Olen neuvoton, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen naimisissa MUSTAN muslimin kanssa, mutta nyt olen tätä palstaa lukiessani tajunnut tehneeni suuren virheen!
Mieheni on hyvä minulle. Hän kunnioittaa minua, kohtelee minua kuin prinsessaa ja kertoo minulle päivittäin kuinka hän rakastaa minua. Hän osallistuu elämäämme taloudellisesti ja osallistuu tasapuolisesti kotitöihin. Hän auttaa perhettään ja lähimmäisiään. Hän ei juo, eikä polta. Kaikinpuolin hyvä aviomies, ystävä ja ihminen. Olemme olleet onnellisia kaikki nämä vuodet yhdessä…
Mutta nyt tajusin, millaisen virheen olen tehnyt naidessani muslimin! Kiitos palstan miesten olen ymmärtänyt, että minun tulisi tuomita mieheni muiden ihmisten tekojen kautta. Nyt ymmärrän, että mieheni on todennäköisesti hullu murhanhimoinen terroristi… Vaikka hän ei halua edes tappaa kärpäsiä (oikeasti hän ei tapa hyönteisiä). Hän varmasti värvää joukkoja ISIS:kseen tai aikoo liittyä siihen itse, vaikka minulle hän sanoo ettei nämä ole oikeita muslimeita… Ymmärrän myös, että hän varmasti käyttää sinisilmäisyyttäni hyväksi. En tosin vielä tiedä millä tavalla… Se huolestuttaa minua… Ehkä hän vaihtaa minut kahteen kameliin!!
Pitäisikö minun erota? Asia on siitäkin ongelmallinen, että perheeni rakastaa häntä. Heidän mielestään hän on minulle hyvä puoliso! He eivät ymmärrä millainen uhka mieheni on tälle yhteiskunnalle. Hän on vastuullinen ihminen, joka maksaa veroja ja tekee vapaaehtoistyötä! Miten tämä voidaan sallia! Tätä vartenko pappani soti kolmessa sodassa?!
Sukulaisista puheenollen. Häpeän sukulaisiani, jotka ovat muuttaneet työnperässä USA:aan ja Ruotsiin. Kyllä heidän olisi pitänyt pysyä Suomessa! Mitä sinne ulkomaille mennään etsimään parempaa elämää? Edesvastuutonta! Itsekkin olen syyllistynyt ulkomailla työskentelyyn työmahdollisuuksien tullessa vastaan. Onneksi Ruotsissa asuessani kantaväestö muistutti minua jatkuvasti olevani heitä huonompi Finnjävel, alkoholisti, kouluttamaton suomalainen reppana. Vaikkakaan en juo ja olen korkeastikoulutettu, ymmärsin olevani heitä huonompi, olinhan suomalainen, ulkomaalainen, joka tulisi tietysti tuomita muiden tekojen mukaan.
Kyllä hävettää tällainen elämä minkä olen valinnut… Kyllä jatkossa pitää olla paljon ennakkoluuloisempi rasisti. Elämä olisi paljon helpompaa jos en ajattelisi itse. Itsetuntokin pönkittyisi mukavasti jos voisin kuvitella olevani muita parempi pelkästään ihonvärini perusteella. Ei tarvitsisi oikeasti olla hyvä missään. Kiitos palstan pojat! Nyt menen hakemaan eroa.
Mieheni on hyvä minulle. Hän kunnioittaa minua, kohtelee minua kuin prinsessaa ja kertoo minulle päivittäin kuinka hän rakastaa minua. Hän osallistuu elämäämme taloudellisesti ja osallistuu tasapuolisesti kotitöihin. Hän auttaa perhettään ja lähimmäisiään. Hän ei juo, eikä polta. Kaikinpuolin hyvä aviomies, ystävä ja ihminen. Olemme olleet onnellisia kaikki nämä vuodet yhdessä…
Mutta nyt tajusin, millaisen virheen olen tehnyt naidessani muslimin! Kiitos palstan miesten olen ymmärtänyt, että minun tulisi tuomita mieheni muiden ihmisten tekojen kautta. Nyt ymmärrän, että mieheni on todennäköisesti hullu murhanhimoinen terroristi… Vaikka hän ei halua edes tappaa kärpäsiä (oikeasti hän ei tapa hyönteisiä). Hän varmasti värvää joukkoja ISIS:kseen tai aikoo liittyä siihen itse, vaikka minulle hän sanoo ettei nämä ole oikeita muslimeita… Ymmärrän myös, että hän varmasti käyttää sinisilmäisyyttäni hyväksi. En tosin vielä tiedä millä tavalla… Se huolestuttaa minua… Ehkä hän vaihtaa minut kahteen kameliin!!
Pitäisikö minun erota? Asia on siitäkin ongelmallinen, että perheeni rakastaa häntä. Heidän mielestään hän on minulle hyvä puoliso! He eivät ymmärrä millainen uhka mieheni on tälle yhteiskunnalle. Hän on vastuullinen ihminen, joka maksaa veroja ja tekee vapaaehtoistyötä! Miten tämä voidaan sallia! Tätä vartenko pappani soti kolmessa sodassa?!
Sukulaisista puheenollen. Häpeän sukulaisiani, jotka ovat muuttaneet työnperässä USA:aan ja Ruotsiin. Kyllä heidän olisi pitänyt pysyä Suomessa! Mitä sinne ulkomaille mennään etsimään parempaa elämää? Edesvastuutonta! Itsekkin olen syyllistynyt ulkomailla työskentelyyn työmahdollisuuksien tullessa vastaan. Onneksi Ruotsissa asuessani kantaväestö muistutti minua jatkuvasti olevani heitä huonompi Finnjävel, alkoholisti, kouluttamaton suomalainen reppana. Vaikkakaan en juo ja olen korkeastikoulutettu, ymmärsin olevani heitä huonompi, olinhan suomalainen, ulkomaalainen, joka tulisi tietysti tuomita muiden tekojen mukaan.
Kyllä hävettää tällainen elämä minkä olen valinnut… Kyllä jatkossa pitää olla paljon ennakkoluuloisempi rasisti. Elämä olisi paljon helpompaa jos en ajattelisi itse. Itsetuntokin pönkittyisi mukavasti jos voisin kuvitella olevani muita parempi pelkästään ihonvärini perusteella. Ei tarvitsisi oikeasti olla hyvä missään. Kiitos palstan pojat! Nyt menen hakemaan eroa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miehesi ei ole ansainnut sinua,koska tuomitset hänet vain sillä perusteella,että hän on muslimi.Kaikki muslimit ei ole terroristeja.Olen muslimin kanssa naimisissa ja todella onnellinen.Ei me kaikki suomalaiset olla samanlaisia.Jokainen ihminen on yksilö.
Samaa mieltä. Suomen tulisi ottaa lisää ihmisiä jotka eivät tarvitse alkoholia suomalaisten tavoin ja käyttäytyvät hyvin.
Onpas vastauksia. Niille jotka luulivat, että olen tosissani. En ole tosissani. Yritin vain esittää miten tyhmiä ihmiset ovat tuomitessaan ihmisiä uskonnon, ihonvärin tms takia.
Uskonto on miehelleni ja hänen kauttansa koko perheellemme voimavara. Aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa uskonto, jos sitä ei harjoita hörhöillen. Kunnioitan hänen elämänkatsomustaan ja hän kunnioittaa minun elämänkatsomustani.
En usko että on hirveän omituinen valinta naiselta jos hän rakastuu mieheen joka on luotettava, ahkera, päihteetön ja vastuuntuntoinen. Ikäväkyllä, joillekkin on täysin mahdotonta hyväksyä musta/ulkomaalainen/muslimi on hyvä ihminen. Onneksi lähipiirini ei kuulu tällaisia ihmisiä. Emmekä ole tavanneet heitä muuallakaan. Jos ei otetaa huomioon juopuneita persujen kannattajia viime vaalien aikaan. Kyllä hävetti kun oman isän ikäiset miehet nolaavat itsensä keskellä päivää...
Summa summarum. Olemme oikein onnellisia. Eteenkin kun esikoinen syntyy huhtikuussa. Toivon samanlaista onnea ja iloa myös muille.
" Etenkin kun esikoinen syntyy huhtikuussa"
Kerrohan muutaman vuoden päästä onko kaiki yhtä ruusuista ?
En harrasta itseni paljastelua. ;) Kiitos huolenpidosta, uskoisin että meillä menee kaikki hyvin. Aivan niinkuin tähänkin asti. Tietenkin lapsen tulo perheeseen lisää painetta parisuhteelle, mutta en näe mitään syytä mikisi minun pitäisi asiasta olla erityisen huolissaan.