Katselin tuossa House of Cardsia ja kohta jossa Franck tylytti Peter Russon jaloilleen ja taistelemaan pisti miettimään.
Miehenä ja miehisissä ammateissa olen tottunut aika suoraan puheeseen, valmentajatyyliseen tsemppaamiseen ja suorastaan vittuilulla jaloilleen nostamiseen. Sitten kun en itse niin sukupuolen mukaan erottele niissä palaute- ja kannustustilanteissa ihmisiä niin saattaa tulla pahaa jälkeä.
Kertokaas naiset, että voiko teitä ylipäätään tavallaan sisuunnuttamalla ja olemalla lievästi tyly tsempata parempaan suoritukseen ja ns. näyttämään muille? Tuntuu siltä, että jos toinen ei oikein saa aikaiseksi tai jaksa niin toteamalla, että "katso miten tuo on saanut aikaan ja paljon kurjemmista lähtökohdista, pystyt varmasti samaan ja enempäänkin ja näytät niille!" saa vain romahdutettua ihmisiä nyyhkyttämään voimattomuuttaan.
Tuntuisi väärältä kehua sitä vähää aikaansaatua kun tuntuu itsestäkin että enemmän olisi tuossa ajassa pitänyt saada aikaan. Pelkään että kehut siellä missä niitä ei ansaita johtaa vääristyneeseen käsitykseen odotuksista ja pahimmillaan rakentaa kuvaa että minä teen oikein ja muut ovat väärässä => maailma kohtelee minua väärin. Onko naisilla ylipäätään sitä "perkele, minähän näytän etten ole noita huonompi" -moodia ja saako sitä pienellä kepillä esiin jos porkkana ei toimi?
Miehenä ja miehisissä ammateissa olen tottunut aika suoraan puheeseen, valmentajatyyliseen tsemppaamiseen ja suorastaan vittuilulla jaloilleen nostamiseen. Sitten kun en itse niin sukupuolen mukaan erottele niissä palaute- ja kannustustilanteissa ihmisiä niin saattaa tulla pahaa jälkeä.
Kertokaas naiset, että voiko teitä ylipäätään tavallaan sisuunnuttamalla ja olemalla lievästi tyly tsempata parempaan suoritukseen ja ns. näyttämään muille? Tuntuu siltä, että jos toinen ei oikein saa aikaiseksi tai jaksa niin toteamalla, että "katso miten tuo on saanut aikaan ja paljon kurjemmista lähtökohdista, pystyt varmasti samaan ja enempäänkin ja näytät niille!" saa vain romahdutettua ihmisiä nyyhkyttämään voimattomuuttaan.
Tuntuisi väärältä kehua sitä vähää aikaansaatua kun tuntuu itsestäkin että enemmän olisi tuossa ajassa pitänyt saada aikaan. Pelkään että kehut siellä missä niitä ei ansaita johtaa vääristyneeseen käsitykseen odotuksista ja pahimmillaan rakentaa kuvaa että minä teen oikein ja muut ovat väärässä => maailma kohtelee minua väärin. Onko naisilla ylipäätään sitä "perkele, minähän näytän etten ole noita huonompi" -moodia ja saako sitä pienellä kepillä esiin jos porkkana ei toimi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No kyllä minun tyttäreni vittuilullaan saa minut paremmin siivoamaan kuin kukaan muu peruskäyttäytymisellään. Kynnys siivota on minulla korkealla, mutta kun tytär on tulossa käymään niin saan jostain alitajunnasta viestin että siivoa. Muuten on siivoukset hakusessa. Kyllä tämä useita haukkumisia ja vittuiluja on vaatinut, mutta sitten aloin oppimaan.
Naiset ottavat asioita herkästi henkilökohtaisuuksiin menevänä, joko narttuiluna tai kukkoiluna... joten entä jos ottaisit opiksesi siitä, että olet aiemmin epäonnistunut omalla luottotyylilläsi?
Negatiivista palautetta voi antaa myös asiallisesti ja diplomaattisemmin, realistiseen sävyyn. Ei porkkanoita liian helposti ja ansiotta tietenkään.
sullakin, oletkohan vielä ihan esimies tasaolla. Jos vaadit tulosta sinulla täytyy olla esimiehennä myöskin vastaus miten ja millä perusteella vaadit parempaa suoritusta. Siis sinun pitää olla paljon parempi kuin alaisesi. Käytä aivojasi ja mieti miten voisit saada tiedon siirrettyä nopeasti käytännön muotoon ja mikä on se tapa jolla esität asiasi. Perkele ettekö te tajua ei luultavasti uppoa kehenkään.
Naisena odotan selkeitä ja tyhjentäviä ohjeita. Milloin voi käyttää harkintaa ja milloin on noudatettava tiettyjä dimenssioita. Marginaalien selvittäminen ei vie kauan aikaa ja tärkeiden yksityiskohtien poimiminen takaa tyytyväisyytesi.
Valmentajakin voi olla k*****ipää ellei ole soveltuva, sortuu itsensä korostamiseen ja pönkittää itsetuntoaan mollaamalla osaamatonta.
Mikään ei ole antoisampaa kuin työskennellä vaativan ja osaavan esimiehen johdolla. Loogista, järjestelmällistä, hyvää tulosta. Eikä vähäisimpänä arvostaa myöskin ihmisenä, molemmin puolin.
Luulisin että tapasi tylyttä ja "sisuunnuttaa" ovat omia heikkouksiasi. Siirrät tiedostamattasi omaa vastuutasi toisten harteille. Asia jotka pitäisivät olla valmiita ohjeita syljet keskeneräisenä alaisillesi jotka joutuvat kuluttamaan aikaa ongelmien ratkaisuun. Olisi varmaan valaisevaa laskeutua alaisten tasolle päiväksi ja katsoa millaisia haasteita ja vaatimuksia heillä on.
Tietenkin olisi myös erotettava porukasta luistelijat jotka ovat todellinen kiusa. Heille se keppi sopii varmaankin. Tai onko nainen yksinkertaisesti väärällä alalla ettei selviä haasteista.
Neuvo: Kehitä tilannetajuasi. Ohjatessasi erilaisista ihmisistä muodostuvaa ryhmää tarvitset uusia menetelmiä, keppi kele ei toimi. Joudut muuttumaan ja oppimaan sinäkin tai olet armotta aut. t. naisnysvääjä
Kyse ei ole esimiestilanteesta eikä valmentamisesta. Töissä ei tulisi mieleenkään mennä vittuilun puolelle alaistensa kanssa, siinähän saa pian luottamusmiehen mukaan kehityskeskusteluihin.
Kyse on nimenomaan naisista ihan henkilökohtaisssa suhteeissa, ystvistä ja kumppaneista. Esimerkiksi nainen joka aina valittaa kuinka joku homma ei elämässä etene, aina sama virsi. Lopulta kun sitä ei enää jaksa kuunnella tulee pamautettua valkkumoodi päälle ja yritettyä saada toinen sisuuntumaan ja kiukustumaan. Tuntuu vaan siltä että kun miehet näin tuttujaan joskus tylyttäessään saavat sen kiukun kohdistumaan siihen saamattomuuteen tai ongelmaan, naisilla kiukku suuntautuu omaan itseen tai tylyttäjään.
Kärjistetään nyt näin että jos joku mies aina valittaa jotain elämän osa-aluetta kavereille humalassa niin aika nopeasti tulee se "hae muuta duunia", "dumppaa se akka", "nyt vittu ryhdistäydyt" muutamalla perkeleellä ryyditettynä eikä tätä pidetä kovin tuomittavana.
Omalla kohdallani tylytys kyllä toimii, mutta sen ei pidä perustua toisen tekemisten vertailuun. Parhaan tuloksen saa ihminen, joka tuntee hyvin luonteeni. Olen hyvin kilpailuhenkinen itseäni kohtaan ja täydellisyyteen pyrkivä, mitä omiin tavoitteisiini tulee. Toisiin vertailu saisi verenpaineet nousemaan, mutta nasevat kommentit esim. aikaisempiin, omiin onnistumisiini osuen, tuovat uutta pontta. En osaa selittää, mutta esimerkiksi seuraavanlaiset lausahdukset saavat minut vyöttämään jälleen kupeeni ja säntäämään kohti uusia taisteluita.
"En olisi uskonut just sun antavan periksi, kun aina olet tehnyt mitä olet uhonnut".
"Millonkas sinusta on tuollainen pehmo tullut, kun aikaisemmin olit täyttä rautaa?"
"Ei taidakaan meidän hurjimus enää olla maineensi veroinen".
Ehkä noista nyt saisi ajatusta. Tosiaaa pointtini se, etten lähtisi vertailemaan muihin, koska se ei kohdallani toimi. Lienenköhän poikkeustapaus, vai kenties muilla samanlaisia ajatuksia?
Erota työ- ja yksityiselämä. Mikä puuro jos kaikki toisivat henk.kohtaiset ongelmansa töihin. Rautainen ote ja pidättäytyminen vain työasioissa työaikana. Pieni myötätuntoinen ele tai sana riittää, paremmin kuin nessu ja olkapää.
Ei yksityiselämässä "näytetä muille", eletään ja ratkotaan ongelmia yhdessä.
Luultavasti "naisesi" hakevat sinulta huomiota ja kehuja joita eivät saa muuten. Eikös naisten oletetakin olevan avuttomia ja surkeita. Haluatko passaajan muttet kuitenkaa halua antaa mitään itsestäsi.
Mies tai nainen joka kerjää yletöntä sääliä ja myötätuntoa on todella rasittava. Kannattaa vaihtaa seuraa.