Olemme Ihmisiä, Sinä, Minä ja Hän

Vain elämää kirjoitti:

Aamulla satoi kevyitä hiutaleita
pihaamme, kaikki oli niin kaunista,
puhdasta. Istuin kahvikupposen
ääressä. Hymyilin itsekseni, kun
minulla oli niin hyvä olla! Puolen
tunnin päästä minun täytyisi olla
bussipysäkillä, matkalla työhön.
Tuo sana ei saanut enää vatsaani
kääntymään nurin päin.

Et tiedäkään Ystäväni, kuinka
suuresta olen sinulle kiitollinen.
Sinä rohkaisit minua - ei, sinä
yksinkertaisesti vaadit minua
kääntämään selkäni kiusaajalleni.
Sinä opetit minut tunnistamaan
kiusaajani ja huomaamaan, että se
en olekaan minä, joka tekee asiat
väärin tai joka on aina syyllinen,
syyllinen, jopa kahvihuoneen
ärsyttävään oven narahdukseen. Annoit
ystäväni oivallisia neuvoja: minun ei
tule seistä peilinä narsistille, koska
se tekee minusta uhrin ja kiusaajasta
vahvan. Hän imi päivittäin minun
voimaani omaksi vahvuudekseen, kunnes
seisoin tyhjänä kuorena hänen edessään.

Ja mikä tärkeintä, rakas ystävä, sinä
kuuntelit. Sinä kuuntelit, halasit,
rutistit lujaa... vaikka minä en enää
jaksanut puhua.

Oletko huomannut, että alan olla kohta
oma iloinen, vahva itseni. Hän on siellä
yhä, kiusaaja työpaikallani, mutta
voimaani hän ei enää vie, olen sulkenut
peilin!

-positiivarit-

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä