Mikä mielestäsi erottaa tapailun seurustelusta?

Tapailu on sellaista että voi samalla panna muitakin, eli ollaan avoimessa suhteessa, seurustellessa et voi panna muita.
Ja kun aletaan seurustelemaan, siitä sanallisesti sovitaan.

Kun mies alkaa puhua perheen perustamisesta ja lapsien hankkimisesta, koen tilanteen olevan melko vakavalla pohjalla.

Mutta, mutta, ei se ihan niin mene. Jotkut ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja mikä saa heidät saavuttamaan päämääränsä nopeammin. Sen olen nettideittailusta oppinut kantapään kautta.

Tapailu on muuttunut seurusteluksi livenä tapaamieni henkilöiden kanssa melko mutkattomasti ja luontevasti. Toinen ihminen on puhunut sellaisia asioita, joita on tarkoittanut ja niin minäkin. Siitä on ollut hyvä jatkaan.

Valehtelu vaurioittaa uskoa ihmisten vilpittömyyteen. On hyvin törkeätä valehdella toiselle suhteeseen liittyvissä asioissa, kun pyrkimyksenä on vain omien mielihalujen tyydytys. Nettimiehet ovat näiden kokemusten perusteella vastenmielisiä.

Näin aikuisiällä eli kun perheen perustaminen ei ole enää suunnitelmissa, ei ole kiirettä "raamittaa" missä mennään. Mennään viikko kerrallaan. Joulusta ja uudesta vuodesta on puhuttu mutta niihinkin on vielä kaksi kuukautta, joten myös Plan B on hyvä olla olemassa.

Mielestäni tähän ei olekaan yhtä oikeaa vastausta vaan erilaisia mielipiteitä. Mielenkiinnosta odotan lisää näkemyksiä.

Palstalla oloni aikana, on minulla ollut koko ajan naisia.

Ei niin, että seurustelisimme, vaan pikemminkin tapailemme/pidämme yhteyttä/jne.

Joten mitään ei olla sovittu, juttu voi ottaa käänteen mihin suuntaan tahansa jne.

Kun mennään seurusteluun, on nainen aina kysynyt minulta, että voiko jo sanoa kavereilleen että me seurustelemme nyt.

Jos nainen on ollut sovelias, olen myöntänyt luvan.

minusta tapailu on sitä kun käydään kyläilemässä mutta seurustelu on ollaan yhdessä ja voisi sanoa että asutaan yhdessä vuorotellen toisen tykönä tai toinen että muutetaan yhteen