea. Kaduttaa vieläkin, että vuosikymmeniä sitten livistin.
- yks vanhempi inkeri
Hautajaiset ovat tärkeä rituaali surussa, sen on elämä opettanut. Mutta kukin tavallaan.
- adressi
Aina voit lähettää adressin ja polttaa kynttilää kotonasi. Sitä paitsi, voithan mennä siunaustilaisuuteen ja haudalle, mutta jättää muistotilaisuuden väliin.
- Surun murtama
Siunaus tilaisuuteen/haudalle on hyvä mennä siihen saakka kun kanto remmit on vedetty ylös on vainaja saatettu. Kahvia voi juoda sitten senjälkeen missä haluaa ja KUNNIOITTAA mennyttä oman tavan mukaan.
- Nainen40
Olen sekä käynyt että jättänyt käymättä hautajaisissa, sukulaisten. Jälkeenpäin kadutti ne kerrat kun en mennyt/päässyt paikalle.
Kuolema on viety kauas nykyelämästä. Useimmiten hautajaisissa ihminen itkee omaa suruaan tai sitten vain sitä että elämä on rajallinen ja me kaikki joskus kuolemme. Henkilökohtainen asia eikä kuulu muille, itkeekö vai ei.
Hautajaiset ovat osa tapakulttuuria ja vanhat ihmiset sanovatkin että "lasta ristille ja ruumista hautaan" kuuluu saatella. Hautajaisten jälkeen on suru astunut askeleen taas eteenpäin. Ja jos pappi on hyvä tai muita muistopuheita, tilaisuus oikeasti voi olla hieno ja vaikuttava. Muistotilaisuudesta voi tehdä myös omannäköisen tai muisteltavan näköisen. Olen ollut hautajaisissa jossa lähisuku lähti virallisen osuuden jälkeen mustikkametsään ja makkaranpaistoon, koska vainaja oli metsämies ja luontoihminen. Oli erittäinkin terapeuttista.
Sinulle nimimerkki ei ole pako mennä, jonka sukulaiset naureskelivat hautajaisissa. Mille naureskelivat? Yrittivätkö keventää tunnelmaa? Suru voi saada erikoisia muotoja, kaikki reaktiot eivät ole ns. mukavia lähisukulaisille. - minä menisin
Siunaustilaisuuteen ja muistojuhlaan menemistä en ole koskaan katunut. Pari kertaa olen katunut sitä, etten mennyt.
Siunaustilaisuus on aika kaavamainen, mutta muistotilaisuudet voidaan tehdä ihan vainajan näköisiksi ja siellä on kiva (kyllä) muistella mukavia hetkiä vainajan kanssa.
Kukaan ei ihmettele, jos jotkut itkevät hautajaisissa, mutta jos joku läheisenä pidetty jää pois hautajaisista , niin sitä kyllä ihmetellään ja siitä voivat aivan lähimmät loukkaantua.- surun kokenut Emilia
Itse viime aikoina suuren surun kokeneena, niin neuvoisin menemään hautajaisiin. Siellä voi jättää viimeisen jäähyväisen edesmenneelle, jäähyväiset vaan on pakko hyväksyä, Mielestäni olisi vainajan kannalta epäkunnioittavaa, jos et menisi sitä viimeistä kertaa häntä muistamaan, mikäli varsinkin vainaja oli Sinulle rakas henkilö.
Jos olen joskus jäänyt pois, niin sitä olen katunut, mutta siunaustilaisuuteen menemistä en ole ikinä katunut, ikääkin on jo yli 50 v. Niistä entisistä hautajaisista, esim. isäni, kun olin 22 v, on kuitenkin jäänyt muisto, joka on tosi tärkeä.
Muistotilaisuus on myös tilaisuus nähdä tuttavia ja sukulaisia, samalla tulee muisteltua kaikkea, naurukin voi kuulua asiaan, sillä moni haluaa muistella vainajasta juuri niitä hyviä hetkiä ja muistoja.
Itse vainajan omaisena olin viime vuonna, minua lämmittivät suuresti kaikki, jotka jotenkin muistivat kuollutta tai meitä omaisia. Pelkkä ajatus läsnäolosta ja kortit, kukkaset yms. toivat voimia ja lämpöä vielä kauan jälkeen, eivät unohdu ikinä.
- elena1
Miksi et voisi mennä hautajaisiin? Sinuna menisin. Surun näyttäminen itkuisin silmin ei ole häpeä. Itse en ole koskaan ollut ns. sukurakas. Väliin on itseänikin harmittanut,etten ole käynyt sukulaisteni luona kylässä. Sukulaisia ja hyviä ystäviä on viime vuosina itseltänikin lähtenyt paljon. Olen jättänyt hautajaisiin menon väliin, ottanut osaa muistamiseen adresseissa ja kukkalaitteissa. Eilen, pyhäinpäivänä, sytytin kynttilöitä kotona edesmenneille. Muistaa ja surea voi muutenkin, kuin olemalla paikan päällä.
- tapa
hautajaiset ei ole mukava tilaisuus ikään mutta vainajan omaisten takia niihin tulee mentyä.
- Mies 47v.
Onpa taas turha ketjunavaus, mitä sinä sitä täällä avohoitoosastolla kyselet?
Menet tai ei, se on sinun asiasi eikä se suuremmin muita kiinnosta.
Itkeminen on luonnollista ja sen kanssa sinulla on ongelma. Mitä muuta olet jättänyt tekemättä läheisen ystäväsi puolesta, kun sinusta ei ole tuntunut mukavalta?
- Menisin
Voihan sitä mennä siunaustilaisuuteen ja istua siellä perimäisessä penkissä, ellei halua olla muiden sukulaisten seurassa. Se siunaustilaisuushan on vainajalle, muistotilaisuuteen ei ole pakko mennä. Voithan käydä kirkon tapulissa jättämässä omat hyvästisi vainajalle, jos haluat, ennen siunaustilaisuutta.
Mitä häpeämistä itkussa on? - Minäkin surusilmä
Mielestäni siunaustilaisuus ja hautaanlasku ovat viimeiset maanpäälliset tehtävät meille jokaiselle.Jokainen suree tavallaan,toiset sydämmellään ja jotkut "ulkokultaisesti",siis hyvin näyttävästi.Omakohtaisestihan voit olla menemättä muistotilaisuuteen.Mene hänen viimeiselle matkalle saattajaksi,sitä et varmaan kadu.
- 8+4
Olenko ilkeä jos jätän menemättä
Olet.- 8+4 (2)
Olenko ilkeä jos jätän menemättä
Olet. - Anonyymi
Et ole!
- KHMM
Osanottoni, kirkossa saa itkea ja aina kun siltä tuntuu, se on juuri sitä surutyötä. Itse keväällä äitini menettänyt. Mielestäni olisi hyvä mennä juurikin kirkkoon ja muistelutilaisuuteen. Itsellä ainakin hieman tuska hellitti kun saimme rakkaan maanpoveen, ikuiseen lepoon ja rauhaan. Itse en kuulu kirkkoon, eikä siellä todellakaan kukaan käännyttänyt. Voimia se vaatii ja jokainen suree tavallaan.
- Pihtarikoo
Oooot kumma " nilviäinen " jos keksit tekosyitä kaikkeen normaaliin elämään . Kundifrendis varsin kuulee usein kuinka päänsärky aloi juuri , tai muuten mikreeni tökkii ,
- Mullassa maan
Ilmeisesti et osaa suhtautua kuolemaan normaalina elämän tapahtumana. Kuolleelle ei enää merkitse mitään, oletko hautajaisissa vai et, mutta omaisille ja ystäville merkitsee. hautajaisissa saa itkeä kun itkettää, itketäänhän häissäkin, vaikka toisesta syystä. Olet suoraan sanoen melkoinen nössö, jos et mene läheisen ihmisen hautajaisiin. Koska olet ilmeisesti vielä nuori, voin vakuuttaa, että näitä tilaisuuksia elämässä riittää, ennen kuin tulee se hetki, kun sinua itseäsi haudataan. Ellet nyt jostakin syystä kuole ennen aikojaan. Eiväthän ne mitkään iloiset pippalot ole, mutta ei niissä käyminen niin suunnaton ponnistuskaan ole. Pistä siis jotakin asiallista päälle ja men hautajaisiin, sillä jokaisen meistä on niissä opittava käymään, jopa niitä järjestämään ja kerran on maattava itse siinä arkussa, jolle omaiset, sukulaiset ja ystävät kukkansa laskevat.
- leski
Olen myös sitä mieltä että pitäisi mennä. Hautajaiset ovat yksi elämään kuuluva asia.varsinkin aikuisten elämään kuuluva.ei kai kukaan tykkää hautajaisista.mutta ei se ole syy vältellä näitä tilaisuuksia.kyllä poisjääntiä ihmetellään läheisen kohdalla.on ehkä vähän itsekästäkin.
- Valdemar
Kuolemaan voi suhtautua normaalisti mutta luterilaisen kristinuskon rituaaleihin ei kannata osallistua jos ei usko niihin taivasjuttuihin sun muuhun mitä papit satuilee.
Jokainen voi muistaa tai olla muistamatta ihan omalla tavallaan.
- Jagdpanzer
Kylmä liha kiihottaa meikää mettämiestä
- Suruliikaa
Voi jättää väliin, fiksua on vedota työkiireisiin yms. Adressin voi lähettää taikka pyytää jotain toista laskemaan kukkalaitteen.Oman vanhemman hautajaisista ei ole korrektia olla poissa. Olen itse ollut poissa appeni, mummoni, kummisetäni/tätini yms. hautajaisista. Isäni hautajaisssa olin koska järjestin ne.
- ehditkö omiin...
Toivottavasti tuo on ironiaa, vaikka valitettavasti suomalaiset eivät ymmärrä sitä.
- mihinsitten
Ehdit sitten aikanaan varmaan omiin hautajaisiisi?
Hautajaisista ei voi kieltäytyä työkiireisiin vedoten. Se on paha loukkaus omaisia kohtaan.
- ndjköw
Ei sinne pakko oo mennä! Minusta paras tapa muistaa vainajaa silloin kun se on hengissä vielä - toisin sanoen yhdessä oloa ja seurustelua. Ettei käy niinkuin sukulaisten. Ketään ei näkyny 20 vuoteen mutta hautajaisissa oli sitten vipinää.
Eipä se asianosainen enää ollu paikalla.- jaettu suru
ndjköw;
Tästä olen aivan samaa mieltä. Läheisistä vanhuksista ja nuoristakin, kannattaa pitää huolta, kertoa sanoin ja teoin rakkaudestaan, kun he vielä elävät täällä keskuudessamme.
Hautajaisissa se on vähän turhan myöhäistä vainajan kannalta...
- Dyynäri
Kyllä häytäjäisissä vöi itkeä jös hälyää.
- 1+4=5
fanitan edelleen
- älä jätä menemättä
Kaikki ei ole kivaa. Hautajaiset kaikista vähiten.
Usko, että pois jäänti on asia, jota kadut syvästi myöhemmin.
Älä jätä menemättä, se on osa surutyötä.
Itke, kun itkettää, se kuuluu asiaan ja hautajaisten ja uurnan laskun jälkeen ajan kanssa helpottaa.
Molemmista tilaisuuksista sinulle jää muistot, viimeiset palveluksesi ja tervehdyksesi läheiselle.
Varaa kaksi isoa nessupakettia käsilaukkuun, niin teen aina itsekkin.
Suru on osa elämän kiertoa, aina ei ole kivaa ja mukavaa.
Ikävät kokemukset kasvattavat. - Eteenpäin N.
Voi että minua ärsyttää nämä heikkohermoisten ihmisten kirjoitukset täällä,ei mitään j jjärkeä missään.Syntymä ja kuolema kuuluu ihmisen osaan ja koko luomakunnan osaan.
Kunpa tälläset heikkohermoiset ihmiset pitäisivät mölyt mahassaan ja piste. - A. Teisti
Ymmärrä aivan hyvin, jos et halua mennä.
Luterilainen hautajaisperinne on aivan käsittämätön. Läheisen poismenoa surevat ihmiset tarvitsisivat tukea, kannustusta ja positiivisia ajatuksia, jotta jaksavat surunsa keskellä. Suomalaisissa hautajaiskaava etenee juuri päinvastoin: väännetään puukkoa haavassa. Maksimoidaan omaisten tuska, suru ja ahdistus.
Hautajaisista tehdään tarkoituksellisesti mahdollisimman surulliset. Pukeudutaan masentuneesti, musiikki on masentavaa, virret ovat masentavia, pappi puhuu masentavia siitä, miten kurja syntinen ihminen on ja miten kuoleman varjo seuraa meitä kaikkia ja viikatemies humauttaa millä hetkellä tahansa. Myöhemmin siirrytään sitten seurakuntatalolle kuuntelemaan masentavia puheita, luetaan kasa masentavia loruja adresseista ja masennellaan vielä laulamalla muutama masentava veisu masentavasta virsikirjasta masentavan kanttorin johdolla.
Jos tuollaisesta ei ihminen ahdistu, niin ei sitten mistään.
Minusta hautajaisissa ei pitäisi surra sitä, että läheinen on kuollut. Vaan iloita sitä, että hän on saanut elää.- johvain!
"pappi puhuu masentavia siitä, miten kurja syntinen ihminen on ja miten kuoleman varjo seuraa meitä kaikkia ja viikatemies humauttaa millä hetkellä tahansa."
Hehhehhee! Johan vitsin murjaisit! Olen ollut aika monissa hautajaisissa ja tuollaisia puheita en ole kuullut. Taitaa olla omaa kuvitelmaasi - tai pelkoasia, että sinulle käy juuri noin! Mutta, tottahan tuo on, etenkin jos ei halua olla kristitty. Kristityn ero ei kristittyyn kuoleman hetkellä on se, että kristitty jatkaa matkaansa kuoleman jälkeen kohti iankaikkista elämää ja ei kristitty taas kohti kadotusta. Ja jos kuulut sarjaan "tuo ei pidä paikkaansa - paskapuhetta", olet silloin tod.näk. "ei kristitty". -ja pelkosi onkin aiheellinen. En viitsi tästä asiasta alkaa kenenkään kanssa "eipäs - juupas" -väittelyyn, puolestani saa jokainen uskoa tai olla uskomatta, ihan mihin vaan, koska ei se ole multa pois jos joku ei usko, tosin ei lisääkään. Meitillä on tästä asiasta ihan tarpeeksi jauhettu, että jos joku on päättänyt olla olematta kristitty - on hän valintansa tehnyt. Harmi vain, kun sitten kuoleman rajan tuollapuolen - harmittaa, mutta onpahan itse valinnut! - kulttuurieroja on
Onhan noita pippaloita esim. Taiwanissa. En ole ollut edes vastaavissa juhlissa mitä hautajaiset ovat siellä. Ei tietenkään joka paikassa, mutta joissakin.
- kaikkeasitäkuulee434
Toivottavasti ateisti pysyykin pois hautajaisista, jos noin vaikeaa on.
- ei muuten puhu
Ei ole yksissäkään hautajisisa pappi puhunut syntisistä ihmisistä, päinvastoin, edes sellaisten jotka eläessään olivat suoraan sanottuna juoppoja luusereita, olen pariin kertaan hautajaisissa papin puhetta kuunnellessa katsellut ympärillä, että onko täällä tuttuja, etten ole väärän ihmisen hautajaisiin eksynyt.
- leskiäiti <3
johvain! kirjoitti:
"pappi puhuu masentavia siitä, miten kurja syntinen ihminen on ja miten kuoleman varjo seuraa meitä kaikkia ja viikatemies humauttaa millä hetkellä tahansa."
Hehhehhee! Johan vitsin murjaisit! Olen ollut aika monissa hautajaisissa ja tuollaisia puheita en ole kuullut. Taitaa olla omaa kuvitelmaasi - tai pelkoasia, että sinulle käy juuri noin! Mutta, tottahan tuo on, etenkin jos ei halua olla kristitty. Kristityn ero ei kristittyyn kuoleman hetkellä on se, että kristitty jatkaa matkaansa kuoleman jälkeen kohti iankaikkista elämää ja ei kristitty taas kohti kadotusta. Ja jos kuulut sarjaan "tuo ei pidä paikkaansa - paskapuhetta", olet silloin tod.näk. "ei kristitty". -ja pelkosi onkin aiheellinen. En viitsi tästä asiasta alkaa kenenkään kanssa "eipäs - juupas" -väittelyyn, puolestani saa jokainen uskoa tai olla uskomatta, ihan mihin vaan, koska ei se ole multa pois jos joku ei usko, tosin ei lisääkään. Meitillä on tästä asiasta ihan tarpeeksi jauhettu, että jos joku on päättänyt olla olematta kristitty - on hän valintansa tehnyt. Harmi vain, kun sitten kuoleman rajan tuollapuolen - harmittaa, mutta onpahan itse valinnut!A-teisti...missähän ihmeen hautajaisissa säkin oot ollu. Oot tainnu olla just niissä ateistien hautajasissa jos tuollasia kokemuksia :)
Minä ole haudannut lapseni ja mieheni, eikä kummankaan hautajaisissa ollut tuollasta mitä sinä kirjoitit. Kumpikin tilaisuus oli lämmin ja kauniisti pappi puhui vainajasta, sen mitä minä heidän elämästään kerroin. Tottakai hautajaiset on surulliset ainakin sille joka rakastaan on hautaamassa, mutta hyvä mieli minulle ainakin jäi silti tilaisuutena kummastakin ja kiitollisuus siitä että poikani sain pitää 26 vuotta ja mieheni 30 vuotta. Lämmin tunne ja tietoisuus siitä että kerran vielä kohdataan. Ei puhunut pappi mitään vainajan syntisyydestä tms. Haudalla laulettiin sitä me lähimmät oltiin toivottu, ja muutenkin koko tilaisuus meni niinkuin me lähimmät oli toivottu.
Näin uskovana ihmisenä tiedän että näen kummatkin rakkaani sitten kun on minun aikani mennä, joten kun on jälleennäkemisen toivo, niin surukaan ei ole minua maahan lyönyt. Ikävä tietysti on, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään
- Byyh
Siellä kuuluukin itkeä.
- lepää rauhassa
Ainahan voit itsekkäästi toimia ja omaa napaasi tuijottaa! Sekä omassa itsesäälissäsi rypeä, siihen on täysi oikeus. Mutta onko se viisasta?
Jos tuo tuttusi oli sinulle, läheinen, tärkeä, merkittävä, tms, niin mene hautajaisiin ja sure, vaikka kunnolla häntä. Surun näyttäminen ja sen kokemuksen itselle salliminen auttaa sinua. löydät uusia voimavaroja itsestäsi ja voit muistella läheistäsi avoimin mielin.
Toki hautajaiset ovat kunnianosoitus vainajalla, mutta yhtälailla ne ovat tärkeitä läheisille. Surukin kun kuuluu elämään ja sen kanssa on elettävä. Suru myös voi avata meille sen, että osaamme kohdata luopumisen myös omalla kohdallamme. Surun kokeminen on elämää siinä missä hauskanpitokin tai muut tärkeät elämään liittyvät asiat. - oma päätös
Sukulaisten takia ei kannata päätöksiä tehdä. Voithan vaikka seuraavana päivänä viedä haudalle kukan tai kynttilän ja hyvästellä läheisen omassa rauhassa. Jos asut eri paikkakunnalla, niin monella hautausmaalla on muistopaikka muualla haudatuille.
- totuus....
"Minua on aina hävettänyt itkeä muiden nähden".
Tuskin olet siellä hautajaisissa ainoa joka itkee.... - surua kokenut
Jos ei itke, se ei tarkoita, että ei sure. Suru voi olla liian kova kohdattavaksi ja itku tulee myöhemmin.
- De mortuis nihil ben
Et sinä ilkeä ihminen ole, huonosti käyttäytyvä nyt kumminkin, jos jätät menemättä. Mitä ihmeen pelkäämistä hautajaisissa on - omissaan sen paremmin kuin läheistensäkään. Elämään nyt kumminkin kuuluu niin syntyminen kuin kuoleminenkin. Muuttuvassa maailmassa joistakin perinteisistä tavoista kiinni pitäminen antaa kuitenkin elämälle jonkinmoista ryhtiä ja minusta jokainen elämä on sen verran arvokas, että sen päättyessä läheiset kokoontuvat kunnioittamaan vainajaa ja muistelemaan häntä ja hänen merkitystään läheisilleen.
- ei velvollinen
Itkussa ei ole mitään pahaa, mutta jos tuntuu mahdottomalta mennä niin EI OLE VELVOLLISUUTTA mennä. Kyllä se on vapaaehtoista. Se että olitte läheisiä, ja yhdessäolosta jää kaunis muisto on kyllä riittävä. Sillä ei ole juurikaan väliä mitä toiset asiasta ajattelevat, en ole yhtä mieltä kunniasta ja sen osoittamisesta? Se että hänen eläessään olitte ystäviä ja läheisiä on kaikkein tärkeintä. Jos ei henkilön eläessä ei ole osoitettu ystävyyttä eikä yhteyttä vaalittu, mitä on kunnioitus, tai sen osoittaminen hautajaisissa. Perintöjä kyttäämässä iso osa, ei niinkään kunnioittamassa vainajaa. Et tarvitse murehtia olet vapaa menemään, tai olemaan menemättä, mikä on itsestäsi parasta
- Aatte isti
Ei se kuollut enää välitä siitä että menetkö vai et. Minä kuj joskus kuolen niin minulle aivan sama millaiset monttubileet pidetään tai jätetään pitämättä.
- niin minäkin
Tätähän me emme tiedä. Sairaaloistakin on mielenkiintoisia kokemuksia kuolleilta jotka ovat palanneet elämään. Ovat nähneet ja kuulleet tapahtumia ympärillään.
Emme ainakaan vielä tiedä totuutta asiassa. - matka jatkuu
Sitten, kun "katselet" monttupileitäsi pilven reunalta, ehkä se ei olekaan sama. Mutta silloin on sinun turha valittaa tekemisiäsi ratkaisuja, enkä tarkoita noita "monttubileitä", vaan matkasi suuntaa kuolemasi jälkeen.
- kastettu
niin minäkin kirjoitti:
Tätähän me emme tiedä. Sairaaloistakin on mielenkiintoisia kokemuksia kuolleilta jotka ovat palanneet elämään. Ovat nähneet ja kuulleet tapahtumia ympärillään.
Emme ainakaan vielä tiedä totuutta asiassa.Kyl kuule, raamattu sen totuuden kertoo, mutta, meitil on kummallinen halu luulla, että on olemassa joku muukin totuus. No sama se, mulle, mää oon ainaskin löytänyt vastauksen kristinuskost ja raamatust.
- kuivat jalat
kastettu kirjoitti:
Kyl kuule, raamattu sen totuuden kertoo, mutta, meitil on kummallinen halu luulla, että on olemassa joku muukin totuus. No sama se, mulle, mää oon ainaskin löytänyt vastauksen kristinuskost ja raamatust.
Useimmat ihmiset maapallolla ovat löytäneet vastauksen muiden uskontojen totuuksista.
- huomannut
kastettu kirjoitti:
Kyl kuule, raamattu sen totuuden kertoo, mutta, meitil on kummallinen halu luulla, että on olemassa joku muukin totuus. No sama se, mulle, mää oon ainaskin löytänyt vastauksen kristinuskost ja raamatust.
Jotakin teillä uskovaisilla jää kuitenkin ymmärtämättä, vaikka kuinka luette.
Mistä sitten johtuukaan.
- kyynel
Hautajaiset ovat viimeinen paikka, missä voit läsnäolollasi kunnioittaa vainajan muistoa. Toiset ihmiset vaan itkee joka paikassa, ainoa keino päästä eroon tavasta on kohdata näitä tilaisuuksia, missä itkettää. Kerroit, että pelkäät mennä siunaustilaisuuteen, pelkosi ja ahdistuneisuutesi johtuu varmasti jostain. Itse en ole mikään itkijä, mutta kyllä minulla hautajaisissa kyynel tulee, usein vainaja on läheinen ja rakaskin, miksen voisi surra hänen lähtöään.
Parempi siunaustilaisuudessa jättää hyvästit, kun loppuelämä hautaa palvoa, mitä nykyisin näkee.- Irmeliina50
Miten niin viimeinen paikka kunnioittaa vainajan muistoa? Sitähän voi mielessään tehdä vaikka lopun ikää! Kun muistelee vainajaa. Paikalla ei oo kyllä mitään väliä. Siunaustilaisuus on siis yksi kristillisen seurakunnan riiteistä. En ole kuulunut kirkkoon 43 vuoteen ja ei myöskään yli puolet suvusta. Lapset ovat saaneet nimen, avioliittoja on solmittu ja hautaan on porukkaa saatettu silti. Eikö ole aika kummallista? Ilman virsiä, seurakunnan tiloja, pappeja tai siunauksia! Helvettiin en oo menossa tai taivaaseen kumpikaan ei kiinnosta. Enkä usko mihinkään kuoleman jälkeiseen. Elämä on sitä mitä on ja se on tässä.
- Taidat olla nuori?
Mulla itsellänikin oli samanlainen tunne 15vuotiaana, kun mummo kuoli. Kun mä kysyin että onko hautajaisiin pakko mennä. Mulle sanottiin ettei kukaan voi pakottaa, mutta kannattaa ajatella sitä että Mummo varmasti haluaisi että menisin hautajaisiin. Mä sitten menin. Kyllä mäkin aloin heti itkee, kun näin Mummon arkun. Oli se sitten helpottava tunne että menin mummon hautajaisiin. Mummon hautajaisten jälkeen (jotka oli mulle ensimmäiset surujuhlat) antoi mulle rohkeutta mennä myös toisen Mummon veljen (jota olen nähnyt viimeksi pienenä ja en paljoo muistanut sitä) ja äidin siskon ex-miehen hautajaisiin. Kyllä näin vanhempana ajatellen mahdollisesti katuisin jos en olis mennyt Mummon hautajaisiin. Mummo oli mulle tosi läheinen, kun olin pieni. Mä kyllä suosittelisin että mene ihmeessä hautajaisiin. Muista että kukaan ei silti pakota, mutta suosittelen miettii, jos myöhemmin kaduttais, sillä saman henkilön hautajaiset on vain kerran. Olen nähnyt kolmessa hautajaisissa että siellä kaikki itkee. Vaikkei joku itkis, niin kyllä siellä kaikilla on surullinen olo. Joten älä häpeä itseäsi, jos itkettää. Se on pää-asia että hautajaisissa mielummin rupee itkettää, kun naurattaa.
- elämä on...
No mitä sitten, jos ahdistaa? Aikuisviihdettäkö ajattelit katsoa hautajaisten ajan?
- saat maili os
Hei jos olet pk seudulta voin tulla tukeen sua kannataa mennä se helpotaa surua ja ahdistusta
- Helen K.
Hautajaisissa osoitetaan omaisille kunnioitusta, ei kuolleelle.
Mene vain paikalle, olen varma, että et kadu. Huomaat, että paikan päällä on muitakin ahdistuneita surijoita, ja pääset jakamaan surun heidän kanssaan. Se ei ole hävettävää, vaan hyvä asia, koska suru yhdistää teitä. Ja muistotilaisuudessa voi jo nauraakin. Täällä jotkut tuomitsevat nauramisen - todella outoa, eikö saisi muistella elämää ja nauraa!? Monissa kulttuureissa hautajaiset ovat huomattavasti iloisempi tapahtuma musiikkeineen ja lauluineen.- surusilmä
Toki sukulaisen, ystävän hautajaisiin kuuluu mennä. Se on muistamista vainajaa kohtaan, olkoon sitten vaikka suvun kunnioittamistakin. Olen saanut kuulla vuosikymmeniä jälkeenpäin, etten ollut tätini hautajaisissa. Olin käynyt tapaamassa häntä hiukan ennen kuolemaa, ja olisi ollut taloudellinen kysymyskin lähteä toiselle puolelle Suomea heti uudelleen. Ei siinä mitään muuta syytä silloin ollut.
Kyllä hautajaisissa voi nauraa, vaikkapa muistelupuheen hauskoille asioille, onhan vainaja ollut elävä ihminen, ja sellaisena hänet talletamme muistoihin. Niin ikävää kuin se onkin; tapaamme monia sukulaisia nykyisin enää vain juuri hautajaisissa! Silloin on toki syytä muistaa, ettei tämä tilaisuus ole suvun ilojuhla, sen liiallisen nauramisen hillitsemiseksi. Hautajaispäivä on vain yksi päivä, jolloin meillä on lupa ja syytä olla surullinen rakkaamme menetyksestä.
En suosi rauhoittavia, mutta jos tuntee niin suurta surua, ettei sitä muuten kestäisi... ehkä silloin voisi pyytää lääkäriltä pari pilleriä, ei kuitenkaan pitkäaikaiskäyttöön. En tiedä miten ne vaikuttaa, tuli vain mieleen yhtenä mahdollisena helpotuksena.
- sure vain
Ystävä hyvä,
mene hautajaisiin. On normaalia tuntea ahdistusta, se kuuluu asiaan. Olosi helpottuu ja rauhoittuu kun saat surra ja jättää jäähyväiset. Mitä se kuollut henkilö ajattelis, olisko se suunnattoman pettynyt jos et osallistuis hautajaisiin vai ymmärtäiskö se tuskas? Kaduttaisko sua jälkeen päin, jos et osallistuis hautajaisiin? Ite ehkä sun asemassa ottaisin jonkun tukihenkilön mukaan ja olisin jossain vähän syrjemmässä ja kävis vaikka vaan siinä hautaustilaisuudessa. Mutta jokaisen oma asia, kyllä mä uskon että sukulaiset ja ystävätkin ymmärtäis jos kertois miten vaikeeta se olis.
- 73v
Menen vain lähiomaisten hautajaisiin muuten lähetän suruadressin.
Saa riittää.- puheita pitänyt
Minunkin neuvoni on, että mene vaan. Itseänikin hautajaiset ahdistaa, usein edeltävä yö on huono - jos nyt nukun ollenkaan. Mutta se hautajaisten jälkeinen mielenrauha on hirveän hyvä olotila, helpottava. Ikäänkuin työ olisi tehty loppuun asti.
Ihmettelen suuresti joidenkin mielipidettä, että hautajaisissa ei saisi nauraa. Miettikääpä, miten vainaja olisi halunnut? Meidän suku on iloista ja eläväistä ja tekopyhältä tuntuisi istua muistotilaisuuden ajan hyssytellen. Usein todellakin nauru raikaa, etenkin, jos vainaja on iäkäs ja hänen elämäänsä sisältynyt mukavia kommelluksia. Lasten hautajaiset ovat asia erikseen, niiden tunnelma on ymmärrettävästi apea ja hiljainen.
- kmh.
jokainen päättää itse meneekö hautajaisiin vai ei eikä se päätös muille kuulu.
- agdgdgdg
Et ole ilkeä, jos jätät menemättä. Tämä on minun mielipiteeni. Jokainen suru on yksityinen ja ainutlaatuinen ja sinä kannat rakkaan ystäväsi muistoa sydämessäsi eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista oletko paikalla hautajaisissa vai et. Minä olin suhteellisen iäkäs (jo aikuinen) kun olin ensimmäisen kerran hautajaisissa. En olisi halunnut mennä, mutta tietyt tahot painostivat. Pelkäsin, että alan itkemään hillittömästi, koska vainaja oli läheinen sukulaiseni ja pieni lapsi. Tilaisuus oli ahdistava, no eivät hautajaiset koskaan ole mikään mukava tilaisuus kenellekään, mutta sinne mennään velvollisuudesta tai toisten painostuksesta. Pystyin hillitsemään itkuni ja kyyneleeni vain siten, että koko tilaisuuden ajan ajattelin ihan jotakin muuta; en kuunnellut papin puhetta, en virsiä, en katsonut ihmisiä ympärilläni. Tilaisuuden jälkeen eräs sukulaiseni sanoi minulle, että oli jännittänyt eniten hautajaisissa sitä jos minä purskahdan itkuun, koska siitä ei olisi tullut loppua ja se olisi ollut noloa. No sitten meni kymmenen vuotta ja kuoli taas läheinen sukulainen, mutta tällä kertaa erittäin iäkäs ihminen. Olin itkuni itkenyt, koska kuolema ei tullut yllätyksenä vaan pitkän sairauden jälkeen "helpotuksena". Silti oli pala kurkussa koko tilaisuuden ajan, mutta pystyin olemaan itkemättä.
En mene enää koskaan hautajaisiin.- Matkapiispa
.......Turha on tulta enää sielulle ruokkia jos huomaa kekeleen jo sammuneen......
- ei koskaan :)
Ja höpöhöpöhöö toki tulet menemään. Etkö tiedä, että koskaan ei kannata sanoa ei enää koskaan. Turha dramaattisuus roskakoriin ei aina tarvitse tehdä numeroa kaikista luonnillisita asioista.
- MUISTA TÄRKEIN
HÄPEÄN HENKI ULOS JEESUKSEN NIMESSÄ NYT! Hautajaisiin on syytä mennä jättämään hyvästit.
- yks syntinen vaan
Sääkin kirjoituksellas varmaan tarkootat pelkkää hyvää. Mutta, hei, ne joille laillasi kristinusko ei ole avautuneet - ahdistuvat kommentistasi. Ja kuule, oikeesti kristinuskoon kuuluu lähimmäisenrakkaus, todella isosti. Se voi tarkoittaa myös sitä, että asetut ikäänkuin toisen rinnallekulkijaksi ja yrität oivaltaa hänen tunteitaan - kulkea kappaleen matkaa hänen kanssaan. "Raamatulla" tai muillakaan hengellisillä "totuuksilla" kenenkään päähän lyönti ei kannata, koska tulos on, ikävä kyllä varsin kielteinen.
- armahdettu syntinen
yks syntinen vaan kirjoitti:
Sääkin kirjoituksellas varmaan tarkootat pelkkää hyvää. Mutta, hei, ne joille laillasi kristinusko ei ole avautuneet - ahdistuvat kommentistasi. Ja kuule, oikeesti kristinuskoon kuuluu lähimmäisenrakkaus, todella isosti. Se voi tarkoittaa myös sitä, että asetut ikäänkuin toisen rinnallekulkijaksi ja yrität oivaltaa hänen tunteitaan - kulkea kappaleen matkaa hänen kanssaan. "Raamatulla" tai muillakaan hengellisillä "totuuksilla" kenenkään päähän lyönti ei kannata, koska tulos on, ikävä kyllä varsin kielteinen.
Olen tämän yhden syntisen kanssa aivan samaa mieltä...
- huoöuihu
21 Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni".
22 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa".
- TyttöInSorrow
Suru kuuluu elämään ja itku on luonnollinen tapa käsitellä surua. Hautajaiset ovat surullinen ja ahdistava tilanne, mutta oletko ajatellut miltä sinusta tuntuu jos jätät tilaisuuden väliin? Jotkut sanovat, että heitä kaduttaa se myöhemmin. Hautajaiset ovat surutyön kannalta tärkeä käydä läpi, sillä sen kautta ihminen tulee tietoisemmaksi tapahtuman lopullisuudesta. Hautajaiset ovat viimeiset hyvästit vainajalle. Itkua ei pidä hävetä, se on luonnollista ja helpottaa oloa.
Et ole paha ihminen, etkä huono ystävä, vaikka jättäisit menemättä hautajaisiin, mutta kannattaa silti pohtia helpottaako pois jääminen oloasi. Suru on pitkä prosessi ja jossain surutyön vaiheessa saattaa jäädä kaihertamaan hautajaisista pois jääminen. Suru ja sen tuomat tunteet pitää käsitellä jossain vaiheessa, halusi tai ei.
Voimia suruusi ja siunausta elämääsi. - kyynel
Voi olla että kun etukäteen jännität menemistä, itse tilaisuus voisikin sitten olla helpompi kuin nyt pelkäät. Ikinä et tiedä jos et mene.
Minulla oli läheisen hautajaiset aika vasta. Olin hyvin kiitollinen jokaisesta vieraasta joka tuli. Kuvittelin läheiseni sinne vieraiden keskelle. Hän olisi ilahtunut jokaisesta vieraasta.
Anna surun tulla, itke ihan rauhassa jos itkettää. Hautajaisissa saa surra menetettyä ihmistä ja myös omia surujaan.
Vapaasti. Voimia sinulle. - Ön syryä
Kyl itkeä vöi jös hälyää täi itkettää.
- gjfg
Suomalaisten kansallissairaus: pelätään mennä hautajaisiin. Jää vaan kotiin, jos tuntuu että pelkäät.
- ffg353
Suomalaisten kansallissairaus: pelätään mennä hautajaisiin. Jää vaan kotiin, jos tuntuu siltä että pelkäät. Sukulaisesi saavat sinusta tällöin aivan oikean käsityksen. Väkisellähän mihinkään ei kannata osallistua.
- Mennä kirkkoon
Aloittajalle....voit mennä kirkkoon ja istua siellä sen tilaisuuden ajan eikä arkun vieressä edes tarvi käydä.Jos mahdottomalta tuntuu niin soita vainajan läheiselle ja sano ettet voi tulla.Sytytä kotona vaikka kynttilä sillon hautajaisten aikaan.
- huru-ukko
Miksi nykyihmiset ovat vieraantuneita normaalista asiasta niikuin nyt kuolemasta. Ihminen kuolee se haudataan ja itkut itketään niin se vaan menee sen enepää asiasta hälyä nostamatta. Elämä eletään ja sitten kuollaan.
- mene silti
Olet ilkeä jos jätät menemättä. Joskus on velvollisuusuus laitettava omien halujen ja mieltymysten edelle. Osoittaa huonoa käytöstä ellei mene hautajaisiin.
Mutta onhan tuo vähän ristiriitainen aloitus. Jos on ollut paljon tekemisissä ihmisen kanssa joka nyt on kuollut, eikä silti tiedä haluaisiko vainaja että ko. henkilö kunnioittaa läsnä olollaan hautajaisia. Minä olen saattanut äitini ja isäni hautaan ja tilaisuus oli todella raskas, mutta samalla itselle ja sukulaisille tärkeä hyvästinjättö ja yhteinen muisteluhetki.
Omasta muistovärssystä ei varmaan kukaan saanut selvää itkuni seasta. Vielä kun lapsikuoro lauloi "Niin kaunis on maa" kaikki itkivät.
Mutta muistotilaisuus sen jälkeen on se tärkein, jossa muistellaan yhteisiä hetkiä vainajan kanssa ja jopa nauretaan yhdessä hauskoille muistoille.
Voit viedä arkulle kukan sanomatta sanaakaan ja vain kumartaa läheisille. Kannattaa mennä, muuten sinua myöhemmin kaduttaa.- elo päättyy kuolemaa
Ei kai hautajaisista pois jääminen ole ilkeyttä? Jonkinlaista vastuun, vaikean asian pakenemista kylläkin lienee ja varmaan hyvin tavallista nuorempien ihmisten joukossa. Itselle voisi jäädä tyyni ja rauhaisa mieli, kun on saattanut rakkaan ihmisen hautaan ja uskaltanut ilmaista tunteitaankin häpeämättä kyyneliään. Vainaja tuskin ottaa asiaan kantaa, olettehan tärkeimmät asiat varmaan puhuneet silloin kun hän eli. Äläkä pelästy jos näet hänestä unia, ne ovat osa suremista ja luopumista joilla oma mielesi sinua lohduttaa.
- -Jarno-
Kysymys on siitä, että sinun olisi ehkä aika kasvaa ihmisenä. Itkemisessä ei ole mitään häpeällistä, päinvastoin, se on rohkeaa. Hautajaisissa itkeminen on enemmän kuin normaalia. Hautajaisia ei todellakaan pidetä kuollutta varten, vaan omaisia, läheisiä ja muita surevia varten. Se on perinteinen hyvästijättö tapahtuma joka auttaa joitakin paremmin sisäistämään toisen poismenon ja auttaa näyn suruprosessissa. Mielestäni on aivan sama hyvästeleekö ystävän hautajaisissa vai yksin kotona puhumalla ystävälle.
Mitä ystääväsi tulee niin on yksi lysti oletko hänen hautajaisissa vai et, olette kuitenkin ikuisesti yhteydessä, vaikka hän onkin nyt toisessa maailmassa, tapaatte varmasti jälleen, ei hän ole muuta kuin poistunut ihmisenä olemisesta, kuten me kaikki ajallaan. Elämä ei lopu ihmisyyden jälkeen vaan on uusi alku eri maailmassa. - mummi 46
Jaaa en tiedä ilkeä näytät vain kanssaihmisille ettei vainaja merkitse sinulle niin paljoa että vaivautuisit saattamaan viimeiselle matkalle. Eri juttu jos sulla on joku pätevä syy esim. sairaus. Muu ei juuri käy kaikki muu on itsekkyyttä ihmisten silmissä.
Mieti sitä - chiLLii
Oon käyny kerran hautajaisissa meidän perheen kanssa ja oltiin ihan pokerina kun muut itki. Mummon hautajaiset oli kyseessä.
- uskova sisar
Hei surukin on osa elaman kulkua. Sure surusi ja itke se ulos. Kylla itsekin muistan kun nuoruudessa menetin mummoni. Surin paljon ja puhuin sita. Pyyda laheiseLtasi apua ja neuvoja hautajaisten kulussa jotta paaset sinne. Viime kevaana menetin siskoni ja suren.
Osanottoni - uskova sisar
Hei surukin on osa elaman kulkua. Sure surusi ja itke se ulos. Kylla itsekin muistan kun nuoruudessa menetin mummoni. Surin paljon ja puhuin sita. Pyyda laheiseLtasi apua ja neuvoja hautajaisten kulussa jotta paaset sinne. Viime kevaana menetin siskoni ja suren.
Osanottoni - uskova sisar
Hei surukin on osa elaman kulkua. Sure surusi ja itke se ulos. Kylla itsekin muistan kun nuoruudessa menetin mummoni. Surin paljon ja puhuin sita. Pyyda laheiseLtasi apua ja neuvoja hautajaisten kulussa jotta paaset sinne. Viime kevaana menetin siskoni ja suren.
Osanottoni - uskova sisar
Hei surukin on osa elaman kulkua. Sure surusi ja itke se ulos. Kylla itsekin muistan kun nuoruudessa menetin mummoni. Surin paljon ja puhuin sita. Pyyda laheiseLtasi apua ja neuvoja hautajaisten kulussa jotta paaset sinne. Viime kevaana menetin siskoni ja suren.
Osanottoni - uskova sisar
Hei surukin on osa elaman kulkua. Sure surusi ja itke se ulos. Kylla itsekin muistan kun nuoruudessa menetin mummoni. Surin paljon ja puhuin sita. Pyyda laheiseLtasi apua ja neuvoja hautajaisten kulussa jotta paaset sinne. Viime kevaana menetin siskoni ja suren.
Osanottoni- Kaikkea sitä näkee!
uskova sisar!
Vähempikin riittää! Miksi laitoit tämän saman tekstin 5 kertaa?
- mummeli 66 v
Minusta kuuluu mennä, tietenkin läheisen ihmisen hautajaisiin. En hyväksy tippaakaan sellaista ajatusta, että pelottaa, jos itkettää.... Nyt on pantava itsensä komennuksiin. Ja miksi joku ylipäätään pelkää, että jos alkaa itkettämään....Vuosikymmeniä sitten itkettiin hautajaisissa kunnolla, ei ollut tarjolla rauhoittavia lääkkeitä. Itku paransi silloin ja parantaa nytkin!
. - Itkun lahja
Ole kiitollinen kun osaat näyttää tunteesi ja purkaa surusi itkemällä. Minä taas en pysty siihen, enkä ainakaan toisten ihmisten läsnäollessa. Minä olen jotenkin sisäisesti ihan shokissa, kuta läheisempi ihminen, niin sitä enemmän olen kuin ulkona.
Jokaisen läheisen kuolema on tehnyt minut fyysisesti sairaaksi, kun kaikki se pahamieli jää sisälle. Siis pakko purkaa sitä surua jotenkin.
Minua ei lapsensa otettu sylliin jos sattui, eikä lohdutettu jos itki, vaan päinvastoin sanottiin vain että lopeta, ei tässä nyt itku auta yhtään.
Minusta tuntuisi hyvälle voida itkeä itkevien kanssa, mutta olen jotenkin lukossa, niin en voi. Senvuoksi sanon sinulle, että ole kiitollinen itkun lahjasta, sillä LAHJA se on!- lahjaton.
Tiedän tunteen. Mieluummin itkisin hautajaisissa kuin olisin itkemättä, mutta teeskentelemään ei kannata alkaa.
Kunnon itku helpottaa ja vapauttaa sisäisestä jännityksestä, se myöskin poistaa kehosta kyynelten kautta ressin aiheuttamaa pahaa myrkkyä; "ardenaalia" joten itku on terveellistäkin. - Googleta vaikka
lahjaton. kirjoitti:
Tiedän tunteen. Mieluummin itkisin hautajaisissa kuin olisin itkemättä, mutta teeskentelemään ei kannata alkaa.
Kunnon itku helpottaa ja vapauttaa sisäisestä jännityksestä, se myöskin poistaa kehosta kyynelten kautta ressin aiheuttamaa pahaa myrkkyä; "ardenaalia" joten itku on terveellistäkin.Viittisitkö kuule tsekata eli tarkistaa jostain tuon adrenaliinin (oikea muoto) tarkoituksen ja tehtävän. Se on ns. eloonjäämishormoni, jota erittyy tilanteissa, joissa ihmisen täytyy saada käyttöönsä kaikki hänessä olemassa olevat voimavarat. Se ei siis missään tapauksessa ole "paha myrkky".
- tämän kerran
"Olenko ilkeä jos jätän menemättä?"
Ehkä et ole sentään ilkeä, mutta hyviä tapoja osaamaton. Olit paljon tekemisissä tuon sukulaisen kanssa, tämän yhden ainoan kerran on hänen hautajaiset. Tämän kerran menet saattamaan häntä. Itkeä saat, niin moni muukin tekee. - Kohta kynsi kylmenee
Hautajaisissa leijailee aina kalmankatkua ja jos se tarttuu omiin vaatteisiin, niin se on menoa silloin. Elä mää.
- elviira <3
Ei tietenkään ole pakko mennä...itsehän siitä päätät, mutta, toisaalta sua saattaa kaduttaa myöhemmin jos et mene saattamaan häntä viimeiselle matkalle. Eikä ole rikos itkeä hautajaisissa...ei tietenkään muuallakaan, mutta jos hautajaisissa itkettää, niin luulen että et ole ainoa...sitä on turha hävetä. Minäkään en itke muiden nähden muuten, mutta hautajaisissa en kyllä välittänyt asiasta yhtään. Siellä en edes miettinyt itkenkö vai en...ei tullut sellanen asia edes mieleen.
Niin, ja otan osaa läheisesi pois menon johdosta. - Märy-Yrjö
Minulla on sama juttu. Itken hautajaisissa enemmän kuin kukaan muu. Olen 44-vuotias mies. Ei edes vainajan leski itke minua enemmän. Kyllä se tavallaan hävettää, mutta parempi itkeä kuin nauraa. Kaukaisempien sukulaisten hautajaisiin en mene. Aina on minulla ollut näin, mutta oman äidin kuoleman jälkeen paljon aiempaa enemmän.
- Siunatuksi lopuksi
Olemme kaikki erilaisia. Jotkut voivat olla shokissa tai muuten äärimmäisen herkkiä: yrittäkää ymmärtää heitä, sillä hautaustilaisuus voi olla liian rankka kokemus kaiken päälle.
Jos joku loukkaantuu siitä että joku toinen ei saavu hautajaisiin, niin se on hänen asiansa. En käsitä, miksi sellaisesta pitäisi loukkaantua.. niin, paitsi omista itsekkäistä syistä.
Hautajaisvieraiden joukossa saattaa olla myös sellaisia, joita ei vättämättä haluaisi tavata, joten syyttäköön itseään se, joka syyllistää toisen siitä ettei hän halua nähdä joitakin hautajaisvieraita.
Kunnon peijaiset toivoisin järjestettävän itselleni kun se aika koittaa. Eikä välttämättä osanottoa ollenkaan.. tärkeintä että itse on paikalla. Viime aikoinahan on käynyt niinkin että väärän ihmisen tuhkat on siunattu..- vai niin
Se on kyllä itsekkyyden huippu ja osoitus kaiken herkkyyden puutteesta, jos ilman todella hyvää syytä jättää hautajaiset väliin.
- Juhla kuin juhla
Kerää vain rohkeutesi ja mene. Elämässä täytyy käyttää kaikki hetket, keinot ja konstit hyväkseen, jotta oppii elämää. Hautajaiset ovat yksi elämään kuuluva tilaisuus, jonka kokemalla voi kasvattaa niin tietoa kuin tajua aiheista ja asioista.
Sitä voi yrittää käyttäytyä arvokkaasti ja valmistella itsensä siihen, mitä tulee näkemään. Mutta siihen ei oikeastaan voi koskaan valmistautua.
Viimeistään silloin kun näkee arkun lähellään ja tietää, mitä sen sisällä on, kyynelet päättävät tulla ulos väkisin. Mutta mieluummin itkisin hautajaisissa kuin jättäisin väliin mahdollisuuden sanoa viimeiset hyvästit.
Sitä paitsi hautajaisissa itkeminen on sallittu - muut ymmärtävät sen kyllä.
Eli kysy itseltäsi kysymys, että pelkäätkö suremista niin paljon, että jätät viimeisen mahdollisuuden jättää hyvästit väliin. Sureminen on joka tapauksessa viiden ketju (kieltäminen, viha, vuoropuhelu, masennus, hyväksyntä), joka pitää käydä läpi ennen kuin voi kunnolla jatkaa.- Jeesus on kuollut hu
Kyllä hautajaisiin kannattaa osallistua. Siellä voi nimittäin saada lisää viisautta. Viimeksi olin ex-apen hautajaisissa ja siellä nuorehko miespappi ilmeenkään värähtämättä siunaustilaisuudessa rupesi pohdiskelemaan synnin olemusta ja sen lunastusta. No joo, olihan vainaja eläessään rikkonut melko tarkkaan jokaista kymmenenstä käskystä :)
Ja ihan paras kohta oli, kun pappi ilmoitti päivän tarkkuudella Jeesuksen kuoleman. Kyllä, ihan totta. Se päivä oli siis 7. huhtikuuta vuonna 32.
Tuota tietoa en olisi voinut saada ilman tätä tilaisuutta. Ja voin sanoa, että aika kovaa tavaraa missä tahansa vapaamuotoisessa väittelytilanteessa "Minäpä tiedän milloin Jeesus kuoli..." - Itke jos itkettää
Joku viisas on sanonut: "Säälittävin pelko on herkkätunteisuuden pelko."
- Kirsi
Hautajaiset ovat ainoa juhla ja asia, jossa saa ja on toivottavaa itkeä. Siellä voi parkua muitakin murheitaan kunhan ei koko seurakunnalle kailota. Ja oikein hienot kangasnenäliinat monogrammeineen herättävät kateuttakin.
- näin on
Kirsi kirjoitti:
Hautajaiset ovat ainoa juhla ja asia, jossa saa ja on toivottavaa itkeä. Siellä voi parkua muitakin murheitaan kunhan ei koko seurakunnalle kailota. Ja oikein hienot kangasnenäliinat monogrammeineen herättävät kateuttakin.
Pyydä lääkäriltä rauhoittavia. Kaikkihan hautajaisissa ovat diapampöhnässä. Ainakin minä,
Helpottaa huomattavasti. - Hymyilevä itkuiita
Kirsi kirjoitti:
Hautajaiset ovat ainoa juhla ja asia, jossa saa ja on toivottavaa itkeä. Siellä voi parkua muitakin murheitaan kunhan ei koko seurakunnalle kailota. Ja oikein hienot kangasnenäliinat monogrammeineen herättävät kateuttakin.
Älä. Itse olen itkenyt myös häissä ja ristiäisissä ja monessa muussakin paikassa, elokuvissa esim. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ihmiset aivan yleisesti itkevät ihan omia omituisia ongelmiaan, hautajaisaihe vain pistää porun kunnolla käyntiin.
Diapamia enkä muutakaan rauhoittavaa ole koskaan käyttänyt, psyykkaus voi tapahtua muutenkin - jos osaa. Ajatuskin on idioottimainen; lääkitä elämäntuskaa, joka on tarkoitettu elettäväksi ja koettavaksi.
- Tsemppiä <3
Ymmärrän tuskasi... Mummoni kuoli hiljattain.. Suri oli suuri ja ylitsepääsemätön. Läheiseni olivat täysin romuna. Kirkkoon kuitenkin menin, koska tiesin katuvani jos en jätä viimeisiä jäähyväisiä mummolleni. Toivot jonain päivänä myöhemmin että olisit mennyt. Rohkaise itsesi. Kirkossa ollaan kuitenkin todella lyhyt aika.
- Näkökulmaa
Eipä kuollut,vainaja kun on tiedä mitään,hän on kuollut.Sen sijaan ihmiset ovat unohtaneet tai eivät edes välitä,että ihmistä olisi rakastettava silloin kun hän on elossa ja tajuissaan.Myöhäistä se sitten on kun henkilö on kuollut.Itse en osallistu hautajaisiin,sillä en tahdo tavata sukulaisiani,myös edellämainituista syistä."Antaa kuolleiden haudata kuolleensa"
Otan kyllä sydämestäni osaa vainajaa sureville.Läheisen ihmisen kuolema on usein raskas kestää.Olen itse menettänyt kaikki rakkaat läheiseni,ja ymmärrän hyvin mahdollisen ikävän ja surun.Kun kuolen itse,sukuani tuskin tulisi haudalleni,mutta se on minulle yhdentekevää.Murehdinkin enemmän sitä,missä vietän iäisyyteni. - voimia surussasi
Kantsii kuitenkin pohtia, ettet kadu jäljestäpäin jos jätät hautajaisiin menemättä.
Hautajaiset on hyvä tilaisuus jättää ne viimeiset jäähyväiset läheiselle yhdessä läheisten ihmisten kanssa. Hautajaisissa vainaja siunataan haudan lepoon. Pyydetään Jumalan siunausta vainajalle ja rukoillaan yhdessä läheisten kanssa.
Oletko ajatellut, että voit myös pyytää Jumalalta voimia suruusi ja tuskaasi läheisen ihmisen menetykseen. Hautajaiset voi olla myös kaunis ja koskettava tilaisuus, jossa saamme yhdessä ja aidosti surra läheisen ihmisen menetystä tässä maanpäällisessä elämässä. Jumala on siellä läsnä lohduttamassa meitä, ja antamassa uskoa ja toivoa iankaikkisen elämän mahdollisuudesta. - kuolema on hirveä
itse en voisi mennä. haluan, että viimeinen muistoni rakkaasta on kun hän oli vielä elossa, ja kuoleman jälkeen pitää vaan yrittää elää tuota menneisyyttä edelleen, ei enää edes tähdätä tulevaan. se on mielestäni ainoa tapa jolla kuolemasta voi selvitä. no, ehkä psykoosi myös.
- Kuolemaa ei ole
Kuolema on vain osa elämää. Tänne ei ole jäänyt vielä kukaan eikä kukaan tule jäämään. Muutenkaan jutustasi ei oikein tolkkua löydy, joten oletko jo "psykoosissa"?
Elää pitää niin, että voi rauhassa ja tyytyväisenä kuolla eli siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
- Surunsekoittama
Tiedän tunteen, mutta jälkeenpäin et voi enää kuin selitellä itsellesi, miksi et jättänyt jäähyväisiä kulttuurimme mukaan. Myöhemmin yksin haudalla käynti ei ainakaan minulle tuonut sitä sielun rauhaa ja hyvästijätön tunnetta, "lepää rauhassa".
Harkitse tarkoin, tilaisuus on ainutkertainen. - pelon syy
Minä en ole koskaan pelännyt hautajaisia. Minä olen aina pelännyt mitä niistä seuraa eli niitä perintöriitoja (vaikka mitään perittävää ei edes ole jäänyt)
Omaisen kuolema aiheuttaa aina valtavan vyöryilmiön jossa monet tavoittelee mahdollisimman suurta perintöä.
Monessa suvussa kuolema tappaa kaikki sukusiteet ja ystävyys(tuttavuus)suhteet. Heti vainajan muistotilaisuuden jälkeen alkaa kamala tappelu perinnöistä. - siunataan rakkaat
Mitä siitä tulisi, jos kukaan ei menisi, kun se on ikävä ja raskas tilaisuus?
Älä mene jatkossa myöskään iloisiin juhliin, ristiäisiin tai häihin, jos et osallistu hautajaisiin.
Hautajaisia tulee jokaisen kohdalle ja niihin mennään hiljentymään ja muistelemaan vainajaa. Ei kukaan tuijota ja mieti sitä, miltä sinä näytät, itketkö vai et.
Taidat olla vielä lapsi tai nuori ja kovin pumpulissa kasvanut.- Aiheen aloittaja
Minun on pakko myöntää etten ole koskaan ollut ristiäisissä, häissä enkä kyllä hautajaisissakaan (paitsi kerran ihan pienenä enkä muista siitä kovinkaan paljoa). Minun sukulaisia on kyllä kuollut aika monta, mutta en tuntenut niitä niin hyvin kuin tämän joka kuoli vasta äskettäin.
- Näkökulmaa
En ole tainnut ristiäisissäkään käydä,enkä juuri muissakaan juhlissa.Paitsi armeijassa ollessa joulujuhlassa,ja saihan siellä syödä hyvää joulu ruokaa.:)
- Aiheen aloittaja
Minä päätin mennä hautajaisiin. En tosin ole koskaan itkenyt jonkun läsnä ollessa. Nyt surin ihan yksin ja itkin todella. En vain jotenkin halua itkeä muiden nähden. Vaikeaahan se olisikin, koska en siis koskaan ole sitä tehnyt. En halua olla ilkeä, vaan haluaisin kunnioittaa pois nukkunutta läheistäni. En tiedä miten voisin hautajaisissa olla itkemättä ja ajattelin että jos jotenkin siihen pystyn (ajattelemalla iloisia asioita) olenko silloin liian ilkeä. Katsooko läheiseni sielu jossain ylhäällä minua ja pitää pahana sitä että en sure itkemällä hautajaisissa?
- 8 + 18
Mitä pelättävää tai hävettävää itkemisessä on? Se on luonnollinen toiminto siinä missä muutkin ruumiintoiminnot. Hävettääkö sinua se, kun käyt kusella? Varmaan hävettää, huono kysymys. No joka tapauksessa tunteiden ilmentäminen on terveen ihmisen merkki, jos tunteita patoaa sisälleen tai ei koe mitään tunteita niin on sairas ihminen tai ainakin tulee jossain vaiheessa sairaaksi.
Se on sitten toinen asia, onko hautajaisiin meno pakollista. Vainaja ei siitä mitään kostu, hän ei ole enää täällä. Suku voi paheksua jos et ilmaannu, joten kyse on lähinnä siitä, voitko olla välittämättä muiden elävien reaktioista jos jäät pois. Itkemisen takia on aivan hullua jättää menemättä. Et ole ilkeä, mikäli et mene hautajaisiin, koska koet ne ylivoimaiseksi tapahtumaksi kestää tunnesyistä.
Itse en ole onneksi joutunut KOSKAAN kieltäytymään hautajaiskutsusta tai jättämään LÄHEISEN, HYVIN TUNTEMANI IHMISEN HAUTAJAISIA VÄLIIN.
Voimia sinulle!- tulkki
et ole ilkeä, vaikka et menekään hautajaisiin. tosiasiassa vainaja ei hautajaisjuhlaa tarvitse, vaan omaiset. vainajahan on jo päässyt täältä pois. voi olla niinkin, että haluat muistaa häntä sellaisena kuin hän oli eläessään. ja sitten jos joskus myöhemmin tahdot, niin voit käydä hänen haudallaan. minusta tässä kohdassa ihminen voi aivan vapaasti päättää, haluaako osallistua hautajaisiin vai ei.
- viimein helpottaa
Mene veikkosella viimeinen tervehdys viemään sukulaisesi arkulle.Itkussa ei ole mitään hävettävää.Minulla on kanssa kahden päivän perästä hautajaiset,joihin on iso kynnys mennä,mutta toisesta syystä kun esim sinulla.Hän on nimittäin äitini,jolla ei koskaan ollut sydämessä paikka minulle,toiselle tyttärelleen.Sain hakea aina apua ja turvaa muilta sukulaisilta.Minulla oli hyvät kummit, joille olin rakas,se kannatteli elämässä eteenpäin.Voit ajatella että meillä kaikilla on varmasti vaikeata mennä sinne arkulle,kullakin omista syistään.
- jesuiitta...
Älä nyt hyvä ihminen täältä kysele,
mitä saat tehdä tai mitä et.
Saat tehdä juuri niin, miltä sinusta itsestäsi tuntuu.
Täällä niitä ekakiven heittelijöitä riittää,
huomasitko.... - Huonoako
Onko väärin ajatella iloisia asioita hautajaisissa välttääkseen itkemisen?
- mies 79087
Rakkaan anoppini hautajaisissa kaikki itkivät, mutta minä ihan valtoimenaan. Kyllä saa itkeä (jopa mies).
Toisaalta ei se kuollut välitä, vaikka et menisi hautajaisiin. Muu väki voi ihmetellä, mutta mitäs siitä.- tulee itkettyä
Totta!
- Yksinäinen ysikasi
Hautajaisissa käynti helpottaa pahaa oloa. Kun kaverini kuoli kesällä olin kauhuissani kuullessani olevani kutsuttu hautajaisiin. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja tulihan nyt siinä muiden huomaamatta vuodatettua pari kyyneltä. Voin sanoa, että vaikka itken kaverini kohtaloa vieläkin, olen onnellinen, että menin saattamaan hänet viimeiselle matkalleeen.
- Aloittaja.
Tänään oli hautajaiset. Oli hyvin ahdistavaa, keskityin enemmänkin ehkä katselemaan muiden vaatteita enkä miettinyt paljoakaan kuka siinä huoneessa lepäsi. Hautajaisten jälkeen mietin tarkemmin. Tämä on vain ehkä minun tapa hyvästellä. Oikeastaan, suurimmat hyvästit olisi pitänyt tehdä jo kasvotusten...
Hei, aloittaja!
Hienoa, että olit hautajaisissa, vaikka se oli vaikeaa sinulle. Minusta hautajaisissa saa olla sellainen, kun on, itkeä tai olla itkemättä. Saa pohtia omiaa. Hautajaiset voivat myös helpottaa omaa suruprosessia, kun uskaltautuu paikalle.
Toki omien voimavarojen mukaan pitää toimia tässäkin asiassa. Joskus hyvinkin läheinen voi olla pois, vaikkapa oman terveydentilan, pitkän ja hankalan matkan takia.
Kun pohdin tätä ketjua, niin ei pappi ole siellä käännyttääkseen ketään tai osoittaakseen vainajan tai muidenkaan syntejä. Toki joskus hautajaisjumalanpalvelukseen (etenkin, jos messu) voi kuulua synnintunnustusosio. Se ei muissa hautaansiunauksissa ole pakollinen osio, kuin messussa.
Mielummin puhun jälleennäkemisen ja ylösnousemuksen toivosta. Se ei ole esitelmätilaisuus.
Toiveena on, että vainajan näköiset olisi hautajaiset, vaikka kirkolliseen tilaisuuteen kuuluu tietyt elementit. Mutta pappi on riippuvainen, etenkin täällä kaupungissa läheisten kertomuksesta.
Itse pidän tärkeänä sanoittaa surua ja antaa sille tilaa ja oikeutus.
osaa otaen Tuula -pappi
- rocher101818
Sitäpaitsi on itsekästä ajatella vaan omaa käyttäytymistään . En kehtaa itkeä , mitä muut ajattelee . Senkus itket vaan tai myöhemmin hymyilet ja annat anteeksi menemällä hänen viimeiseen juhlaansa ja siunaamiseensa . Al
- Rakas Äiti
Jotkut joutuvat saattamaan omaisensa yksin ilman tukea tai muita läheisiä, jonkunhan se on tehtävä. Äitiä saattamassa haudanlepoon.
Pahvinen uurna jonka itse koristelin.
http://youtu.be/hEq1l89Wsjc
- Anonyymi
Kohta lähdetään kirkkoon.
- Anonyymi
Mene vain. Itkeminen on täysin luonnollista.
- Anonyymi
Tee kuten tunnet sydämmessäsi, ystäväsi ei tiedä ketä hänen hautajaisissaan on, ja useat ihmiset menevät hautajaisiin siksi etttä sitä heiltä odotetaan , toisille se on tärkeä asia että haluaa saattaa kuolleen viimeiseen lepoon.
Itse sytytän kynttilän kotona vainajan muistoksi hautajaispäivänä, joten tapoja on monia muistaa ystäviään. Joten kun tuntee suurta ahdistusta niin miksi pitäisi mennä tilaisuuteen jossa muut odottavat sinun tulevan, siis näiden muiden tähden ei tarvitse mennä.
Sitten jos tunnet hautajais päivänä että haluat mennä sinne niin silloin menet , ja ymmärrän hyvin tuon itkupelon toisten läsnäollessa , samalla kun yleensä hautajaisissa kaikki itkevät eikä kukaan välitä vaikka itketkin .joten surukin ketaan eri tavalla ja mikään tapa ei ole väärä . - Anonyymi
Miksi edes mennään kaavan mukaan! Muutosta, muutosta !! Jos ei pysty menemään, niin saa tod. näk suvun vihat, arvostelut päälleen. Seurakunta voi hoitaa kaikki asiaan liittyvät niin ei kenelläkään stressiä silloin!!!! Myöhemmin voi viedä kukkia, kynttilöitä haudalle. Kaikille helpompaa. Ei se kuollut ihminen näe ootko paikalla . Jos jotkut hullut pitää nämä itkujuhlat, niin miksi ne tehdään niin niin surullisiksi!! Lauletaan masentavavia virsiä ym .
- Anonyymi
Itse en käy hautajaisissa eikä kiinnosta paskaakaan mitä muut siitä ajattelee
- Anonyymi
Niin masentavia "juhlia" !!!! Kukaan ei voi pakottaa niihin menemään. Eikö riitä kun srk heittää monttuun, ei siinä enää kakkua tarvi syödä. Hiiteen tollaset " juhlat" 👎
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.2796122Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill651979- 1801760
- 1191231
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä141195Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181601093Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71076Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j41981RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j49951Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288942