Kuulin tänään tuttavani kuolemasta. Hän oli eilen jäänyt auton alle pyöräillessään suojatietä yli. Ei ehtinyt edes täysi-ikäiseksi. Juuri ehti nousta omille siivilleen ja lentää kotipesästä pois..ei oikein voi uskoa eikä ymmärtää ;( Ajattelkaa ihmiset tätä elämää, jotkut ovat juuri saaneet omansa aluilleen ja elävät sitä täysillä tietämättömänä siitä kuinka seuraava minuutti muuttaa kaiken toiset taas kamppailevat elämästään sairauksien sortamina ja jotkut taas mietiskelevät omansa riistämistä...Nuo kaikki tuntuu vääriltä tavoilta lähteä täältä, mutta on olemassa vain kaksi tapaa tulla ja lähteä ja niin on myös meidän jokaisen täältä joskus lähdettävä. Elämä on ihmeellistä..
maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..
se hämmästyttää kummastutta...
1470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Veljeni joutui liikenneonnettomuuteen v.1978.Hän oli silloin 18v. Hän vammautui pahasti mutta on edelleen elossa. Ei pysty puhumaan mutta ymmärtää kaiken ja huumoriakin löytyy. Istuu pyörätuolissa ei voi tehdä käsillään mitään ne ovat spastiset eli koukussa.Tämä asia rasittaa välillä,haluaisin että veljeni voisi puhua.Aluksi kysymykset miksi, miksi...mutta ei mitään vastausta.Asian kanssa on vain elettävä vaikka välillä kouraisee.