Me ihmiset olemme koko ajan jotain vailla. "Kun se vaan olisi sellanen tai tuollainen". "Kunpa joku rakastaisi minua", "kunpa joku hyväksyisi minut", "kunpa minä kelpaisin jollekin". Meillä on jatkuvasti tarve saada hyväksyntää toisiltamme. Kun sitten lähestymme toista ihmistä, pelkäämme ja jännitämme, että emme kelpaakaan, emme tule hyväksytyiksi, nolaamme kenties itsemme ja joudumme naurunalaisiksi. Siinä sitten kippuroimme ja tuskailemme.
Mitä jos tuon ajatusmallin kääntäisi päälaelleen. Jos ryhtyisimme vain antamaan itsestämme, lähestymään toisia ihmisiä vain sillä ajatuksella, mitä voimme antaa toisillemme. Hymy, myönteisiä ajatuksia tuosta toisesta, halu tutustua uuteen ystävään, halu auttaa, halu antaa läheisyyttä tai vain juttuseuraa, halu jakaa pieni hetki elämästämme toisen kanssa. Jokainen jolle annamme pienen hetken ajastamme, annamme pienen palan elämästämme.
Olen huomannut että omaa hyvinvointia, omaa itsetuntoa ja omaa elämän laatua voi nostaa parhaiten kohottamalla läheisistämme noita samoja asioita. Lähettäkää valonne maailmalle ja antakaa sen loistaa.
Mitä jos tuon ajatusmallin kääntäisi päälaelleen. Jos ryhtyisimme vain antamaan itsestämme, lähestymään toisia ihmisiä vain sillä ajatuksella, mitä voimme antaa toisillemme. Hymy, myönteisiä ajatuksia tuosta toisesta, halu tutustua uuteen ystävään, halu auttaa, halu antaa läheisyyttä tai vain juttuseuraa, halu jakaa pieni hetki elämästämme toisen kanssa. Jokainen jolle annamme pienen hetken ajastamme, annamme pienen palan elämästämme.
Olen huomannut että omaa hyvinvointia, omaa itsetuntoa ja omaa elämän laatua voi nostaa parhaiten kohottamalla läheisistämme noita samoja asioita. Lähettäkää valonne maailmalle ja antakaa sen loistaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä, mutta luulen, että vika on kasvatuksessa. Kasvattaja, kotona ja koulussa, tietämättään tai tietoisesti, kalvaa jatkuvasti lapsen itseluottamusta. Kun pitäisi opettaa luottamaan itseensä ja rohkeasti olemaan jotakin mieltä asioista, niin tapahtuukin jotain muuta. Mitäköhän varten?
Kyllähän lapsi jo pienestä opetetaan kilpailuttamalla vertaamaan itseään kaikkiin muihin. Ole sitä mitä olet ei riitä. Jo lapsesta pitäen jää puuttumaan "minä olen OK, sinä olet OK" asenne. Ihmiset opetetaan/oppivat rakentamaan elämänarvonsa ulkoisten määreiden mukaan ei sen mukaan, mikä sisäisesti ja itsenäisesti ajatellen olisi parasta. Parisuhdemarkkinoilla pätee sama laki. Jotka hallitsevat temppulogian ja kovimman kilpailuvietin pärjäävät parhaiten. Miten täydellisen sisäisen tyydytyksen se sitten antaa, jääköön itse kunkin mietittäväksi.
jes Duram. Noin se toimii. Siinä vaan on pari muttaa. Kirjoitan vaan omasta puolestani. En tiedä, mitä muut naiset ajattelevat. Jostain syystä olen tavannut niin monia ihastuttavia, mielenkiintoisia miehiä, joihin sitten olen halunut tutustua. Kaikki menee hyvin ja on välitöntä, mukavaa ja helppoa yhdessäoloa, kunnes olen huomaavinani miehen haluavan ehkä jotain muuta. Silloin kuvaan saattaa astua varauksellisuus ja pakittaminen. Ihan sen takia vaan, että nykyajan trendi on uskottomuus eli se että mies yleensä haluaa seksiä. Voi olla että hän sitä haluaisikin normaalimies kun on, mutta miehen toiminta voi myös olla tiedostamatonta tai ei ja kiristää sitten en halua ystävyyttä, enkä rakkautta vaan seksiä. Jos en saa seksiä, en anna myöskään ystävyyttä tai tykkäämistä. Ah. Vaikea selittää. Jollon seuraa mahdoton yhtälö.Jos nainen kokee, ettei oteta kokonaisena ihmisenä huomioon eli keskustelevana, tuntevana ja (kokevana), voi koko tuttavuus tyssätä siihen. Kun ei voi oikeasti jossain elämäntilanteessa antaa tai vastaan ottaa toisilta läheisyyttä, kosketusta, halauksia, on helppo kun on lapsia lähellä, joita voi hyvin avoimesti suukotella ja halailla. Sitä helppoutta pitäisi löytyä myös muissa ihmissuhteissa. Olen huomannut, että sinkkuja kohtaan tunnetaan tiettyä pelkoa, että vie miehen. Sellainen mentaliteetti voi loukata syvästi. Eihän se takaa nykyaikana mitään, sillä kyllä uskottomia ovat nämä aviossaolijat. Joten kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat koetaan uhkaksi. Ei yksinäistä eronnutta kutsuta juuri minnekään. Ja lisäksi jotkut ajattelevat härskisti, että eronneelta saa helposti, joka ei kyllä pidä paikkaansa.
Olen huomannut tuon saman myöskin. Silloin kun alkaa omassa elämässä liikaa tökkimään ja ajatukset pyörimään liikaa oman elämän ympärillä, siihen auttaa se, että ryhtyy tekemään aivan muuta toisten hyväksi. Voi sitten itse valita , millä sektorilla voi sitten toimia parhaiten. Vapaaehtoistyö on hyvä. Mielenkiintoista on se, että omatkin asiat selkiytyvät siinä sivussa.
Huomaan, kun luin tekstin, että se on juuri sitä omissa ongelmassa pyörimistä. Siitä oravan pyörästä pitäisi päästä pois. Toisaalta se on ollut sellainen asia, joka on vaikuttanut, jota on pitänyt muhittaa ja josta toivoisi pääsevän jo eroon. Siihen on toivonut helpostusta vakiintumisen kautta. : )
Noinhan ne ihmissuhteet monesti menee. Kysynkin, onko sellainen ihmissuhde tärkeä, tarpeellinen, vastavuoroinen tai muuten tyydyttävä, joka perustuu jonkinlaiseen peliin ja varauksellisuuteen. Monet asiat selviävät rehellisesti puhumalla ja itsensä avaamalla. Jos ei, niin kannattaako sellaiseen suhteeseen uhrata enempää aikaa ja omia voimavaroja vain sen takia että ei tarvitsisi olla yksin ja että olisi vain joku suhde. Et varmaan tätä tarkoittanut.
Ystävyydellä tai rakkaudella seksiä kiristävistä miehistä kannattaa pysyä loitolla. Samoin kuin seksillä ystävyyttä ja rakkautta kiristävistä naisista. Siinä on takana muunlaistakin häiriötä, jonkinlainen ihmisen perustavanlaatuinen tapa toimia kaikissa asioissa. Pidemmälle vietynä puhutaan narsistisesta minävauriosta ja ääritapauksessa psykopaatista. Yleensä kuitenkin vain ihmisen henkisestä kapasiteetista. Ihminen on kaikin puolin ok ja tekee vain niin kuin itse siinä tilanteessa näkee parhaimmaksi. Vilpittömästi ja omasta mielestään oikein. Siitä ei voi ketään tuomita, silti seuransa ja ystävänsä voi valita. Ja se on oma valinta.
Jos sinut koetaan sinkkuna uhaksi, niin se kertoo enemmän noista muista ihmisistä kuin sinusta, heidän ajatusmaailmansa kapeudesta. Mitään syytä sinulla ei pitäisi tuntea itseäsi loukatuksi, ellet sitten ole niin empaattinen ihminen, että tunnet tulleeksi loukatuksi, koska toiset ihmiset eivät ole sinut itsensä kanssa.
Siinä menet metsään, jos haet omien ongelmien ja omien ympyröiden helpottamiseksi suhdetta. Lueppa Pat Rodegastin kirjoittama Emmanuelin kirja. Siinä muistaakseni sanotaan jotenkin näin... "tutki, missä omat nurkkasi vaativat vielä siivoamista, jokin sinussa ei ole vielä valmis suhteeseen, jokin osa sinusta ei halua sitoutua. Kun saat nurkkasi siivottua, niin kumppani astuu elämääsi välittömästi." Ja tämä oli todella karkea muistinvarainen tulkinta. :)
Yksinäinen eronnut kutsutaan, kun valitset sellaisia ihmisiä ympärillesi, jotka eivät ole niin suppeasti tuntevia. Ja toisaalta, miksi vain odotat kutsua, kutsu sinä ihmisiä. Niitä ketä haluat ja kenen seurasta nautit. Tiedän kyllä tuon läheisyyden tarpeen, mutta jos siihen ei ole luontevasti mahdollisuutta, niin sen kanssa vain on tultava toimeen.