Eli tilanne on se, että tyttöystäväni vietti illan erään miehen kanssa ja illan lopuksi tyttöystäväni suuteli miestä. En ole ottanut asiaa puheeksi, koska sain asian vahingossa selville kun satuin lukemaan hänen päiväkirjaansa.
En usko, että tyttöystäväni olisi kovinkaan helpolla pettämässä minua. En halua puhua tavallaan näin mitättömästä jutusta, koska se paljastaisi minun lukeneen hänen päiväkirjaansa.
Itse en ainakaan pystyisi sivuuttamaan vastaavaa tapahtumaa noin vain.
Tapaus sinällään on hyvin mitätön, mutta se saattaa olla pahan alku.
Mitä itse tekisit?
En usko, että tyttöystäväni olisi kovinkaan helpolla pettämässä minua. En halua puhua tavallaan näin mitättömästä jutusta, koska se paljastaisi minun lukeneen hänen päiväkirjaansa.
Itse en ainakaan pystyisi sivuuttamaan vastaavaa tapahtumaa noin vain.
Tapaus sinällään on hyvin mitätön, mutta se saattaa olla pahan alku.
Mitä itse tekisit?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse luultavasti antaisin asian olla..pitäisin sivustalla tietenkin tarkemmin silmällä...tosin se ei ole oikeasti olennaista mitä minä tai kukaan muukaan tekisi...
Tuskin se suudelma on pahan alku...mutta jos olet kokenut mustasukkaisuutta sen takia..mustasukkaisuus on pahan alku...voisi olla viisaampaa selvittää asia heti..todennäköisesti hän nostaa melun ensin siitä että olet lukenut hänen päiväkirjaansa...mutta hänellä on oikeus siihen ja sinulla oikeus saada tietää miksi asiat tapahtuivat niin kuin hän on kirjoittanut
Kyllä se lievää mustasukkaisuutta on aiheuttanut. Jos otan asian puheeksi, sillä on varmaankin aika kauaskantoiset seuraukset, koska luulen että hän ei ota kovin kevyesti sitä, että menin lukemaan hänen päiväkirjaansa. Onhan mahdollista ettei hän koskaan enää tapaa sitä miestä. Tekstistä sai sen käsityksen, että tämä olisi suunnitelma. Enemmän huolestuttaa tilanne yleisesti, eli se, että se pääsi tapahtumaan.
Taidan vain pysyä hiljaa ja koittaa unohtaa tapahtuneen.
tyttöystävälläsi ei ole oikeutta suudella toisia miehiä, eikä sinulla ole oikeutta lukea hänen päiväkirjaansa!!!
Itsekin olen firman kemuissa suudellut vieraiden miesten kanssa. Ne tuovat vain piristystä arkeen ja eivät mielestäni aiheuta mitään pahaa. Noin pienen jutun takia en koskaan uskaltaisi paljastaa lukeneeni toisen päiväkirjaa.
Ei suutelemisessa varsinaisesti mitään pahaa ole, vaan lähinnä siinä mitä tunteita siihen liittyy. Sinun tapauksessa suudelmiin ei varmaankaan liittynyt muuta kuin hauskanpito.
Tyttöystäväni on kuitenkin enemmän ujo, eikä hän ole harrastanut vastaavaa ennen suhdettammekaan.
Lisäksi hän ei ollut humalassa.
mun mielestä suuteleminen on paljon henkilökohtaisempaa kuin seksi. ennen olin eri mieltä, mutta nyt parin yhden illan jutun jälkeen suuteleminen on saanut toisen näkökulman. se on iso asia eikä sitä tehdä kenen kanssa vaan.
en tarkoita sitä, etteikö seksi merkitse mitään, mutta sitä todellakin voi tehdä ilman tunteita. suuteleminen ilman tunteita ei tunnu miltään.
Olen pussannut toverillisesti suullekin, monesti hauskanpidon lomassa, mutta varsinainen halailu ja suutelu on vahvasti arveluttavaa; sanoo ihmisestä minusta sen, että on joko turhan vapaamielistä sorttia, tai sen että on tarve todistaa itselleen jotain.
Puoli vuotta sitten annoin avovaimolleni anteeksi hirvittävän vappuerehdyksen mikä meni oaljon suutelua pidemmälle.. Pidän silti tuota suuteluakin tuomittavana. Jos sattuisin paikalle tällaiseen tilanteeseen, tulisi miehelle turpakeikka ja naiselleni kova puhuttelu. Itsetuntoni on kunnossa, mutta odotan siipaltani enemmän!
Niin pidän itsekin tälläistä suutelua tuomittavana. Enhän muuten asiaa täällä pohtisi.
Tilanne olisikin helpompi jos olisin ollut itse paikalla.
Kysymys onkin lähinnä miten etenen...
Sinuna pyrkisin hieman parempaan keskusteluyhteyteen tyttöystäväsi kanssa, jotta puheenaiheita ei tarvitsisi etsiä toisen päiväkirjasta.
Tyttöystävänäsi pitäisin päiväkirjani paremmin piilossa.
Nyt en ymmärrä, oikeasti!! Muija pettää (toisten mielestä lievästi, toisten mielestä ei) ja mies lukee päiväkirjasta todisteen. Toisin sanoen luottamuspula ja pettäminen! Kumpi olisi pahempaa? Olisin itsekin närkästynyt jos mieheni lukisi päiväkirjaani, mutta kuitenkin! Kaikkihan sen tietävät että uskottomuus on PAAAAALJON pahempi asia kuin luottamuspula. Itse myönnän että olen lukenut "salaa" mieheni tekstiviestit, mutta lopetin tuon kuitenkin kun tajusin, että mieheni on uskollinen, tai ainakin poistaa ne viestit jne.. Eli se oli täysin turhaa. Minä ainakin ymmärtäisin jos mieheni sanoisi että oli luottamuspula tai epäili jotain. Tottakai pitäisi ensin puhua, mutta jos epäilyt on turhia, niin miksi suotta riitaantua. Jos minua epäiltäisiin turhaan sillointällöin ja sattuukin syntymään riita, mieli tekisi tehdäepäilyistä totta, vaikka en oikeasti pystyisi pettämään miestäni. Mutta kaikki ajattelee tavallaan, akat parkuu siitä kun mies on mennyt lukemaan päiväkirjaa, mutta ymmärtävät kuitenkin jos nainen lukee esim tekstarit? Tasa-arvo? Jes.
Mielestäni on julmaa kuinka moni pettää, josta johtuu luottamuspula. Itsekään en luota toisiin ihmisiin täysin, sen tein kerran ja minua petettiin monta vuotta. Mistä johtuu että pettäminen on ok, mutta mielensä rauhoittaminen ei? Oletteko IKINÄ tulleet ajatelleeksi sitä, että jos ette luota, niin miksi aiheesta pitäisi puhua, kun uskoo siihen että toinen vain valehtelee. Jos on lukenut päiväkirjasta raskauttavan todisteen, niin sitten aloittaa keskustelun ja jos toinen väittää olevansa puhdas pulmunen, vaatii todisteita puolueettomalta kantilta, eli tekstistä joka on kirjoitettu niin, ettei se ole tarkoitettu muiden luettavaksi.
Kiitoksia jos jaksoitte lukea sepustukseni, mutta tämä on minun mielipiteeni, ja se pysyy.
Eli jos olisit minun tilanteessani, kertoisit lukeneesi toisen päiväkirjaa ja vaatisit selitystä?
Minulla oli luottamuspula, koska menin yleensä lukemaan hänen päiväkirjaansa.
Näen nyt kaksi ratkaisua; otan asian puheeksi, josta saan ehkä ainakin jonkinasteisen mielenrauha, mutta myös aiheutuu hänen puoleltaan luottamuspula minua kohtaan päiväkirjan lukemisen osalta ainakin. Toinen olisi olla puhumatta asiasta ja lukea uudelleen hänen päiväkirjaansa. Tämäkään ei houkuta. En haluaisi lukea sitä enää, koska kirjassa on kuitenkin paljon muutakin asiaa mitä en haluaisi lukea. Haluaisin kunnioittaa hänen yksityisyyttään. Tähän yhteen kertaan nyt ajoi kuitenkin se, että sain tietää häneltä itseltään että oli jutellut tämän henkilön kanssa. Halusin ajatella että ei puhumisessa mitään pahaa ole ja hain mielenrauhaa lukemalla hänen päiväkirjaa. No toisin kävi.
Sen käsityksen perusteella mikä minulla on tyttöystävästäni, niin voisin uskoa, että homma saattaa jäädä tähän ja että hän katuu tilannetta. En kuitenkaan koskaan voisi olla varma hänen uskollisuudestaan ja olisi rasittavaa vaivata päätään joka kerta kun hän lähtee ilman minua johonkin. Toisaalta, voiko sitä koskaan olla täysin varma jos luottaa vain toisen sanomisiin?
Voi olla että olen tulkinnut väärin, mutta
saattaa olla myös , että tapahtuneeseen vaikuttu se, että emme ole tahoillamme pahemmin seurustelleet ennen tätä. Se voisi osaltaan selittää, miksi homma ajautui suutelemiseen,kokemuksien hakemiseen,(mitä en nyt tietenkään hyväksy kuitenkaan) mutta kun sitä ei voi kuitenkaan laskea pelkästään kokemuksien hakemiseksi, tai hauskanpidoksi, jos suutelee toista tuntien keskustelujen jälkeen.
Vihdoinkin annoit jonkinlaisen selityksen sille miksi luit hänen päiväkirjaansa. Hyvä.
Vastasit muuten itse omiin kysymyksiisi, ja onnittelen sinua siitä.
Puhukaa ja puhukaa. Mitä rehellisemmin puhutte, sitä paremmin asiat kääntyvät; tuntuu nimittäin siltä että kumpikaan teistä ei halua toiselle pahaa. Minä en voisi olla ottamatta tuota askelta. Luulenpa että kaikki päättyy vielä kunnon rutistukseen :)
Jos ei, olen väärässä.
Luin tekstisi moneen kertaan, ja olin lähellä olla samaa mieltä kanssasi lähes kaikesta. Kirjoitustyylisi vain aiheutti sen etten ollut varma milloin totesit jotain ja milloin asetit kysymyksen; toisaalta puhuit jonkun henkilön tekemisistä tai ajatelmista mutta et täsmentänyt oliko kyseessä sinä vai toinen. Homma meni lopulta hieman kiville. Uskon ja OLETAN silti että olet oikeilla jäljillä.
???