Hei,
huomaan olevani uskonnoton. Haluaisin keskustella aiheesta, mutta en oikein löydä sille keskustelulle sopivaa palstaa.
Vaihtoehtoja on paljon uskonnot ja uskomukset otsikon alla. On uskontoja, mutta on myös palstoja joillekin uskontojen piirteille tai toiminnoille, kuten rukoukset, jumaluus ja synti.
Mutta missä keskustellaan uskonnottomuudesta? Suomessa on jo yli 1,2 miljoonaa uskonnotonta, joten pitäisihän sille olla oma palstansa. Eikö?
huomaan olevani uskonnoton. Haluaisin keskustella aiheesta, mutta en oikein löydä sille keskustelulle sopivaa palstaa.
Vaihtoehtoja on paljon uskonnot ja uskomukset otsikon alla. On uskontoja, mutta on myös palstoja joillekin uskontojen piirteille tai toiminnoille, kuten rukoukset, jumaluus ja synti.
Mutta missä keskustellaan uskonnottomuudesta? Suomessa on jo yli 1,2 miljoonaa uskonnotonta, joten pitäisihän sille olla oma palstansa. Eikö?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Eiköhän kaipaamasi palsta ole juuri tämä. Mitä muuta ateismi on kuin uskonnottomuutta.
Olen kai vähän välitilassa. Uskontoa en koe minulla olevan, mutta silti tunnen, että toisinaan ajatelen tässä universiumissa olevan jotain suurempaa.
Kenties tuo ajatus jumalasta on tiukassa kun aivopesua on tehty koulussa ja vähän kotonakin. En tiedä.
Tällä hetkellä jumalan mahdollisuuden sulkeminen pois ei tunnu luontevalta, mutta mitään uskontoa en tunne minulla olevan. Siksi uskonnoton tuntuu omalta, enemmänkuin ateismi.
Ja uskoisin meitä olevan paljon nyky-Suomessa.
Tuon selityksesi perusteella taidat olla agnostinen ateisti.
>>> Tällä hetkellä jumalan mahdollisuuden sulkeminen pois ei tunnu luontevalta, mutta mitään uskontoa en tunne minulla olevan. Siksi uskonnoton tuntuu omalta, enemmänkuin ateismi.
Höpsistä. :D Vai nyt se ateistin määritelmä muuttuikin tuollaiseksi, että hän on henkilö, joka ei ole vakuuttunut jumalien olemassaolosta. Aikaisemmin se kuului niin, että henkilö, jolla ei ole uskoa mihinkään jumalaan tai jumaliin.
Tuon sinun määritelmäsi periaatteella avaaja on teisti, koska hän ei ole vakuuttunut jumalien olemassaolemattomuudesta.
Tuollainen ihminen, joka ei ole vakuuttunut suuntaan eikä toiseen, on agnostikko.
Hyvä kristitty *
Oletko kuullut teekannusta, joka kiertää planeetta Marsia? Se on kohteena niin pieni, että sitä ei voida havaita teleskoopeilla. Voitko todistaa, että sitä ei ole olemassa? Etkö? Et siis ole vakuuttunut teekannun olemassaolemattomuudesta. Olet siis agnostikko.
>>> Tuon sinun määritelmäsi periaatteella avaaja on teisti, koska hän ei ole vakuuttunut jumalien olemassaolemattomuudesta. > Tuollainen ihminen, joka ei ole vakuuttunut suuntaan eikä toiseen, on agnostikko.
"Vai nyt se ateistin määritelmä muuttuikin tuollaiseksi, että hän on henkilö, joka ei ole vakuuttunut jumalien olemassaolosta. Aikaisemmin se kuului niin, että henkilö, jolla ei ole uskoa mihinkään jumalaan tai jumaliin."
Käytännässä sama asia.
"Tuollainen ihminen, joka ei ole vakuuttunut suuntaan eikä toiseen, on agnostikko. "
Älähän vääristele agnostismia.
>>> Käytännässä sama asia.
Höpsistäheijaa. Näet kovasti vaivaa teorisoidaksesi monimutkaisesti yksinkertaista asiaa. Monimutkaisia teorisointeja tarvitaan silloin, kun yksinkertainen tosiasia pitää saada kätketyksi piiloon. Tosiasia on se, että ihminen voi olla välimaastossa, hän ei ole sen kummemmin ateisti kuin teistikään. Kumpaakaan määrettä hän ei hyväksy koskemaan itseään, koska ei tunne olevansa kumpaakaan. Eikö sinustakin ole lievästi sanottuna omituista selittää hänelle, että kyllä sä olet sitä mitä et ole? Tuollaiset asiat tietää parhaiten ihminen itse.
Tarkoitukseni ei missään tapauksessa ollut olla monimutkainen vaan sen sijaan pyrin selittämään asemani ja asiani niin yksinkertaisesti kun vain se on mahdollista. En myöskään teorioinut yhtään mitään, saati että minun olisi tarvinnut nähdä vaivaa esitykseni suhteen.
Minulla ei myöskään ole olemassa mitään syytä valehdella taikka pyrkiä kätkemään yhtään mitään, jos mitään niin tarkoitukseni oli juuri päinvastainen. Jotakin mikä ilmeisesti ainakin joltain osin epäonnistui varsin lahjakkaasti mikäli katsot että esitykseni oli monimutkaista teoriointia.
Olet toki oikeassa sen suhteen että joku voi olla välimaastossa, jossa kyseinen henkilö ei ole sen enempää ateisti kun teistikään. Ja tällainen henkilö on sellainen joka ei tiedä että jumalkonsepti edes on olemassa.
Mutta jos joku on tietoinen siitä että jokin käsitys jumaluuksista on olemassa, niin häneltä voi kysyä: Oletko vakuuttunut jumalien olemassaolosta?
Tähän kysymykseen on olemassa ainoastaan kaksi toisensa pois-sulkevaa vastausta, jolloin joku joko on vakuuttunut tai ei ole vakuuttunut.
Jos tämä henkilö ei ole vakuuttunut, syystä taikka toisesta, hän on ateisti ja jos hän on vakuuttunut, syystä taikka toisesta, kyseinen henkilö on teisti.
>>> Kumpaakaan määrettä hän ei hyväksy koskemaan itseään, koska ei tunne olevansa kumpaakaan. > Eikö sinustakin ole lievästi sanottuna omituista selittää hänelle, että kyllä sä olet sitä mitä et ole?
Agnostismi on eri akselilla kuin teismi.
Kaikki ihmiset ovat teistejä (uskovat jumalten olemassaoloon) tai ateisteja (eivät usko jumalten olemassaoloon)*. Toki ihminen saattaa siirtyä tällä akselilla puoleen ja toiseen ajan kuluessa.
Siitä riippumatta henkilö on enemmän tai vähemmän agnostinen. Agnostisuus kuvaa sitä, kuinka hyvin arvelee olevan saatavilla todisteita oman uskomuksen puolesta (tai sitä vastaan). Agnostinen ateisti ei usko jumaliin, muttei usko mitään tietoa sinänsä olevan saatavilla asiasta. Tämä kuvaa aloittajaa.
Tämän lisäksi ateismi jaotellaan vahvaan ja heikkoon. A-O on vahva ateisti. Aloittaja on heikko ateisti.
* Paitsi minä. Minä uskon, että jumala sekä on olemassa, että ei ole. Eräänlainen superpositio... Tai tarkemmin, jumala saattaa tulla olemaan tulevaisuudessa, missä tapauksessa hän tietysti on olemassa myös menneisyydessä.
Sein on henkinen kokemus kun katsoo kirkkaana syysiltana tähtitaivasta mutta jumaluuksia en siihen osaa liittää.Silti tunne on harras.
MInusta tuntuu että tämä on riittävän väljä palsta huomioimaan myös kaltaisesi uskonnottoman pohdinnat.
Kuvailusi perusteella jotkut pitäisivät sinua agnostisena ateistina, eikä se ateismi näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta sopeudu ihan tarkkoihin määritelmiin.
Itestäni tuntuu että parempi keskustella vilkaalla palstalla, joka on vähän sinne päin, kuin kuolleella täsmäpalstalla. En niittäin usko, että jos perustettaisiin joku "välitilapalsta", että siitä jaksaisi tulla kovinkaan vilkas.
Varsin hyvin tiedät, että tällä palstalla ei suvaita mitään viittauksia johonkin suurempaan, kuin ateistiseen järkeen. Itsekin ammut alas kaikki sen suuntaiset kommentit. Uskonnottomien palsta voisi olla ihan hyvä ajatus.
Jos siltä tuntuu, niin uutta palstaa voi toki ehdottaa ylläpidolle. Ei mulla ole mitään sitä vastaan.
"Varsin hyvin tiedät, että tällä palstalla ei suvaita mitään viittauksia johonkin suurempaan, kuin ateistiseen järkeen. Itsekin ammut alas kaikki sen suuntaiset kommentit."
Muistelisin 'Kaarnen' jopa viitanneen kokemuksiinsa joita ei suoralta kädeltä katsonut olevan selitettävissä "järjellä" liokitellen ne selittämättömiksi (?)
Tämä oikeastaan kuvaa hyvin sitä eroa ateistin/agnostikon ja (kristinuskoisen) teistin suhtautumisessa, selittämätön, syy tuntematon vs. Jumala.
Ja muutoinkaan, eivät kaikki palstalla kirjoittavat ateistit ja varsinkaan agnostikot kiistä sitä mahdollisuutta etteikö jotakin "suurempaa" voisi olla. Se uskotaanko siihen ja kuinka paljon on sitten toinen asia.
Nämä ovat kaiketi aika paljon kokemuspohjaisia asioita. Itse en usko esimerkiksi yliluonnolliseen osaltaan varmasti siksikään ettei minulla ole sellaisesta kokemuksia jotka olisivat olleet jotenkin järkeni vastaisia. En ole siis joutunut koskaan pohtimaan kuinka tämän nyt voisi järjellä selittää vai voiko lainkaan. Elämäni on ollut siis kovin "luonnollista".
Mutta kyllä panteismin jollakin tapaa voin allekirjoittaa omalla kohdallani, maailmankaikkeus, kosmos on minulle jotakin meitä suurempaa. Mykistävää ja harrasta mutta ei yliluonnollista.
Kesäpaikka on vielä aluetta jossa tähtitaivas on mahdollista nähdä aika hienosti ja jos joku minulle nyt kirkko on niin se on kirkas ja kuulas tähtitaivas.
Perseidien ryöppyä odottelin kerran makuupussissa puutarhatuolissa yöllä tuntitolkulla syntyjä syviä miettiessä. Kyllä siinä kai joku taskumattikin oli ajatusten virtaa vapauttamassa. Ja näkihän niitä. Ajatuksia ja meteoreita.
"Perseidien ryöppyä odottelin kerran makuupussissa puutarhatuolissa yöllä tuntitolkulla syntyjä syviä miettiessä. Kyllä siinä kai joku taskumattikin oli ajatusten virtaa vapauttamassa. Ja näkihän niitä. Ajatuksia ja meteoreita."
Tuttu on tunne. Itse olen viimeksi ollut perseidejä katsomassa järven rannassa 150 m talostamme punaviinipullon kera. Kuten Konsta Pylkkänen ehkä olisi asian ilmaissut, silloin mieleen nousee sinisiä ajatuksia.
Eräs vahvasti mieleeni painunut kokemus oli syksyinen yömelonta rasvatyynellä pimeällä järvellä paikassa, jossa valosaaste oli vähäistä. Sama uskomattoman upea tähtitaivas, jonka näin ylläni, heijastui vedenpinnasta kuin syvän maljan pohjasta. Se on elämyksenä varmaan niin lähellä uskonnollista mystiikkaa, kuin mitä minä tavoitan.
Minusta ateismin ja uskonnottomuuden - ja toisaalta eri uskojen ja uskonnottomuuden - suhteet voisivat olla hyvinkin kiinnostava näkökulma palstalla puitavaksi.
Nykyinen ateismipalstan keskustelu on pitkälti luonnontieteen ja kristinuskon välistä ja toisaalta kaksinapaista ateismi-teismi -keskustelua. Ymmärrän syyt, jotka tähän johtvat, mutta silti se kaventaa mahdollisia näkökulmia.
Uskonnottomuus näkökulmana voisi avata erilaisia tapoja tai tasoja joilla asioita tarkastellaan. Olisiko hyvä, että sellaiselle tarkastelulle avattaisiin oma palsta, vai rikastaisiko se paremmin keskustelua jo olemassaolevilla palstoilla.
Aika hiljaisilta vaikuttavat useimmat uskontoaiheiset palstatkin keskustelun keskittyessä muutamien suosituimpien otsikoiden alla niistäkin aiheista joille on oma osionsa. Kävisikö samoin sitten tuollaiselle palstalle?
Tuota melontaa tuli nuorempana harrastettu mutta jäi sitten jotenkin unholaan.
Saimaa on aika tuttu vesistö noin kanootista katsottuna. Parinkin viikon reissuja tuli tehtyä. Ekku I merikajakkikin tuli hankittua ja ämpärimuovinen koskikanootti jolla mm. Partakosken kuohuissa tuli puljattua.
Sinänsä monipuolinen harrastus, retkimelonta kun on aivan eri laji kuin koskenlasku vaikka väline on periaatteessa sama.
Mistäpä sen tietää, mikä palsta nousee uosituksi ja eläväksi ja mikä kuihtuu? Sen näyttää vain aika.
Ylläpito vaikuttaa innokkaalta perustamaan uusia palstoja. Kaikille ei kuitenkaan näytä riittävän asiaa tai kirjoittajia niin paljon, että todellista keskustelua syntyisi. Minusta semmonen palsta on aika outava, jossa ei ole liikennettä, mutta ylläpitohan sen päättää.
Varsinkin katsomuksellisilla palstoilla keskustelua syntyy, kun näkemykset kohtaavat tai törmäävät. Jos jokaikiselle näkemykselle on oma palsta, niin se helposti vähentää näkemysten vuorovaikutusta. Minusta olisi hedelmällisempää, että palstoja olisi vähemmän ja keskustelu niiden sisällä monipuolisempaa. Mutta ei mulla ole mitään täsmänäkeystä, mitkä palstat on turhia ja mitkä tarpeellisia.
Uskonnottomuus-palsta voisi olla kiinnostavakin, koska se ei määrittele jotain valmiiksi fiksattua näkemystä: tietty usko, ateismi tms, vaan se pikemmin luo kiinnostavan harmaan alueen, jossa yhdistyy monenlaisia katsomuksia: ateistit ovat pääsääntöisesti uskonnottomia, mutta eivät välttämättä. Osa uskovista on tietoisesti tunnustettujen "virallisten" uskontojen ulkopuolella. Kaikille uskonnoille ei edes ole virallista organisaatiota. Siinä mielessä Uskonnottomuus-palstalla voisivat monenlaiset katsomukset kohdata, ainakin palstakontekstissa tasaveroisina?
Oikeastaan:
Moneen kertaan on todettu, että ateismissa itsessään ei ole juurikaan keskusteltavaa. Voisi olla järkevää muuttaa Ateismi-palsta Uskonnottomuus-palstaksi. Pelkkä nimen vaihto voisi muuttaa palstan näkökulmaa ja sisällön painotuksia.
No, tuskinpa se olis järkevää monenkaan muun mielestä. Kunhan leikittelen ajatuksella.
Palstan nimeksi "Ateismi ja uskonnottomuus" joka laventaisi aihepiiriä ihan virallisestikin :)
Tuosta olen samaa mieltä että liian tiukka kategorisointi ennemminkin näivettää keskustelua kuin ruokkii sitä. Mielestäni tälle palstalle mahtuu ja sopii aivan hyvin keskustelunaiheet laajemminkin kuin pelkän ateismi-teismi akselin jyrkkä määritelmä sanelisi. Ja täällä on valmis käyttäjäkunta joita myöskin tuon jyrkän jaon ulkopuolinen keskustelu jossakin määrin kiinnostaa koska siitä keskustelua käydään.
"Nykyinen ateismipalstan keskustelu on pitkälti luonnontieteen ja kristinuskon välistä ja toisaalta kaksinapaista ateismi-teismi -keskustelua. Ymmärrän syyt, jotka tähän johtavat, mutta silti se kaventaa mahdollisia näkökulmia."
Lisäisin tuohon kuitenkin agnostismin, aktiivisista kirjoittajista löytyy avoimesti agnostikoiksi itsensä luokittelevia ja sekin näkökulma mielestäni on keskusteluissa näkynyt.
Uskonnottomuudesta keskustelu varmasti mahtuu tälle palstalle nytkin. Toki palstan nimeä voisi hienosäätää, jos se asiaa paremmin valaisisi.
Uskonnollinen julistus, evoluutiobiologian "kritiikki" ja kosmologian "kritiikki" pitäisi mielestäni siirtää omille palstoilleen.
Silloin tuli täytettyä tunnollisesti melontapäiväkirjat reissuilta. Olisi hauska nyt lukea vaan en oikein tiedä missä ne on...
Itse aloitin uudelleen nuoruuden harrastukseni selkäleikkauksen jälkeen. Tapasin kuntoutuksessa kaverin, joka oli melonut Yukonillakin kuusi kertaa ja suositteli melontaa ristiselän ongelmiin. Ihmelääke sekä ristiselkään, että harteille. Laskin, että keskimääräisellä aamulenkilläni syville vastalihaksille, selkärangan kiertäjälihaksille ja yläselän joillekin lihaksille tulee noin 8500 kevyttä toistoa.
Itsekin pidän treenipäiväkirjan ohessa pientä ympäristöpäiväkirjaa, joskin kommentit ovat varsin lyhyitä kuten järven lintulajit, lintujen pesimän onnistuminen, ensimmäisten harmaahaikaroiden tulo, lintujen lähtö, veden korkeus, veden ja ilman lämpö. Jäiden lähdön ja tulon ajankohdat näen kauden ensimäisestä ja viimeisestä melonnasta.
Kaiken kaikkiaan hieno harrastus, josta nauttii sekä keho että sielu.
Itse en koskaan mitenkään treenannut, retkimelonta oli se pääasiallinen homma mutta joskus tuli nk. nuorisokajakki otettua vajasta ja melottua melontaseuran majalla ja saunalle reilun kymmenen kilometrin päähän vähän reippaampaa vauhtia.
Ja ihan olympiatason vehkeitäkin tuli kokeiltua, Mikko Kolehmainen oli nimittäin seurakaveri. Siinä se treenasi spurtteja, 500 ja 1000 metriä.Ainoa ongelma kai oli harjoitusvastustajien puute.
Kokeilin minäkin joskus senaikasta kilpuria Lanceria. Vaikka olin opetellut melonnan harjoituskilpakajakilla, niin hyvä kun pystyssä pysyin. Itse aloittelin, kun treenisalilta tuntemani Nummiston Ilkka vielä meloi maajoukkueessa.
Kohta luotsi poistaa keskustelumme asiattomina.
Harjoituskilpakajakkehan nuo nuorisokanooteiksi kutsutut juuri olivat...
Tämä voi olla niistä yksi. Tosin kaltaisillesi voisi varmaan Deismi-paslta olla ihan kohdallaa, kunhan joku joskus sellaisen teille tänne 24'een kyhää.
Deismissähän Jumala on luonut maailman ja pannut sen "systeemit" käyntiin, mutta ei puutu mitenkään asioiden kulkuun. Hän on vain kaiken alkusyy ja alullepanija, mutta on vetäytynyt sen jälkeen kokonaan syrjään.
Minusta tuo on aika ankea maailmankatsomus, mutta sehän on makuasia.
Ajatellaan sitten että Jumala (ja Saatana) vaikuttavat maailmanmenoon. Mutta vaikka vaikuttaisivatkin niin maailmamme on tällainen kuin se juuri nyt on.
Ja ajatellaan ettei vaikuta ja silti: maailmamme on tällainen kuin se juuri nyt on. ;)
Yhtä ankea ja hyvä se maailma kuitenkin on ajattelitpa sen kummin päin tahansa.
"Deismissähän Jumala on luonut maailman ja pannut sen "systeemit" käyntiin, mutta ei puutu mitenkään asioiden kulkuun. Hän on vain kaiken alkusyy ja alullepanija, mutta on vetäytynyt sen jälkeen kokonaan syrjään.
Minusta tuo on aika ankea maailmankatsomus, mutta sehän on makuasia."
On myös olemassa eri deistisiä näkökantoja, eikä se pois-sulje etteikö jumala voisi mysteerisenä maailmaan vaikuttaa.
Moni Amerikan presidenteistä on ollut deismin kannattaja.
"Yhtä ankea ja hyvä se maailma kuitenkin on ajattelitpa sen kummin päin tahansa."
Ja sekin makuasia. Jokuhan voi jopa tykätä julmasta jumalasta, joka luo eboloita ja rankaisee ihmisiä mitä julmimmilla tavoilla, miten ihminen voi kuolla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juudaksen_tuoli
Niin, minä puhuinkin maailmankatsomuksesta enkä maailmasta. Maailma on sellainen kuin on, mutta ihminen näkee ja kokee sen oman maailmankatsomuksensa silmälasien läpi.
Saa'tanaan en muuten usko enkä muunkaanlaisiin demoniotuksiin.
Maailmankatsomus ei muuta todellisuutta, vain tulkintaa siitä. Todellisuus on kuitenkin aivan sama uskoimme Jumalan vaikuttavan maailmassamme tai emme. Todellisuuteen sillä ei siis ole mitään vaikutusta.
Mutta vaikka tämä palsta on aineistoltaan aivan liian suppea tehdä mitään kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä niin sellainen seikka pistää silmään että palstan uskonnollisten fundamentalistien näkemys maailmasta on paljon synkempi ja mustempi kuin palstan ateistien.
Missä määrin tämä kumpuaa maailmankatsomuksesta? Ainakin näihin hyvin synkkiin käsityksiin ihmisestä ja maailmasta kyllä näkisin fundamentalistisella maailmankuvalla olevan merkitystä sillä jos maailmasta löytää liikaa jotakin hyvää tarkoittaa se että odotettu tempaus ei tulekaan vielä :D
Heips, Herännyt!
Mihin tuo lukusi 1,2 miljoonaa perustuu?
Kaikki seurakuntiin kuulumattomat eivät suinkaan ole uskonnottomia.
Mm. eräs ystäväni on ns. messiaaninen juutalainen, ehdottomasti uskovainen ihminen, mutta ei kuulu tietääkseni mihinkään järjestäytyneeseen seurakuntaan.
Täällä on tilaa sinunlaisellesi, useampikin palstan aktiivi määrittelee itsensä agnostikoksi.
Itsekin olen alkanut kutsumaan itseäni ateistiksi vasta hiljattain, uskonnoton ja agnostikko ovat olleet aiemmin itsestäni käyttämiäni määritelmiä.
No, sanoi miksi tahansa, väärinkäsityksiä tai tulkintaerimielisyyksiä sanan merkityksestä tulee aina välillä...
Uskonnollisiin yhteisöihin kuulumattomat luokitellaan tilastoissa nyt vain uskonnottomiksi ja kuten sanoit: se ei tarkoita tietenkään ateismia, tilastoissa henkilöä jota ei ole rekisteröity minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi.
Sanan "uskonnoton" merkitys arkikielessä ja tilastokielessä on siis kai hiukan eri mutta tilastojen yhteydessä sanan merkitys määritellään tarkoin, se ketkä tähän ryhmään kuuluvat.
Itse teen jonkin verran töitä tilastojen parissa eli tilastolliset menetelmät ja niiden dokumentointi ei ole aivan vieras asia.
Minulle tilasto josta ei ole saatavissa dokumentointia on yleensä aika tavalla arvoton, on usein aivan mahdoton ilman dokumentointia sanoa missä määrin tilasto vastaa sitä mitä sen väitetään kertovan.
"Tuollainen ihminen, joka ei ole vakuuttunut suuntaan eikä toiseen, on agnostikko."
Mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi Jumalan olemassaoloa ja olemattomuutta samanarvoisina.
En voi pitää varmana, etteikö jonkinlaista Jumalaa voisi olla olemassa.
Siksi sanoin itseäni joskus(ei niin kauankaan sitten) agnostikoksi.
Moni käsitti tämän kuitenkin niin, että Pidin Raamatun Jumalan olemassaolon ja olemattomuuden todennäköisyyttä suunnilleen 50/50 -juttuna.
Ja asia korjautuisi julistamalla minulle hieman lisää Raamattua...
Tämän vuoksi ateisti kuvaa paremmin minua, pidän jokseenkin selvänä, että Raamattu ja sen jumalkäsitys on ihmisten sepitettä, samoin muiden uskontojen Jumalat.
Joo, noin se minusta kuuluukin mennä, että ihminen määrittelee itse itsensä, eikä häntä yritetä määritellä ulkoapäin, kun ulkoapäin ei voi tietää hänen asioitaan yhtä hyvin kuin hän itse.
"Joo, noin se minusta kuuluukin mennä, että ihminen määrittelee itse itsensä, eikä häntä yritetä määritellä ulkoapäin, kun ulkoapäin ei voi tietää hänen asioitaan yhtä hyvin kuin hän itse."
Tolla teoriallasi voisi kreationistikin väittää olevansa ateisti !
Kalju Pitkätukka
"Mutta se ei tarkoita...."
Ihan sama täällä, olisin voinut itse kirjoittaa tuon koko tekstisi.
Jotkut haluavat nähdä sitä uskovaisuutta ja teismiä ihan kaikkialla.
Olen itse ateisti, uskonnoton ja vapaa-ajattelija. Mitä tulee uskonnottomiin ryhmänä, meistä on olemassa ihmisoikeusnäkökulmasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa luonnehdita. Uskonnottomiin katsotaan kuuluvan: ateistit, agnostikot, skeptikot ja uskontojen suhteen välinpitämättömät. Tuo jälkimmäinen ryhmä on itse asiassa suurin, ja heitä on paljon mys ev.lut. kirkon jäsenissä.
ai juu, olen kyllä myös humanisti ja skeptikko, mutta en uskontojen toiminnan suhteen välinpitämätön, koska olen havaitsevinani, että uskonnot instituutioina aiheuttavat toiminnallaan ongelmia ja hyvinvointivajeita ihmisille
"heitä on paljon mys ev.lut. kirkon jäsenissä."
Heitä on paljon myös uskonnollisissa lahkoissa ja herätysliikkeissä.
http://freepathways.wordpress.com/2012/07/26/rebekka-naatus/
Humanisti-vapari
"ai juu, olen kyllä myös humanisti ja skeptikko, mutta en uskontojen toiminnan suhteen välinpitämätön, koska olen havaitsevinani, että uskonnot instituutioina aiheuttavat toiminnallaan ongelmia ja hyvinvointivajeita ihmisille."
Olen myös humanisti ja skeptikko enkä myöskään ole välinpitämätön uskontojen toiminnalle. Kuitenkin omaan todennäköisesti myönteisemmän suhtautumisen varsinkin luterilaisuuteen. Itselläni on kokemusta myös erittäin hyvästä vuosikymmeniä kestäneestä kristittyjen yhteisöllisyydestä.
Ei ole mitenkään itsestään selvää onko esim. kristinuskolla enemmän myönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia ihmisten elämään nyky Suomessa.
Vai onko sinulla tutkimusnäyttöä siitä, että ev.lut.kristinuskolla olisi Suomessa tällä hetkellä enemmän kielteisiä vaikutuksia kuin myönteisiä?
Mielestäni nyky-yhteiskunta suosii narsistista käyttäytymistä, kuten täällä oli aiemmin keskusteluakin. Toimiva kristillinen yhteisöllisyys paikkaa näitä puutteita monien ihmisten elämässä.
Mielestäni avaus on hyvä. Myös minä tuntisin kuuluvani sellaiselle palstalle paremmin kuin erilaisten hihhulien, esim. ateistien tai helluntailaisten tai jehovan todistajien palstoille.
Uskon vakaasti, että uskonnottomien palstalla olisi vähemmän mäkätystä ja oksettavaa ja säälittävää mussutusta kuin tällä palstalla.
ei kovin ystävällisin terveisin,
multinikki